N:t

keitaipet.jpg Noloa. Luin vasta tänään Conan O’Brien Loves Finland – pätkästä, vaikka oon nähnyt kaikenlaisilla saiteilla screenshotteja Conanista Suomen lipun kanssa – ja hyvä etten ruvennut itkemään isänmaallisuudesta odotellessani että giljotiini vapautuu.
Mitä mä täällä Japanissa teen? 😉 Kun ei näytä ilmastointikaan toimivan officessa.
Niin siis sitä tiedettä. Tänää olis tarkoitus aloittaa kesän koesarjat; mulla pitäis olla hiiruja liukuhihnalla niin että syyskuun puoleenväliin saakka olis aina 14-19 päivän ikäisiä mutantteja tai niiden villimuotopentuetovereita käytettävissä, ainakin mikäli suunnittelemani pariutukset kolmella uroksella ja neljällä naaraalla menevät putkeen. Joka päivä tulee uusia ideoita, mutta yritän nyt ensi alkuun ainakin keskittyä vaan hankkimaan ne datat mitä tarttee ja analysoida ne sit siististi. Näiden solujen mittaus on vaan niin hankalaa, että kun kerran saa solun trodin kärkeen kiinni ni on suuri houkutus tehdä sit samalla kaikenlaisia muitakin kokeita….
(kuvassa on mun, Ainoan Totuuden, Muinaisen Viisauden ja Avaran Hengen keitait. Kaikissa lemmikkieläimen kuva taustalla.)
– useita tunteja myöhemmin, odottaessa seuraavaa vuoroa giljotiinille –
Mä vihaan ensimmäisiä päiviä kokeiden teossa. Mikään ei vaan voi sujua, kaikki on ihan persiillään ja solutkin käyttäytyy erittäin huonosti. Ja sit pitää vaan kärvistellä ja jaksaa yrittää parhaansa kunnes ei enää millään pysy tolpillaan jos haluaa että edes huomenna asiat sujuisivat. Ärh. Hedari kuin joku kääntelisi hehkuvaa hiilihankoa oikeassa aivolohkossa.
Ilmastointi näköjään käynnistyi, nyt täällä ei tarkene.
Vine vine.
– LUKUISIA tunteja myöhemmin –
Se tais sittenkin olla rikki se laite. Vähän ainakin. Jos olisin ymmärtänyt mulla ois ollut kuus solua mitattuna. Nyt on yksi ja sekin kummallinen.
Kiukuissani menin kauppaan, ostamaan jugurtteja ja kaljaa. Ostinkin kannettavan kaasugrillin.

Handlessness

nokia.jpgAnother japanese class today; we’ve gone in 2 weeks through joosuu and tai-forms (aisukuriimu joosuudesu, I like ice cream; aisukuriimu tabetaidesu, I want to eat ice cream), -te form (aisukuriimu o tabete kudasai, please eat ice cream) and -teimasu form (aisukuriimu o tabeteimasu, I am eating ice cream), together with various past tenses and negative forms. In principle, I should be able to tell all kinds of things, like that we bought the bookshelf since we have so many books; that I would like to read a lot of books but since I am so damn busy I do not read many books but anyhow, each time I go to the Kinokuniya book store I buy many books… (this is what I told (in nihongo) to my pretty teacher this afternoon) – just that there is such a big void in my head where most of the actual words should be that it is just frustrating to try to say anything.
One of the most annoying problems I am driving into is that I can’t enter my address anywhere. I know where I live, and can write the mailing address in roomaji (the latin alphabet) but usually where ever it needs to be written into there is not enough space to enter “RIKEN, I-house #E309….” etc. Not to mention that all web-forms take kana and kanji, *only*. So far, when dealing with a living person like when applying for the keitai (mobile phone) account, I just give my gaijin card over and very timidly and ashamedly ask “kore o kaite kudasai”, write please, as the address is written on the card. For web-forms I’ve been harassing One Truth or Open Spirit, but that just won’t do for ever…
I sorta know now how to say the location of my house:
Rikagakukenkyuushoo, kokusaikooryuukaikan E309
(physics chemistry study research institute, International interchange hall)
2-6 Hirosawa, Wako-shi, Saitama-ken
(Wide Valley, Harmony Shining city, Cape of Jewels prefecture)
… not that would be good for the taxi driver:) (I say “Riken, nishi-mon” meaning the west gate, and steer from there.)
But, the writing, the writing. With the help of Babelfish, One Truth and my trusty Gaijin-card, I managed to figure out the correct kanjis for the whole sequence AND to produce it myself using Word, and might remember by now the first two or three characters and the strokes from the rikagakuthingie. Still a long way to a situation where I can confidently write my address on a piece of paper (so far, I can do my first name, or names, all 4 of them; as for my last name, I never get the ‘si’ part correct…) but I thought I’d be ready for an attempt to get tickets for a D&B club event via Pia, the biggest web-based ticket-shop (the equivalent of Lippupalvelu).
Again, with immense effort, I found the event and even understood that there are tickets available – only I need to register as a member to make a booking.
Approximately 2 hours later, I have a member ID and password (there are two ways to write everything in the kana, but I managed, and had all the correct kanjis, with no help from the natives!) and am being told that this particular event is such that no advance reservations are possible unless you have signed up for the Pia Kaado, which seems to be a Visa / Master Card issued by this web shop.
Usooooo….

