30.5. 10:55 R-juna Järvenpäähän
Menossa tapaamaan Tiukua ja Tiukun perheenlisäystä. Toimintasuunnitelmassa on myös Salla-the-Teen-Ninjan tapaaminen hiukan myöhemmin iltapäivällä ja ehkä vielä ehtisi illaksi IKEAan katsomaan keittiöitä ja kylpyhuoneita – Haagan remontti ei vaan tapahdu, huolimatta lukuisten ystävien avustuksesta, jos mä en saa aikaiseksi päättää mitä mä sinne haluan tehtävän. Tunnetusti mä olen tolkuttoman huono suunnittelemaan mitään, mut silti haluis tehä sen jossain määrin itseä miellyttävällä tavalla eikä vaan laittaa sinne ‘jotain’, elättelen nimittäin pieniä haaveita että joskus saattaisi sitä oikeasti käyttää asumiseenkin eikä vaan julkeasti vuokratuloilla rikastumiseen.
Ei vieläkään järkevää helposti käytettävissä olevaa verkkoa, mutta junassa läppäriparka tutkailee ilmeisesti verkkoja joiden läpi ajetaan. Vaikuttaa siltä että moniin niihin pääsis connectoimaankin ilman mitään esteitä, valitettavasti ne katoaa melkein yhtä nopeasti kuin tulee näkyviinkin. Netittömyys häiritsee, must tuntuu koko ajan että missaan mahdollisuuksia tavata ihmisiä ja tehdä kaikkea kun en irkkaakaan. Wayne’s Coffeen WLAN maksaa ekalla käyttäkerralla 15 euroa, kuvittelen että seuraavat kerrat ois vaan 5 euroa – hetki hetkeltä alkaa tuntua paremmalta ajatukselta.
Sleepless in Helsinki. En pysty nukkumaan kun en halua tuhlata minuuttiakaan aikaa täällä, herään tosiaikaisin ja huomaan että aurinko paistaa jo luvattoman korkealta. Kylmä sää ei juurikaan haittaa, eipähän tarvi miettiä että kehtaanko paljastaa karvaiset sääreni mekon kanssa. Tokiossa kuulemma lämpötilat lähentelee kolmeakymmentä, mutta mulle riittää toi vajaa viistoista astetta, tuuli, lintujen laulu ja kasteen kimallus ruohossa. EN vieläkään pääse yli siitä miten täällä on kaunista.
Broidin lakkiaiset eilen saatiin kuin saatiinkin loppujen lopuksi kunnialla kasaan, vaikka aikaa meni enemmän kuin olin laskenut ja joutui jättämään väliin Towon tuparit, tai muuttosaunan, mikä kismitti melko tavalla kunnes päätettiin Jarkon ehdotuksesta mennä siskon kanssa Dommalle juhlistamaan Ninnin synttäreitä. Näki tyyppejä. On ollu ikävä. Join kaksi siideriä, olin päissäni.
Sunnuntai-aamu ja ulkoa kuului kirkonkellojen ja ja pääskysten ääni. Ihan niinkuin kesäloman ensimmäisenä päivänä kuuluukin. Miten mä voin lähteä täältä pois, nyt kun ajattelee japania niin se tuntuu vaan synonyymiltä ‘kubikle-officelle’. Taivas on täällä jotenkin suurempi, kaareutuu korkeammalle kun taas nykyisellä kotisaarellani se on kuin kylpyveden päälle laitettava harmaa peitto joka estää
kylpyvettä jäähtymästä.
31.5. 10:08
Lisää ystäviä tavattu. Must alkaa tuntua että mun on pakko ryhtyä uskomaan sielunvaellukseen koska muuten ei kestä ajatusta että ei voi olla osa edes niiden muutamien todella tärkeiden ihmisten elämää joiden kanssa haluais. Liittyy taas varmaan mun kyvyttömyyteeni tehdä valintoja ja sitä että mikään ei riitä: haluan asua kaukana käheessä japanissa ja tehdä huipputiedettä joka vaatii täydellistä omistautumista – ja samaan aikaan kitisen että mun läheiset ja rakkaat on kaukana enkä voi samaan aikaan harrastaa kaikkia niitä asioita joita haluaisin ja lorvia ja lueskella romaaneja ja soittaa viulua (sähkäviulu on joo Japanissa, arvatkaa vain oonko kertaakaan koskenut siihen sen jälkeen kun sen muuttopäivänä komeroon sijoitin)…
Hyvääyötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua … eräs soitti meille kitaraa eilen, ja me vanhat aikuiset yritimme laulaa mukana äänet liikutuksesta (ja laulutaidon puutteesta) väpättäen. Kun lopulta lennän takaisin Itään nielen vihreitä nappeja ja nukun koko matkan, täysin luottaen siihen että pystyn suoriutumaan kahdesta lentokoneenvaihdosta unissanikin. Täällä ei voi nukkua, liian kaunista, liian paljon hengitettävää ja elettävää, vaikka minä en kai kovin nuori ole monenkaan mittapuun mukaan, ja nuorena jokainen hengenveto oli ainutlaatuinen.
Luodinkestävää sydäntä ei ole keksittykään… ja vihaksi laittaa, pahasti, ne jotka tekevät exit woundseja kaksitoistavuotiaan sieluun. Joitain asioita aikuinen ihminen ei vaan tee lapselle, eikä sano, eikä ehdota. Tuntuu siltä että voisin tappaa kun kuulee tuollaisia.
Edellinen esimieheni ilmoitti onnistuneensa ihan itse löytämään netistä erään lastenohjelman tunnusbiisin sanat ja nuotit. Edistyksellistä.

Advertisements

2 thoughts on “

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s