Back to normal

DVC00054.jpgHot, no rain so far. I’m getting back to my normal routine of everything; Tuesdays, japanese class (in deep trouble after having missed 5 classes about verbs) and training at Ayase. Wednesdays, morning gym (have you ever seen ladies in their 60’s buying those big sacks of protein-meal-powders with carnitine and you-name-it?) and work late for making up for all the hours skipped while training japanese or budo. 12:15, lunch; 18:00, dinner. After lunch, grab a canned ice coffee from the vending machine. Evening, practise kanji. Thursdays, japanese and H-M training. Fridays, gym, team seminar and pizza at Gusto’s. Weekends, maintenance work: laundry, cleaning up, shopping, training at Asakadai, occasional beer. Sundays: cake.
Time does not move here.
I guess this is my IP address for now.
Had a dream of a giant crow that was terrorizing the streets of Helsinki; fortunately it turned out to be your regular LARPer dressed up.

Surreal

Last week, a 11-year-old schoolgirl got upset at her classmate, a 12-year-old girl who had posted some negative comments about her on a website. She went out of the classroom for a while, called this classmate of hers out, slashed her throat open with a knife and went back to class.
Half of my desk at the office was covered with souvenirs from different places that the lab members had visited while I was away. I only brought a box of Wiener Nougat, and feel bad. No personal gifts to anyone. How could I?
The other half – different circulating pamphlets. A 8-page document announcing that RIKEN has hired an external consultant and that it has been found that the administration has grown exponentially cumbersome and will fall very soon if nothing will be done. Since October, RIKEN has been an “Independent Administrative Institute” (which mean… dunno, but is not part of the governmental institutions and that the mail addresses have lost the “.go” -part) and after that, it seems that all administrative problems have been dealt with by appointing more administrators.
Hot. Food looks weird. My DoCoMo phone is full of spam and virus messages. Hot. Surreal.

Back.