Kesä

040622.jpgYhdeksältä aamulla, 29.5 astetta varjossa. Taifuuni laimeni sen verran trooppiseksi myrskyksi ettei se jaksanut lingota ilmaa raikkaaksi tai kuivaksi, joten kun käveli aamulla Wakon Zavas-klubille urheilemaan S:n kanssa kastui ihan yhtä paljon kuin jos olisi mennyt sinne eilisillan sateessa. Tuuli on märkä kuin suoraan saunasta puhaltaisi. Ei, en valita, en lainkaan – salilla sentään on hyvä ilmastointi niin että kardiokoneessa hikoili vähemmän kuin ulkona. S ja Franck suunnittelee (jo kolmatta kuukautta) kuntoklubiin liittymistä, ja mä sain nyt tilaisuuden vaikuttaa suunnitelmiin leikkimällä kuntosaliohjaajaa S:lle – ja nauttia tilaisuudesta kerrankin höpistä tyttöjenjuttuja. Japanilaiset shampoot ja kosmetiikka-aineet on ihanhirveitä, karvanpoistovahaa ei löydy (kummallista, mutta nää käy siistimänsä säärensä hoitoloissa, ei nyt kukaan itte lotraa aineilla), ja pitäis löytää siskon häihin pukuun sopiva olkapäidenpeitin (kirkkoon ei mennä Puolassa paljain olkapäin; niin ja tarttis tehä jotain käsivarsille) ja kengät ja ja… S on ranskalainen muoti/design/mainos-suunnittelija joka tekee freelancerhommia Tokiossa, mulla on vakaa usko että se osaa auttaa mua myös sen hatun löytämisessä. Sisko nimittäin toivoi että mulla olis paitsi tietysti hääpukuun sopiva asu myös hattu. Punttiksella on tullut ny pariin kertaan katottua neljiä häitä ja yksiä hautajaisia, inspiraatiota sieltä niin.
Jotenkin hämmentävä olo sen suhteen että sisko menee naimisiin. Kyseessä on siis pikkusisko, joka tosin on lähes heti kapaloista päästyään ollut aikuisempi ja asiallisempi ja tyylikkäämpi kuin minä; nyt se on sitten päässyt tässä Elämä-pelissä lähestulkoon voittosuoralle, on korkeakoulututkinto, ura arvostetussa yrityksessä, oma (maksettu) asunto, auto ja avioliitto. Lapset, koira ja hevonen odotettavissa (järjestyksestä en tiedä) varmaan ennen kuin mä edes pääsen yli sen hämmästelystä että mitähän mä täällä Japanissa nyt muka teen. Lupaan tyrskiä itkua häissä ihan lopun hääseurueen edestä.
Toinen lähettämäni postipaketti saapui eilen; meni hiukan yli viikko, mutta ilmeisesti tulliviranomaiset oli sitä mieltä et hei kukaan EI voi lähettää itselleen 4:n kilon pakettia jossa lukee päällä vain että “hair color” ja olivat päättäneet aukoa sen. Gringos Locos, taas. Nyt on siis hiusten väri turvassa jonkun aikaa; tämä on hyvä koska tällä hiustenpesutahdilla väri on vain muisto syyskuussa.
Eurooppa on jotenkin rikki. Tai meidän yhteys sinne. Hölmöä. Ei pääse lukemaan päivän blogikierrosta officen koneella, pakko oli lukea sitten keitailla. Voisittekste lakata käyttämästä ääkkösiä niin mul ois helpompaa:)
Söin tuossa ennen salille menoa ‘tiivisteaterian’, niitä foliopakettiin laitettuja hedelmänmakuisia alkulimoja, joilla oon useasti pärjännyt. Ny alkaa olla jo nälkä, ja asiaa jonkun aikaa ihmeteltyäni tarkistin paketin kyljestä ravintotiedot: energiaa – 0 kcal. Kumma, maistui ihan samalta kuin ne joissa on se 180. Mut ei se mitään, elopainoni on taas sillä paremmalla kymmenluvulla, ehkä tässä jopa voisi vähän hoikistua nii kehtaisi mennä vaatekauppaan.

