Pieniä ihmeitä

Oon kiroillut tässä jonkun aikaa jo kun mun vibroslicer ei futaa kunnolla – jokainen preparointikerta on mennyt peukkuja pidellen juuri ja juuri läpi. Vihdoin saatiin laite huoltoon Leicalle ja väliaikainen laite tilalle, ja mä huokailin helpotuksesta että nyt leikkaaminen on kuin leikkiä vain… kunnes pääsin aloittamaan ja se perkuleen laite pitää sellasta meteliä kuin olisi sillä paikalla räjähtämässä. Joku osa ei toimi, hiiri on palasina ja liemet kuplii terän alla, ja minä kiroilen.
Juuri sillä hetkellä huoneeseen kävelee kaksi arvokkaan näköistä japanilaista herraa, toinen on Leican Aasian osaston ylin johtaja ja toinen samasta toimistosta kanssa – ne on tulleet pahoittelemaan meille kun meillä on ollut ongelmia. Mä kerään itsehillintäni rippeitä ja hymyilen ja kumartelen niille kun mun loppupäivän työt on hajoamassa biomolekyyleiksi rutisevan laitteen altaassa…
Toinen miehistä laskee tyylikkään salkkunsa maahan, ottaa taskusta pikkuruisen setin kuusiokoloavaimia, valitsee yhden niistä ja aukaisee leikkurin pään. Kuuntelee millaisia ääniä se päästelee, kiristää jotain ruuvia, sulkee laitteen.
Laite toimii.
Epäilen että tää oli joku markkinointikikka. Lähetetään niille laite jossa on yksi ruuvi löysällä, ja sit pistetään pelastusmiehet ‘yllätyskäynnille’.
BTW, tartten vaihtopään. Tarjolla olis tosin vain hiirenpäitä, mut mä luulen että se vois olla sievän näköistä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s