onnet.jpg Sitting by the open balcony; sunshine through leaves, blue sky, sounds of the squicky bird, the windbell. Some car noises. Waiting for the courier to bring in my luggage. Tired, even after sleeping 12 hours, but no jetlag to feel.
No jetlag? Sty claims it is physiologically impossible to skip jetlag, but let me present the Method Yoe (as many others also have their methods for things) for avoiding severe jetlag and enoying long flights, both eastwards and westwards.
First, preparation for the flight (during the 24 hours before flight:)
1) do not eat meat or other ‘heavy’ food; eat fruits, vegetables, youghurt, etc. Why? You do not want to spend any unnecessary time in the plane toilet.
2) avoid alcohol. Why? You do not want to have a hangover. No you do not. Even a light light one.
3) do not drink coffee / tea / other drinks with substances that affect your sleep/wake cycle or liquid balance. I am quite sensitive to those, so I do not touch them at all; if you are already immune, a small amount probably won’t harm.
4) flying eastwards, it’s OK to sleep just a little on the night before so that you are *somewhat* tired; going west you should sleep well, if not long.
If possible, get the window seat. Better for sleeping even though there usually is nothing to see.
During the flight:
1) when the plane leaves ground, adjust your clock to the time zone of your target.
2) wear warm socks, warm but airy clothes, have a pillow you like (the U-shaped inflatable ones are actually nice, if you manage to find one you like) and a blanket or two.
3) organise your stuff so that you do not need to climb to the overhead baggage holder for anything.
4) do not touch alcohol, even beer; do not drink coffee or tea. Instead, every time the attendant asks “would you like something to drink, sir” ask for something like two grapefruit juices and a tonic. Drink a cup of juice or tonic every two hours at least; one every hour is not too much at all. The air is so dry that drinking this much does not force you to fight your way to the toilet at all. While most of the food you’ll be given is crap, it’s not very difficult to skip the meals; nevertheless, eat the salads/fruits/white bread that is given. They contain enough energy for you to survive while moving.
5) when your watch tells you it’s time to go to sleep (whatever time of day it is you want to sleep at your destination), put on ear plugs and eyepads, take a comfortable position ( I know this is easier for a small person like me, and especially if the seat next to you is empty) and keep your eyes shut for 5 hours at least. This is the most difficult boring part; but, the movies shown on board are usually nothing and quite often you get to doze off at least for some time.
I find that 6 hours is what is needed for a good shift of time zone; 5 already helps. If you have a method of falling to sleep that uses some muscle relaxant or natural products, you might use them; however, be aware that you should only use a very small portion of your normal dose since you do not want to sleep much more than 6-7 hours.
6) if you fly westwards, you might arrive during your sleep time. Don’t wake up, just zombie to your hotel and keep sleeping.
7) after waking up, open the window and let as much of light as possible to your eyes. This resets (at least partly) the cycle.
8) move your limbs every now and then – usually the plane screens show you some recommended excercises. Not only will you avoid blood clogs and going numb, but also you will sleep better. Toilets are a good place to practise step aerobics (if you’re small enough to be able to stand on the toilet seat); many jumbojets these days have special areas where you can walk, stretch or even lie on the floor.
9) enjoy yourself, relax, watch dvd:s. Do not work or worry. Not very often you have the opportunity to do nothing for such a long time. You’ll have the time to worry when the custom’s officer asks you about the contents of your luggage in a language you do not understand.
After arriving, again avoid coffee or other things that would keep you awake and be active until it’s time to sleep. Then, make yourself sleep long enough by whatever means you’ve got (in areas close to the poles where sun might shine through the night, you might consider again using the eye pads).
Wake up (alarm clock) next morning. And voilá! You’re InZone.
At least, this works for me. I do not jet lag.
And, even during this latest flights (25 hours from Helsinki-Vantaa to the customs at Narita), I enjoyed the flying. Could have flied several hours more easily. Especially the middle flight, from Amsterdam to Hong Kong, where I was not anymore flying away from Finland and not yet flying to Tokyo, but in a kind of limbo, or a state of non-existence.
Luggage arrived; got to go to work. *sigh*

Narita Airport, Tokyo, 15:35
Naurettavan lyhyen Hong Kong – Tokio -lennon (3h 40 min) jälkeen Japanissa. Rajamuodollisuuksista pääsi tuskattomasti läpi – jonossa oli edelläni 3 ihmistä kun taas immigroivilla ihmisillä (ilman re-entry permittiä) infotaulun mukaan 55 minuutin pituinen jono. Hong Kongin vaihto kesti 45 minuuttia mutta matkalaukku ehti mukaan, tuli perille ehjänä ja läpäisi tulliviranomaisen tarkastelun (hetken aikaa olin huolissani pienestä palasta poronlihaa joka siellä oli, ja siitä onko joku tuontirajoitus suklaalle – mutta ei ongelmia. voi olla että tää johtuu osittain siitä että lihakimpale oli sattumalta rintaliivien alla ja selkeästi tullihenkilö vältti koskemasta niihin…). Matkalaukku kuriirilla kotiin – tää on syy jonka takia on suorastaan toivottavaa että matkalaukku jää matkalle: kukaan ei kumminkaan kuskaa laukkuaan itse jollei ole saamassa autokyytiä kotiin, kuriirifirmalle pitää maksaa kuljetuksesta kun taas lentoyhtiö maksaa mulle jos ne tuo sen – ja lopputulos on kummassakin tapauksessa se että laukku on kotona seuraavan päivän aamuna.
Japani vaikuttaa … just Suomi-krapulaan sopivalta. Siisti, puhdas, pakattu, hillitty. Kirinin Koiwai -omenamehu on hyvää ja raikasta. Ihmiset kohteliaita, ehkä tunteettomia mutta ei nyt tähän hätään mitään tunteita haluaiskaan. Huomaan junalippuja ostaessani että numeroiden tunnistaminen on taas vähän hidasta – toivottavasti johtuu vain tahmaisesta aivosta eikä siitä että oisin oikeesti unohtanut kieltä tänä aikana nii paljon.
Ilma ei tuoksu miltään: ei saasteilta, ei märältä asfaltilta, ei ruoalta, ei metsältä eikä hieltä. Jos joltain niin puhdistusaineelta, ja sitäkin on korkeintaan aavistus. Outoa.
Hämmentävästi törmäsin heti tullitarkastuksen jälkeen Jenniferiin joka oli juuri tullut Koreasta.
Ehkä tääkin on pieni maa – tai sit se on vaan minä ja mun tukka.