Midsummer showers

DVC00009.JPGFinally, the typhoon – or what tropical storm was left of it – reached us and gave the first tastings of True Summer: hot and wet outside (umbrellas useless in the wind that blows puddles off ground and you get soaking wet in a second) and freezing inside. I spent a nice 60 minutes shivering in a class room, listening to the BSI Security Officer explaining the law related to working with genetically modified animals. During the hour of feeling like catching a rheumatism with the eakon blowing into my neck, I learned that if I’d have a mutant human it would be outside the legislation – and, thus, I should not try to contain that specimen in any safety-level containment rooms. Not even if the mutation was a toxic or lethal one.
Slowly, very slowly my science gears are starting up. 2-hour meeting with the LH and W., with quite inspiring discussions about the future of science (raw data sharing – is it ever going to be real?) and what are we actually doing when modelling neurons (but hey, all science is modelling, trying to find out the rules… ne?) and rather heavy plans for mouse breedings. I’m going to rely strongly on One Truth’s help in managing all my 8 mouse litters to be used before September… Qi’s paper got through, Franck’s still in the pipeline. The LH is in a moderately good moods, which makes life easier. My former lab called me (on phone!) to ask me if I happened to know of the whereabouts of a certain pipette in their lab. I got an article in front of me of which I understand only most of the title; very deeply regretting that I always skipped all the data mining courses at the university when I had the chance to study… fortunately, there are savant friends around – Janka directed me towards some introductory works so by the end of this week I might actually know what Pearson coefficient means… But for the first time in several weeks I happily spent almost 12 hours at the office and only reluctantly left (for the kitchen designing chores…)
I realised that when I dreamed of an earthquake last week, there was one. To keep better track of how the islands crumble beneath me, I added the Very Useful Link to Recent Earthquakes Near Tokyo Map, and, while at it, the Latest Hurricane Trajectories of NW Pacific. See for yourself how pitiful it became before hitting the Kanto plains.

