Koirat ei tykkää kimonoista.

akita12.jpgEilenhän oli siis vuoden toinen maanantai, joka on oli kansallinen vapaapäivä. Siinä missä joku muu olisi voinut käyttää pitkän viikonlopun (ei edes treenejä) johonkin hyödylliseen tai edes hauskaan kuten matkusteluun, minä istuin sisällä verhot ikkunan edessä (järsyttävän kirkas ja kaunis päivä) ja pelaten tietokonepeliä. En siis nähnyt yhtään kimonopukuista tyttöä, joita piti olla pilvin pimein – vuoden toinen maanantai kun kuuluu kaikille 20-vuotiaille, ilmeisesti erityisesti tytöille, joilla on tuona päivänä tapana osoittaa täysi-ikäisyytensä pukeutumalla kimonoon. (Sana kiertää että jotkut ovat kiinnittäneet huomionsa siihen tosiseikkaan että nämä 20-vee tytöt ovat yleensä myös yli kuusitoistavuotiaita ja hahmotelleet muutoksia tapoihin siten, että joka perjantai olisi tällainen päivä ja tämä helpottaisi jollain hankalasti kuvailtavalla tavalla elämää baareissa…)

bo.jpgKolmekymmentävuotiailla eukoilla ei liene mitään syytä pukeutua kimonoon tiettynä maanantaina. Tuntuu siltä että kaikki maanantait kuuluvat kolmekymppisille, tai oikeastaan kolmekymppiset kuuluvat Maanantai-nimiselle hirviölle jotka keräävät voimaa sievistä nuorista kimonotytöistä. Luulin tätä päivää tiistaiksi mutta maanantaihan se siellä. Huonosti nukutun yön jälkeen kadoksissa olevat elektrodilasit (siis juuri siellä jonne ne tallensin ennen lomia, täysin vain unohdettuina, löytyivät vasta kun väkersin uuden setin ja laitoin samaan paikkaan talteen), vääränväriset hiiret (yritin kyllä kovasti olla välittämättä tästä ja saada aikaan jotain hyödyllistä dataa, turhaan), päänsärky ja viimeisenä oljenkortena pH-mittari joka diagnosoitiin useiden turhien kunnostusyritysten jälkeen (jotka toimitettiin kesken mun erittäin aikakriittistä Salaisen Liemen Sekoitusoperaatiotani) ‘toimimattomaksi’. Luonnollisesti naapurilabran laitetta sai käyttää ja käytinkin, mutta kun liemi lopulta oli teoreettisesti valmis oli se kärsinyt jo niin monista epämääräisitä toimenpiteistä ja mun pääni lähellä lopullista imploosopta, että kirjaimellisesti juoksi Wako-shin asemalle ja treeneihin toivonani saada jotain merkittävää aikaan lyömällä henkilöitä erilaisilla tikuilla.
Juuri minkäänlaista tulosta ei tullut, luonnollisesti olemme vaihtaneet koulukuntaa vuoden vaihteessa. Bujinkan koostuu 9:stä erilaisesta koulusta, siis oikeastaan yhdeksästä taistelulajista joita voitaisiin ihan hyvin harjoitella – ja varmaan jotkut niin tekevätkin – itsenäisinä lajeina. Tilanne on vähän sama kuin jos olympiakaratedojo vaihtaisi yhtäkkiä joksikin shorinji kempo karateksi. Ja juuri kun aloin tuntea oloni kotoisaksi kahden miekan kanssa, pitääkin ryhtyä kantamaan mukanaan rokushakuboota, pitkää puukeppiä, puhumattakaan että sillä pitäisi vielä jotain tekniikkaakin tehdä. Miekka on siitä mukava ase että tällainen kolmiulotteisen maailman kanssa yhteensopimatonkin henkilö kuten minä kykenee erottamaan siinä kaksi eri päätä (vink, toinen niistä on terävä) sekä kaksi sivua (ulko – ja sisäsivut eroavat siinä mielessä että kädet menevät niitä käyttäen eri tavoin ristiin). Bo, elikkä keppi, on puutteellinen siinä mielessä että – kuten tuosta havainnekuvasta näkyy – sen päät ovat samanlaiset sekä sitä pidellään valitettavan usein vain yhdellä kädellä.
Puolentoista tunnin kevyesti turhauttavan häsellyksen jälkeen (kuvitelkaa nyt tekevänne näitä uuden koulukunnan tekniikoita pitkällä kepillä ILMAN että teillä itse asiassa on koko keppiä vaan miekka jota yritätte sitten pitää terä edellä kainalossanne ja kampittaa vastustajaa miekan kahvalla … ) olo oli kuitenkin jossain määrin parempi, niin että kykenin juhlistamaan päivää mansikoilla. Mansikoilla on nähdäkseni kaksi sesonkia täällä; ensimmäinen toukokuun loppupuolella ja toinen joulunaikoihin, luonnollisesti – koska perinteinen jouluruoka, zaa kurisumasu keekii, on mansikkakermakakku. Talvimansikat tuotetaan kasvihuoneissa mutta maistuvat hämmästyttävän aidoilta, jopa niin hyviltä että epäilen niiden olevan nanoteknologialla tuotettuja kapistuksia. Tai sitten en vain muista miltä maistuvat Oikeat Kotimaiset Avomaan Mansikat Poimittuna Kauppatorin Tiskiltä Matkalla Lautalle.
ten12.jpgVaan väliäkö silllä: herkuttelen Astraa muistellen mansikoilla koska tänään tiistaina on nimittäin Koirien päivä (inu no hi). Luonnollisesti, kun on 1. kuun 11. päivä, 1-11; suomeksi sen voisi lukea yks-yks-yks, tai japaniksi itsh-itsh-itsh – mutta nykyään kaikki kewli on kuitenkin engranniksi.
Päivän kompa siis: miksi tammikuun 11. on koirien päivä?
Ja vaikka vastaus löytyisikin, koiralle ei toimitus suosittele kimonoa puettavan, vaikka kuin sievä tyttö oiskin. Koira ei kuitenkaan oikeasti tykkää siitä.
Ainiin: tietenkään tämä ei ollut vapaapäivä. Koirat varmaankin arvostaisivat enemmän omistajiensa vapaa-aikaa kuin kimonoita.

Advertisements

5 thoughts on “Koirat ei tykkää kimonoista.

  1. *hämmennys* 🙂 Sitä vaan tulee kotiin ihan ja viattomasti suunnittelee merkitsevänsä blogiin että on koirien päivä, koska 1-1-1 eli one-one-one ([wanwanwan]) on se mitä koirat sanoo japanissa – “hauhauhau-päivä” – ja sit epähuomiossa tulee höpistyä jotain ihan muuta.
    🙂

  2. wanyonwanwan! hyvä.
    ja koirat kyllä tuntuvat myös pitävän kimonoista, kunhan niitä ei pueta niihin. varsinkin kadulla olen saanut muutaman innokkaan nelijalkaisen yrittämään suupielen pyyhkäisyä, todettuaan ensin että muukalainen on koiramielinen. aivan kuin ne(kin) olisivat enemmän innoissaan kun joku kulkee kimonossa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s