Hong Kong Transit area, gate 36

This is nice. Wlan up to the gate.
China looked square and flooded when flying over it.
+30 degrees at 8 AM. I’m happy I’m not staying here, I don’t have any clothes suitable for heat. I hope Tokyo is not too hot, rain I will handle.
The plane should be leaving in 20 minutes…

16:30 Helsinki time Cathay Pacific flight 0270 Amsterdam – Hong Kong
In half an hour, I’ll be once again in Finnish airspace. Darn it’s annoying in these indirect flights to the far east: leaving Finland at very early morning and then returning there some 8 hours later. Mind boggles, that flying longer, using up more kerosene and landing at several airports is somehow cheaper than just flying directly one plane to destination. One plane that’s half as nice as this one; the Finnair plane flying to Tokyo unfortunately can not compete with this one in comfortability and politeness of the on-board crew. Pretty stewardess-boys,and girls, who personally guided people to their seats and since I am incredibly lucky in that again I am sitting on a window seat with nobody next to me, this is luxury. .. except for the american businessmen nearby who entertain themselves by watching some comedy – and seem to be entertained enough, as their laughter sounds through the whole plane.
Finland is covered by clouds. Wonder when I will next time see it.
I struggle to stay awake for one hour more, by watching Friends on the ‘in-flight theatre’. I suppose that after I finally let myself sleep I won’t be able to.
I feel I am not going anywhere. I flew away from Finland on the previous plane (to Amsterdam), and this one is not taking me to my destination – so, I’m in a kind of transitional limbo. Not existing, not going anywhere, contemplating past and future.
Cathay Pacific, by the way, offered me a pair of socks and a toothbrush.Very kind of them.
6:36 Tokyo time Somewhere over Lanzhou, China
Hey, what happened? Even though I am rather good at sleeping on plane, I don’t think I’ve ever slept 7 hours in a row with not really waking up, even though I have a vague feeling I did ask for yet another glass of orange juice. The businessmen eventually did quiet down, after drinking a glass of wine after another, and did only snore moderately. Which was good, as my earplugs stuck to their box and I could not use them.
Time to destination 2 hours; it seems the whole planet is covered by featureless clouds, reaching up to the 11 km where we are – nothing seems to move. It’s cold despite the two blankets I’m hiding under. The light is changing, and the sun is rising somewhere. Already Finland seems to be very, very far away.

just before a jump

… I checked the webpages of Cathay Pacific and realised the flight will take 11 hours 45 mins. Guess I’ll need more movies. Or sleeping pills.
My shoulders and neck are killing me – have been killing me for several weeks aready – and I’m also developing a nice little headache. Sweet.
Better go and find the plane I’m going to be fermenting for the next day. Cheers!