Three dead, one missing as typhoon hits Okinawa

modea2.jpg … mutta me käveltiin hillittömässä paahteessa sinisen taivaan alla kummallisia pilviä katsellen koko päivä. Sty kävi laittamassa aineskikuukausipalkkansa tai jotain hirmuiseen mötikkään lasia ja metallia ja megapikseleitä (sitä kutsutaan Canon 1D:ksi 50/1.4 USM linssillä) ja mä sain kylkiäisiksi kalansilmämaitojääteetä ja Minus Ion Massage setin. Miinusioneista en tiedä (niitä on nykyään joka paikassa ja kaikissa laitteissa), mutta ei tuo ihan kelvottomalta setiltä vaikuta…
Shinjukun aseman kieppeillä on aina bändejä esiintymässä; tänään pois mennessä osuttiin kattomaan neljästä käheestä rokkimisusta koostuvaa ‘Modea’-nimistä yhtyettä. Vokalisti lauloi kuin oopperadiiva, koulutetulla äänellä ja varmasti; sähköviulistityttö tanssi soittaessaan ja hyppi niin etten tiedä miten se ei sotkeentunut viulun johtoon, ja bongorumpua takoi niin asennetta täynnä oleva rytmineiti että s ois yksinään riittänyt ajamaan suohon useamman tranceorkesterin. Yleensä mulle tulee tällaisten kuuntelemisesta ihan tolkuttoman hyvä ja innostunut olo, ja odotinkin että taas rupeen miettimään että kotiin päästyäni kaivan sähköviulun komerosta ja alan soittaa – mutta ei. Vain haikeus siitä että jotkut osaavat soittaa ja mä en pärjää edes karaokessa. Meno oli sellaista että kaiken järjen mukaan koko aukion olisi pitänyt muuttua tanssilavaksi, mutta katukonserteissa ei täällä sovi kovasti heilua tai saa paheksuvia katseita – piti siis siinäkin tyytyä vain taputtamaan kohteliaasti niin kauan kunnes asiaankuuluvat valokuvat oli otettu. Korvaukseksi hain Tower Recordsista kolme levyä (pääasiassa levynkansien perusteella jälleen) – ensikuulemalta yksi vaikuttaa Japanin Maijavilkkumaalta ja toisen pitäisi olla jotain bluesin suuntaista …
(Onko kukaan koskaan ollut mäkdonaldsissa jossa on pöytiinohjaus?)
Hohhoijaa. Tarttis ny piirtää lopultakin se keittiö – yritettiin käydä sisustusliikkeessä (IDC Otsuka, 8 kerrosta ruokailutiloja ja sohvia) mutta se ei palkinnut missään muussa mielessä kuin mainiolla ilmastoinnillaan. Huomenna kesäpäiväntasaus, mutta tarkoitus ois viettää juhannusta silloin kun se on Suomessakin – tiedä sitten mikä järki siinä on. Yritän ottaa selvää miten rankan rangaistuksen voisi saada siitä että menisi jollekin biitsille ihan vedenrajaan ja tekisi tulitikkuaskin kokisen nuotion… Pullon Finlandiaa on, ja kaupasta saa jonkinlaisia nakkeja. Taifuunikin varmaan saadaan paikalle niin voitetaan teidän kotisuomalaiset säässä.
Kaksi noista kolmesta kuolleesta oli lukiolaisia jotka oli grillaamassa biitsillä. Taifuuni tuli ja vei. Huuhtoutuivat rantaan seuraavana päivänä.

Waiting for the rain

hondana.jpg The rain season let’s us wait. I do not know what is wrong with the weather, but it should be raining and it is not. Just hot and very humid. And, Typhoon Dianmu is approaching the islands, again one out of schedule. Need to wash hair all the time. Actually, I’ve started to think about cutting it to very short – get rid of the washing *and* dyeing problems. I suppose that a bald woman would receive almost as much of attention as an akageno onna; don’t know then if it would be more negative…
We got a hondana, bookshelf yesterday. Immediately the apartment looks less like a hotel room and more like a place people are living in. Some other people are wondering what do we need a bookshelf for – it seems people here usually do not own many books. Jeez, after less than half a year I already have over twenty and have been trying not to buy any more so far since there was no place to put them… What’s wrong with people who do not want to own books?
Training yesterday for the first time after returning under the sensei that I call mine. I sucked, sucked big time, and most likely my depressed moods showed through somewhat. I’m usually sitting away from the main circle, where those that are IN discuss in japanese. But the teacher called me and asked how it was in Finland, did I manage to buy the apartment of my grandmother, and the others invited me in the circle, and suddenly it as OK, there was a place for me, a shy red-headed girl from Finland in the middle of big budokas. Even though after the break I was again losing with the sword.
There are those trainings where you suck and you just want to quit. Then there are those where you suck even worse and you think ‘man, I got to train more’.

