Yoe yrittää kirjoittaa jostain asiasta suomeksi

— The number of unwanted animals given by local governments to research laboratories for experiments decreased sharply in the past two decades, an animal protection and welfare group said Monday.
The group, All Life in a Viable Environment, said a survey it conducted showed that in fiscal 2003, the number of unwanted dogs and cats given by public institutions for scientific research was 734. The number about 20 years ago was more than 100,000. (Kyodo News)

Ei mikään ihme että tämä uutispätkä aiheutti hillittömän kommenttipostauksen Japan Todayn sivuille: “… It is estimated that as many as 20 million mammals are used in laboratory experiments annually in Japan, but almost nothing is known about what actually goes on in the laboratories. The terrible pain and suffering of the animals continues to be hidden behind locked laboratory doors. The laboratories of Japan’s universities and corporations refuse to show their experimental data and experiment facilities to the public… ” ja monet väittävät lukeneensa tutkimuksia joiden mukaan eläinkokeet ovat a) turhia b) haitallisia esimerkiksi ihmislääketieteen edistykselle; tyypillisesti kysytään että haluaisitko että lapsesi / isoäitisi / sinä itse saisit sairauteesi lääkettä joka on testattu (*horror*) rotilla? Ja Thalidomidi.
En tiedä, pitääkö paikkansa, että on olemassa suuri joukko ihmisiä joiden mielestä on ihan uskottavaa että tutkimusinstituutit, yliopistot ja yksityiset firmat kiduttavat laivalasteittain rottia tieteen edistämiseksi ihan vaan sen takia että eivät tule ajatelleeksi muita vaihtoehtoja. Totta on että monessa paikassa asioita tehdään jollain tavalla osittain siksi ‘kun aina on tehty näin’, mutta labrassa hereilläoloajastaan valtaosan viettävänä henkilönä voin sanoa että olisi paljon helpompaa käsitellä vain jotain koeputkia tai maljoja joissa ois ‘jotain soluja’ joihin vois tipautella vaan jotain aineita ja sit kattoo et mitä tapahtuu, kuin yrittää hallinnoida kokeita monimutkaisemmilla malleilla.
‘Suuri yleisö’ tai ketkä nyt ajavatkaan kaikkien eläinkokeiden korvaamista ‘soluviljelmillä’ eivät voi tulla ajatelleeksi kaikkia esimerkiksi lääketesteihin liittyviä puolia – sitä varten ne tiedehenkilöt viettävät elämänsä parhaat (ja loputkin) vuodet pimeissä kammioissaan että ajattelevat niitä. Vaikkapa sitä, että aine jonka vaikutukset yksittäisiin kudoksiin (ihoon, maksaan, keuhkoihin, aivoihin…) ovat juuri sellaisia kuin pitää, voi aikaansaada ihan uusia jekkuefektejä kun se kulkee läpi ruoansulatuskanavan ja muiden epämääräisten paikkojen entsyymien kautta ja muuntuu ihan ennalta arvaamattomaksi. Vaikutusten arviointiin ei riitä muutama hullu opiskelija joka kaljapalkalla nielee lääkkeen ja kertoo ‘joo ei tullu mitään’ – tarvitaan sijaiskärsijöitä jotka saavat lääkettä vuosien ajan järkeivä määriä, jotka voidaan sen jälkeen laittaa millin viipaleiksi ja etsiä mikroskoopin kanssa mahdollisia poikkeuksellisia muutoksia. Usein, esimerkiksi Suomessa, nämä ovat koiria. Vaikka rakastan omaa koiraani enemmän kuin on millään skaalalla järkevää ja pidän koirista yleisesti ottaen, en keksi tapaa jolla tämä osa tutkimusta voitaisiin järkevästi korvata ‘soluviljelmillä’.
Toinen juttu on se, että ne soluviljelmätkin saadaan eläimistä jotka tapetaan tätä tarkoitusta varten. Vaikka viljelyaltaassa solu pysyykin käyttökelpoisena pidempään kuin akuutisti eläimestä ulos otettu ja pöydälle jätetty solu, viljelmiä pitää uudistaa jatkuvasti; kuolemattomiksi muunnetut solulinjat pystyvät jakautumaan loputtomasti mutta niitä ei voi kaikkiin tarkoituksiin käyttää, ja muunlaiset viljelmät vanhenevat aikanaan.
En siis usko että lääkekehityksessä voidaan korvata eläinkokeita viljelmillä, ainakaan ennen kuin eläinten / ihmisten fysiologia tunnetaan niin hyvin että voidaan mallintaa koko eläin in silico. Tähän saattaa mennä joku aika vielä…