Schiphol

Schiphol Amsterdamissa tuntuu olevan yhtä WLania. 10 euroa päivä, vähemmän kuin Wayne’s Coffeessa Kaisaniemessä, ja bonuksena sähkötöpseleitäkin niin saan ladattua masiinan lentokuntoon. Vielä ei oo mitään leffaa matkassa, mutta kunhan jaksan tästä liikkua shoppaamaan niin eiköhän sekin… onneksi käsimatkatavara painaa jo nykyiselläänkin ns. liikaa (kilo suklaata, kilo puolukkahilloa, japaninkielen oppikirja ja läppäri muun muassa) niin ei ehkä tartte kauheesti ostella enempää. Shoppailtu on kyllä muutenkin tän reissun aikana sen verran että oikeesti en viitti laskea. Esimerkiksi kun remonttihenkilöt tulivat, näkivät ja moukaroivat mua 12 kilon todellisuuslekalla päähän ja kertoivat et ei ole mitään järkeä että mä sijoittaisin tolkuttomasti rahaa siihen että viilaan kämpän viimesen päälle jos kerta en ole menossa siihen itse asumaan; erityisesti high-tech keittiö ja hienot lattiat ei todellakaan oo kannattavia. Joten, mieli maassa mä käytän vain jonkun naurettavan 6000 euroa kylpyhuoneen laittamiseen ja sit lähinnä laitetaan meikkiä loppukämppään ni et sen kehtaa vuokrata.
Välittömästi tämän jälkeen menen Stockan kosmetiikkaosastolla ja ostan Kenzon tuotteita, niitä sarjoja luonnollisesti joita ei Japanissa myydä kun ne näyttää ihan liian japanilaisilta.
Mä olen itse asiassa syvällisesti sureentunut siitä että en saa laitettua vieraalle ihmiselle kaasu/keraamista liettä ja integroituja keittiökoneita, käheestä puisesta baaritiskistä ja tyylikkäistä komeroista puhumattakaan. Jostain syystä se että mä sijoittaisin rahaa johonkin asuntoon Suomessa tuntuu musta eräänlaiselta vakuutukselta, sellaselta jolla mä uskottelen itselleni että oon tulossa takaisin.
Viimeksi kun nousi HelsinkiVantaalta ilmaan oli vain hämmentynyt olo, mutta taskussa oli jo paluulippu; nyt mä lennän yhdensuuntaista lentoa. Tuntuu kuin olisin menossa paljon kauemmas kuin viimeksi.
Saman pöydän ääressä istuu koukkunokkaisia bisnesmiehiä jotka vilkuilee mun läppäriä. Myös mua, johtuen siitä että sain hikan. Ja luulen että ennenkuin nolostun liikaa, tää on sopiva aika mennä ettimään jotein viihdykettä seuraavan puolen vuorokauden ajaksi.
(katsoin kartasta missä HongKong on. Aika kaukana, sekä täältä että sieltä.)
– hiukan myöhemmin
Mukaan tarttui Kaena the Prophecy ja Once Upon a Time in Mexico. Johnny Deppiä katsellessa pitäisi jaksaa hereillä. Nyt vielä empower-plugi niin ei tartte huolehtia edes akkujen riittävyydestä….