Contemplating time and space

Sun is far away. Must be. Since, even though I am so DAMN far away from Finland that I could almost be on another plane, that funny little ball of flaming gas shines at the same time here and there. This morning someone on an irc-channel noted how the first rays of sun touch rooftops in Helsinki; at the same time I was looking at the US Army-owned field next to the institute building bathing in sunlight. Scary how far it is. How small a planet.
Some time ago, I found a new way to try to comprehend the vastness of the city I’m living next to: Imagine the whole Tokyo Metro network was replaced with a single line, corresponding to the Helsinki Subway. It would include a 3-car train every 5 minutes at most, and span maybe from Ikebukuro to Ginza.
I might have problems with understanding big numbers and things, but this really stopped me. Well I know that 27 million people is considerably more than 500 000, but thinking of all the Tokyo commuters squeezing themselves into the poor orange worm show how terribly, horribly much more.
Fortunately most of them behave:)
I received today a mail parcel from Finland – from myself. Some things (a couple of science books, my best gym shoes, turkish pepper candies and my cozy and beloved wool shirt. And, some more red hair color.) that did not fit into my suitcase and instead went to the post office. A bit more than one week ago. I’ve got a weird schitzophrenic feeling: part of me is still at the post office counter handing over the package. It is raining outside. The other part of me is here receiving it, hot afternoon sun. Like phoning to yourself. Or, sending mail to the future.

Ja taas…

ainoatotuus.jpg … tuli nolattua ittensä karaokessa. Vannoin että en enää ikinä laula mitään, ainakaan mitään millään tavoin laulua vaativaa. Tai ainakin pitäisi harrastaa laulamista joskus muulloinkin kuin karaokessa, Jennifer on vajaassa vuodessa oppinut laulamaan Tosi Hyvin – mutta eihän täällä nyt missään ikinä kehtaa ääneen laulaa.
(lisää kuvia SH900i-hakemistossa; puhelin keksii tiedostonimiä miten sattuu joten ne ei valitettavasti oo missään järjestyksessä….)
Frankin ja Sarahin kunniaksi järjestetyissä bileissä Finlandia-vodka teki kauppansa järkyttävän hyvin, jopa Ainoa Totuus uskaltautui maistamaan sitä muutamia senttilitroja – seurauksena oli nopein koskaan näkemäni nousuhumala, kännivaihe (jossa kuunnellaan lempilevyä kaiuttimen vieressä), hallusinaatiot, sammuminen ja sitä seuraava krapula: tää vei aikaa yhteensä noin 45 minuuttia, ja karaokeen päästyämme oli jo kuin ei mitään oisi tapahtunut – lukuunottamatta sitä että juttujen taso oli jokseenkin mielenkiintoinen… (“hei, pojat, kun te (länsimaalaiset) miehet käytte kusella (länsimaisella) pöntöllä, istuttekste vai seisottekste?”). Jopa rakas johtajamme jaksoi olla paikalla sen aikaa kun ruokaa riitti, vaikka kitisikin väsymystään eikä suostunut yhteiskuvaan mistään hinnasta.