En tiedä onko perustutkimus ‘suuren yleisön’ silmissä pahempi vai parempi taho kuin ‘suuret lääkeyritykset’. Tavallaanhan me emme tee julmia eläinkokeita suurten markkinatulojen toivossa; toisaalta emme tee niitä myöskään juuri minkään muun asian toivossa kuin joidenkin epämääräisten ‘julkaisujen’, eli rottien kiusaus ei tapahdu mitenkään suoranaisesti ihmiskunnan hädän ja kärsimyksen poistaminen tavoitteena. Itse asiassa uskon että perustutkimusta *pitäisi* tehdä ilman erityisiä lääketieteellisiä tavoitteita – huomion kohdistaminen vain niihin ongelmiin jotka kyseisenä aikakautena ovat eniten tapetilla johtaa tutkimuksen urautumiseen ja lukemattomien vaihtoehtoisten polkujen käymättä jättämiseen. Sen sijaan (ideaalimaailmassa) perustutkimuksen pitäisi toimia yksittäisten ryhmien ja jopa yksittäisten tutkijoiden mahatuntumalla – voisin arvella että suuri osa Merkittävistä Löydöistä perustuu jonkun yksittäisen ihmisen uskoon ja aherrukseen sellaisen asian kimpussa joka ei millään tavalla alun perin kiinnostanut ketään. Ideaalimaailmassa tutkijat ovat tietysti kaikki vilpittömästi tieteen edestä työskenteleviä rehellisiä ihmisiä, joita ajaa ainoastaan halu saada *tietää*…
Perustutkimuksen yleisestä eettisyydestä ja tarpeellisuudesta voidaan keskustella (aivan yhtä lailla kuin lääkkeiden kehittämisen tarpeellisuudesta) mutta ajatus eläinkokeiden korvaamisesta erityisillä viljelmillä on melko asurdi; perustutkimuksessa kun on (esimerkiksi aivofysiologiassa) tarkoituksena ottaa selvää vaikka siitä että millaisia soluja jossain on, miten ne käyttäytyvät, mikä niiden rooli on erilaisissa toiminnoissa – esimerkiksi, millaisissa viljelmissä niitä voitaisiin käyttää. Aivosolujen perustutkimus joka käyttäisi ainoastaan viljelymenetelmiä olisi vähän kuin haluaisi ottaa selvää kilpailevan yrityksen elektroniikkahärvelin toiminnasta ruuvaamalla sieltä yhden transistorin ulos ja katselemalla sitä eriväristen lamppujen loisteessa. Viljelymenetelmät ovat hyödyllisiä joissain tapauksissa, totta kai – mutta vasta sen jälkeen kun viljelyn kohteesta tiedetään *jotain*.
Osa viljeltyjen solujen käytön ongelmista johtuu siitä, että solujen toiminta riippuu ympäristöstä – eli, tarvitaan kudosrakenne tai kokonainen elin jotta yhteisvaikutuksia voitaisiin tutkia. Kudosviljelmät ovat arkipäivää, mutta nekin ovat karsittuja ja lyhennettyjä kokonaiseen eläimeen nähden; neuronit ulottavat haarakkeitaan kauas elinten rajojen ulkopuolelle, ja kaikki solut ovat veressä kulkevien hormonien ja muiden vaikutuksen alaisina.
Toisaalta systeemin rajoittuneisuus on etu viljelmiä käytettäessä verrattuna eläinkokeeseen; lautasella nätisti rivissä olevista neuroneista on pirun paljon helpompi löytää ne jotka sopivat sähköfysiologisiin mittauksiin ja kunhan aikaa kuluu tarpeeksi, kaikki solut viljelmässä ovat unohtaneet entiset hormonikokemuksensa ja vastaavat tutkijan asettamiin haasteisiin yhtenäisellä tavalla.
Viljelmillä ja eläimillä suoritetut kokeet ovat siis kaksi toisiaan täydentävää työkalua; toisen kieltäminen vastaisi mun mielestä suurinpiirtein sitä, että tähtitiedettä saisi tehdä ainoastaan käyttämällä tietyn aallonpituuden omaavia signaaleja eikä mitään muita. Kokonaan toinen juttu on sitten se, miksi kukaan ei meuhkaa tähtitieteen epäeettisyydestä? Riittääkö se, että teleskooppeja käyttävien tutkijoiden ei tarvitse henkilökohtaisesti riistää pörröisiltä eläimiltä henkeä?
IMHO: ihmiset, valtiot, päättäjät, järjestöt, ihan ketkä vaan voivat osallistua päättämään siitä, onko tieteen tekeminen ylipäätään haluttavaa ja tärkeää. Mutta jos tiedettä halutaan tehdä, ainakin merkittävä osa metodologista päätöksentekoa olisi parasta antaa tieteentekijöille itselleen. Ihmiset eivät oleta pääsevänsä vaikuttamaan suuresti palomiesten tai siivoojien työmenetelmiinkään…
Tulipas pitkä vuodatus hetken mielijohteesta. Mun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa eläinkokeisiin liittyvistä asioista, mutta koskaan ei tunnu siltä että olisi tarpeeksi älykkäässä mielentilassa jotta jaksaisi kirjoittaa vakavasti – nyt tuli sitten tällainen entry joka luultavasti provosoi, mutta eipä se haittaa. Aikoinaan kun tälle alalle lähtöä pohdin – ja pohdinkin muuten pitkään ja hartaasti – lupasin että keskustelen kaikkien halukkaiden (järkevissä rajoissa… ja järkevien halukkaiden, siis) kanssa eläinkokeisiin liittyvistä asioista, kuuntelen mielipiteitä ja laitan omat eettiset käsitykseni koetukselle – muuten tässä työssä turtuu.
(BTW: hylättyjen lemmikkieläinten toimittaminen koe-eläimiksi on kyllä väärin – mutta tästä lisää jos joskus saan aikaiseksi kirjoittaa enemmän eläimien varsinaisesta käytöstä tieteessä ja mitä tuo “terrible pain and suffering of the animals … hidden behind locked laboratory doors” käytännössä tarkoittaa. Yleisesti ottaen oon hyvin varovainen asiasta puhuessani, ja netissä julkaistessaan voi äkkiä huomata olevansa spraypulloin varustautuneiden seeprakalanvapauttajien kiinnostuksen kohteena. Katsotaan nyt. Kaiken lisäksi suomenkieli ei tunnu taipuvan tahtooni millään … )