8:30 (Helsinki time) ay 841 2 hours to Amsterdam
Kone sukelsi valkoisiin pilviin melkein heti kun pyörät irtos maasta ja Suomi katosi näkyvistä. Maailmassa on kaksi osaa, toinen on kirkkaansininen taivas ja toinen on piirteetön, tasainen, vitivalkoinen pilvikerros. Finskin lentoemot yrittävät tuputtaa jotain sapuskaa. Ei. Röstiperunoita.Muistaakseni oon syönyt niitä vain kerran eläissäni. Soveliasta.
All-time-favourite turvamies Heikki piti seuraa ja hereillä täyteen ahdetulla HelsinkiVantaalla missä jonot lähtöaula 2:n tiskeille ulottui pitkälle lähtöaula 3:n puolelle – ei ollu varmaan ihan yks eikä kaks kanssamatkustajaa jotka vilkuili mua siihen malliin että selkeesti miettivät kuinka vaarallinen psykopaatti mä olen kun tarttee turvamiehen seuraksi. Matkalaukku painoi sittenkin yli 26 kiloa, huolimatta siitä että siirsin illalla puolet suklaasta sekä kilon purkin puolukkahilloa käsimatkatavaraan, mutta onneksi sievä virkailijatyttö sanoi et ‘antaa mennä’. Olin jo varautunut maksamaan pitkät hillot – yhdessä kahden lähetetyn postipaketin kanssa (joista toinen käsitti 4 kiloa punaista hiusväriä) olis ollut tulossa melkein yhtä kalliiksi kuin toisen paikkalipun ostaminen.
(jiihaa, perunaröstin seurana on nakkeja. Suomi-experience on täydellinen.)
Liikaa jäähyväisiä taas eilen. Tintin tangossa oon istunut niin monet läksiäiseni että kohta alan kehittää jotain negatiivisia tunteita koko paikkaa kohtaan… joka tapauksessa, mä olen otettu, niin moni tuli paikalle, velikin jätti kissat ja koirat rauhaan ja fiilis oli niinkuin parhaimissa bileissä: ei liikaa porukkaa, ei liian vähän, rento tunnelma ja ihanat ihmiset. Tyhmää vaan on se niinkun aina tollasissa tilanteissa – vaikka kuinka haluaisi istua ja puhua ja olla jonkun kanssa niin heti kohta on siinä se toinen jota ei ole nähnyt aikakausiin. Ette tiedä miten tärkeitä ootte mulle. Kiitos.
(onnistuin kaatamaan appelsiinimehua nenääni. Go me.)
Nukuttaa ihan törkeesti. Herätyskello särisi ennen kuutta ja nukkumaan oli päässyt joitakin tunteja aikaisemmin. Sinänsä ei mitään ihmeellistä, ehkä kerran koko matkan aikana oon nukkunut enemmän kuin 6 tuntia (tais olla jopa melkein seitsemän) joten pitäis pystyä pysymään hereillä riittävästi. Ennen kello viittä (Suomen aikaa) ei saisi ruveta nukkumaan; mutta jos pysyy hereillä sinne asti ja sitten nukkuu edes jonkn 5 tuntia pitäis olla jetlägit hoidossa.
Kone on pullollaan HongKongiin palaavia ihmisiä. Onnekkaasti mun vieressä ei istu ketään. Ei kauheesti haittaa vaikka itkettäisi.
Jospa pysyisin hereillä.
Suomi-experiencen saldo:
Olen ollut
mökillä (useamman tunnin)
saunassa (Suvilla sekä mökin saunan kuistilla)
Suomenlinnassa (Ryhmäteatteri/Q-teatterin esityksessä ja tapaamassa vanhoja koulukavereita)
Tuomiokirkon
TinTin Tangossa
Wayne’ssa
Terassilla
Harrikan kyydissä
treeneissä
mummilla
metsässä
torilla
keikalla Tavastialla
veneessä
Olen syönyt
kokolihaa (Pedro’s Blackened Steak ja kotipihviä Topilla)
karjalanpiirakoita (ja polttanut niillä nieluni)
korvapuustin (cafe Succes)
uusia perunoita (keskiviikko-iltana ostin peukalonpään kokoisia suomalaisia perunoita ja keitin ne ittelleni)
jäätelöä
smoothieta
montaa erilaista hyvää leipää
uusia porkkanoita
leipäjuustoa
Olen
-leiponut raparperipiirakan (mökillä kasvoi raparperia,piti niistä tehdä mutta unohhin ottaa mukaan lähtiessä – tein sitten kaupasta ostetusta. Hyvin sujui vielä heittämällä…)
-juonut alkoholia niin että en kävele suoraan. Erityisesti juonut portviiniä ja erilaisia siidereitä.
– ollut krapulassa
– juonut ontuvan kojootin (kiitos jarkko/samppa;)
– valvonut kesäöitä

patkis.jpg I hate leaving. I hate it. Even though I know that as soon as I get on the taxi I switch into transfer mode and don’t worry so much, I hate this. And in the same time, I am a person who just can not stay put. I feel I change into a virtual character.
I have no idea how things evolve from here. But I love you, I miss you, I’ll be back.
(it seems that Amsterdam Airport has WiFi spots. Maybe they’ll have electricity as well…)
-yoe has logged out Sat 12 Jun 5:55-