DVC00063.JPG

Pieniä asioita

DVC00055.jpgOstoskanava punttiksella mainosti näppärää laitetta joka toimii vessapaperinpidikkeenä. Kun kyljessä olevaa kahvaa vääntää, laite osaa automaattisesti ‘aloittaa’ rullan sievästi niin että ensimmäisen palan etureuna taitellaan nätisti kolmioksi.
Suomesta tuotu aito Hackmanin juustohöylä voittaa 10-0 täältä ostetun ökykalliin ruostumattomasta teräksestä tehdyn design-höylän. Sillä siis ihan pystyy leikkaamaan juustosta viipaleita. Tää oli niin hienoa että viipaloin huvikseni puolikkaan emmentaalin eilen.
Toisaalta, pilkkoessani kasviksia tän päivän office-partya varten (Franckin ja Sarahin häiden kunniaksi; arvelin jatkavani perinteisten suomalaisten ruokien sarjaani makaronisalaatilla. Toivottavasti löydetään kehnoja muovihaarukoita sen syömiseen) ja kiroillessani tomaatin kuutioimisen hankaluutta, tulin kokeilleeksi sitä taannoin ostettua japanilaista miekkaa, eikunsiis veistä. Ja huh. Taas oli niin kiva leikata sillä – tomaatti leikkaantuu kuutioiksi ja pysyy jotenkin maagisesti vielä kasassakin että kurkkuakin viiltelin sillä naurettavan pieniksi paloiksi ihan pelkästä ilosta. Mä alan uskoa niihin leffojen kohtauksiin missä joku viiltää tyypin pään kahteen osaan eikä uhri heti edes huomaa sitä ennenkuin toinen puoli päästä liukuu sileästi pois…
Kuuntelen siis Nylon Beatia, Rakastuin mä Looseriin. Ehkä on joku syy siihen miksi pienen tulitikkutytön korealaisessa leffaversiossa ne soi taustalla. Jos se herättää tällaisia mielikuvia…
Ai niin, South China Morning Post mainosti gadgettien gadgettia: hierova nojatuoli (sellainen joka on oikeesti aika hyvä paikka viettää lounastauko) jonka voi kytkeä kiinni telkkariin, ja sit se hieroo samaan tahtiin kuvan mukana.
Tutkiva journalisti Sty havainnoi : kun naiset kiipeävät rappusia ylös, niiden toinen käsi lepää automaattisesti takamuksella huolehtimassa siitä että ne 20 senttiä pitkät mekot ei heilahtele siveettömästi.
Voisin esittää muuten toivomuksen keski-eurooppalaisille koulujärjestelmille: voisiko siellä opettaa että on ihan soveliasta käydä suihkussa silloin tällöin, erityisesti sellaisina vuodenaikoina kun on kuuma? Muutama nimeltämainitsemattoman maan kansalainen tuoksuu niin voimakkaasti hieltä officessa että mun on kohta pakko avata ikkuna.
Uppasin pari sarjaa valokuvia: SH900i:llä (tää japanipuhelimeni) ja tavallisella kameralla otettuja kuvia suomesta. (Suomesta otetut kuvat ei ihmeellisiä ole, kunhan muistoja mulle ittelleni…) Nokia 7600 kieltäytyy puhumast millekään tietokoneistani, en saa niitä nyt järkevästi ulos sieltä – maanantaina Japanin Nokia julkisti 7600:n täällä suurella metelillä. Harmittaa että en huomannut Grand Openingia maanantaina, oisin voinut mennä kitisemään sinne messubeibeille että haluan päivityksen puhelimen käyttikseen… SH900i:n kuvien laatu on aika hyvä ollakseen puhelin, lukuun ottamatta sitä että vasen yläkulma on aina sumea; 2 megapikseliä riittää pitkälle kuten ton liiskautuneen liskon kuvaamiseen. Muuta kameraahan mulla ei nyt ole, ja jotenkin ei yhtään inspiroi uuden ostaminen toistaiseksi. Kun ei kuvatakaan oikeasti jaksa.
Näin unta viime yönä että Helsinki tuhoutui suuressa maanjäristyksessä ja tulvassa. Kun kaikki alkoi ja ihmiset alkoivat panikoida, nousin katsomaan ulos ikkunasta sanoen niille ketä nyt lähellä oli “hei, ei hätää, mä tiedän miten selvitään” – ja sit tajusin että enhän mä ole Helsingissä, en voi auttaa, eikä mun maanjäristys-skilleillä selviä maailmanlopusta. Sit tuli pimeää.

Computers cause cancer

Elsevier – a giant science publishing company – refuses to publish an article analysing mortality records for 32,000 IBM employees over 32 years. These records were originally submitted to lawyers by IBM last year during a court case in Santa Clara County, California, in which the company was sued by two former employees who alleged that their health had been affected by their jobs.
The Nature obtained a copy of the article, and found out that it reports significantly more deaths from several kinds of cancer in IBM employees than would be expected from data for the general population, and higher-still cancer death-rates for workers who spent at least a month at IBM chip-manufacturing plants.
IBM is, not so surprisingly, is pressing on to keep anyone from publishing it, but already preparing statements that undermine it’s importance.
The same issue of Nature describes a recent finding: that in certain animals (voles), the relative amount of certain proteins correlates with the tendency of the male to stick with one particular female after sexual activity. Those that have only low levels just go get a pack of cigarettes and never come back. Anyone interested? I might deal out those proteins for a suitable fee…