8 thoughts on “Yoe yrittää kirjoittaa jostain asiasta suomeksi

  1. Hyvin kirjoitettu.
    Tähtitiede on epäeettistä. Sillä harvoin saavutetaan mitään yleishyödyllistä (= kenenkään elämänlaatu ei parane) ja avaruuteen ammutaan rojua naurettavissa määrin. Ja ovat ne maanpäälliset teleskoopitkin kalliita. Montakohan rokotusta, aapista tai leipää niilläkin saisi?
    Kuten rakas oppi-isäni on todennut: “Tähtitiede on aivan turhaa.” Vastuutonta, jumalaista puuhaa. 🙂

  2. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi kirjoittamastasi, mutta oletko sitä mieltä, että Japanissa asia on samalla lailla? Hyväksyn kyllä eläinkokeet, mutta se mitä itse näin Japanissa eläinten kohtelua yleensä ja muutaman eläinkokeenkin, ei oikein vakuuttanut minua kaikkien kokeiden tarpeellisuudesta ja eläinten oikeuksista siinä maassa… Yksilön kohtelu yleensäkin Japanissa on vähän niin ja näin ja yhteisön etu menee aina edelle. Esim. omalla alallani (melu ja kuulonsuojelu) työtekijöiden suojaaminen on ehkä noin 20 vuotta Eurooppaa jäljessä jos ei enemmänkin. Kaikki pitää kyllä kypäröitä vaikkei edes tarvitsisi… Muutkin turvallisuusmääräykset on vähän niin ja näin.
    Uskon kyllä, että teillä asiat on kunnossa, mutta miten muualla lienee… Enkä voisikaan paheksua eläinkokeita. Alallani tehdään juuri uraa uurtavaa tutkimusta ( http://www.med.umich.edu/opm/newspage/2003/haircells.htm). Itse en tämän merkittävyydestä osaa vielä sanoa paljoakaan, mutta näyttäähän tuo lupaavalta… Joutuu uudistamaan aika monta ajattelumallia sinä päivänä, kun ja jos tuo juttu toimii. Vaikkei valistus kuulovammoista luultavammin minnekään katoa. Keep up the good work, we need those results!

  3. Olet oikeassa, Japani on jäljessä monessa asiassa joka meillä lännessä on itsestäänselvyys, työsuojelu nyt erityisesti tuntuu olevan hakusessa (vaikka kaikilla on kypärä ja jokaisen traktorin vieressä seisoo ystävällinen setä punaisen valopampun kanssa varmistamassa että ohikulkijat eivät kompastu ja putoa kuoppaan) – ja ainakin Suomessa hylättyjen lemmikkieläinten käyttö eläinkokeissa on jo kauan ollut kokonaan tuomittua, kun taas täällä sitä ilmeisesti tapahtuu vieläkin… eikä pidä unohtaa että Japani ottaa kuolmaantuomittujaan hengiltä hirttämällä.
    Luin juuri RIKEN BSIn käyttämät eläinkokeiden suorittamista koskevat säädökset: ‘animal welfare’ mainitaan lähes joka artiklassa. Tietenkään tämä ei tarkoita että säädöksiä noudatettaisiin muuta kuin ulkoisesti. Meillä on vähän väliä joku porukka tarkastamassa hiirikirjanpitoa, mutta kirjanpitosysteemi itsessään on puutteellinen, esimerkiksi ei ole mahdollista ilmoittaa että eläin kuolee itsekseen – kuten usein tapahtuu varhaisessa pentuvaiheessa – eikä syntyneitä eläimiä edes lasketa. Vaikuttaa siltä että ainoa seikka josta ollaan huolissaan on kirjanpidon tarkkuus kauden päättyessä – mutta eläintallit ovat tahrattomat ja jumankeuta hiiriä ei pidetä häkeissä liian tiheässä tai tulee sanomista.
    Toisaalta en edes usko että näin suuressa instituutissa eläinten hyvinvointi voitaisiin varmistaa säädöksillä ja tarkastuksilla; paljon merkittävämpää on työntekijöiden omat asenteet ja valistuneisuus. Euroopassa eläinten hyvinvointi on ollut keskusteluissa mukana luultavasti jo teollistumisen ajoista lähtien, täällä se tuntuu olevan tapetilla vain kun rikas pariskunta haastaa oikeuteen eläinlääkärin jonka suorittaman leikkauksen aikana lemmikkififi kuoli (eläinlääkäri tuomittiin 7 miljoonan sakkoihin).

  4. Jeps, en ota kantaa noihin eläinkoejuttuihin Japanissa, kun en niistä sen enempää tiedä, mutta sen sijaan olen samaa mieltä muiden vastanneiden kanssa siitä, ettei täällä todellakaan ymmärretä mitään itsesuojelun päälle. Syy turvavöiden pitämiselle (etupenkillä) on se, että poliisi sakottaa, ei se, että se saattaisi vaikka pelastaa hengen. Takapenkillähän ei edes tarvitse pitää turvavöitä. Minulle naureskellaan, kun haluan laittaa takanakin turvavyön. Se parhaiten nauraa, joka hengissä nauraa.
    Toinen idioottimaisuus on se, kuinka moottoripyöräilijät pitävät kypärää päässään, jos siis pitävät. Kypärä on avonainen, visiiritön ja leukahihna auki. Monesti pottakypärä on vielä nätisti takaraivolla. En halua olla siivoomassa ketsuppia onnettomuuden jälkeen.
    Yliopistolla tehtiin kesäloman aikana remonttia, enkä todellakaan nähnyt kenenkään pitävän kuulosuojaimia. Kypärä oli toki jokaisella, vaikka ainoa pelättävä olisi ollut taivaan putoaminen niskaan. Samoin muutama macho hitsasi ilman suojalaseja. Ihanaa eläkeläiselämää luvassa, kun ei näe eikä kuule mitään.
    Japanilaisilla on sellainen “happy go lucky” -asenne, minkä näkee myös siinä, kuinka monet opiskelijat ajavat humalassa.
    Pahoista asioista ei pidä puhua tai niitä ei sovi ajatella, sillä silloinhan saattaa jollekin tulla paha mieli. Eikä sitten ole enää kivaa.
    Ja eläimiä täällä kohdellaan kyllä aika lailla leluina. Tulee ihan surku kilpikonnia kohtaan, joita täällä ostellaan parilla sadalla jenillä. Kuinkahan moni niistäkin saalistaa nykyään viemäreissä mutantoituneina ninjoina?

  5. Lelujahan ne on, katsoo vain tuhansia lemmikkieläinten lisävarusteita myyviä liikkeitä. Vain muutamalla tuhannella jenillä voit upgradettaa mäyräkoirasi maija mehiläiseksi!
    Voisi kuvitella että ihmiset jotka ovat oppineet kutistamaan henkilökohtaista tilaansa ja käyttäytymään viimeiseen asti toisia loukkaamatta, olisivat oppineet myös yli-inhimillisen varovaisen tavan käyttäytyä liikenteessä. Eipä taida olla näin, päätellen siitä määrästä jalkavaivaisia joita kaduilla näkyy (enkä nyt tarkoita sitä hankalan näköistä kävelytapaa joka on ilmeisesti naisten keskuudessa muodissa).

  6. Samaa mieltä, etenkin tämän luettuani.
    …pelitutkimuksenkin etiikkaa viime aikoina pohtineena. Jo lähtien siitä, onko ns. “tarpeettoman” tutkiminen EU:n rahoilla oikeutettua, sekä erityiskysymyksiä jotka liittyvät juurikin tietosuoja-asioihin, joiden kanssa tutkimamme pervasiiviset pelit ovat ehkä ristiriidassa.
    – Markus, josta tuli kanssa tutkija

Leave a Reply to Ossi Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s