Kaulaa myöten punaviinissä

INBOX)20989.jpgHaluaisin huomauttaa että olen jo kertaalleen ilmoittanut että mulla EI ole ikävä sitä helsinkiläistä ‘talvi’säätä johon kuuluu vaakasuorassa lentävä räntä. Kuka sen sään nyt sitten siirsi ilokseni tänne tuivertamaan appelsiinipuita, voisi ottaa huomion tämän ja siirtää sen takaisin Helsinkiin.
Syy siihen miten kehtaan olla näin julma armasta syntymäkaupunkiani kohtaan on se, että siellä talot rakennetaan pitämään sää ulkopuolella, samoin kuin pukeutumistyyli on suunniteltu hengissäselviämistä varten. Keskipäivälläkin kaikkien lämmittimien puhaltaessa täysillä sohvalla tarkenee vain viltin ja joululahjaksi saadun turkisliivin avulla. Juna-asemalle kävellessä sormet ja korvat meinasivat jäädä liikennevaloihin vaikka sentään oli varusteena goretexiä. Junassa matkalla treeneihin sitten joutuu väistelemään märkiä takkeja ja sateenvarjoja; kaikki ikkunat sentin paksuisessa huurussa joten joutuu paremman tekemisen puutteessa lukemaan mainoksia.
Junissa mainostetaan miesten karvanpoiston (mannekiinina luonnollisesti perhe Beckham) ja purkkikahvin välissä hautapaikkoja. Vain kahden tunnin matkan päässä Tokiosta; kuvassa näkyy kaunis vuoristomaisema, jonka keskelle voisit rakkaimpasi säilöä. Muutaman neliön alue ja kiviaita paaden ympärille näyttävät maksavan usean kuukauden vuokran verran rahaa, mutta on se toista viedä juhlapyhinä sakepullo ja muut eväät paikkaan joka muutenki soveltuu piknikkiä varten kuin marketin takapihan temppelin hautuumaalle.
(Karvanpoistosta puheen ollen, ostin tässä eräänä päivänä uuden höylän. Klassisen Gilleten (“Miten pinkki väri saakin sinut tuntemaan itsesi niin hyväksi? ” tai jotain) sijasta valintani osui ‘Intuition’ -merkkiseen tuotteeseen joka paitsi lupasi höylätä kainalot ilman tarvetta erilliselle saippuoinnille myös tarjosi kylkiäisenä delfiinin muotoisen pesukintaan 🙂 Laitteen idea on nerokkaan yksinkertainen: kyseessä on yhdistetty saippua ja höylä – terä on upotettu saippuapalaan jonka saa kiinni kahvaan. Loistavaa!)
Tänään tosin oli aivan uudenlaista silmäniloa eikä tarvinnut tavata tarjouksia : Narimasusta junaan astui kaksi nättiä kundia joiden habitus häiritsi silmäkulmaa jotenkin – tuijottelin heitä aikani kunnes tajusin: erikoiset nahkahousut, tribaalikaulakorut, takin sijasta kaapu jonka hupun reuna on koristeltu kirjonnalla ja repuissa pinssejä joissa lohikäärmeitä – jumankeuta LARPPAAJIA! Tokiossa! Aivo toimi valitettavan hitaasti tosin, koska kun pääsin siihen vaiheeseen että aloin pohtia kommunikointiyrityksiä, matka päättyi ja haltiapojat katosivat Ikebukuron kiehunaan. Kylläpä olisi elämys mennä johonkin metsälarppiin hakkaamaan örkkejä jotka puhuvat japania… vaikka luultavimmin mut kyllä typekastattaisiin vähintäänkin möröksi jollei nyt sattumalta pelissä olisi werevirtahepoja tarjolla hahmoiksi.
Joka tapauksessa, treeneihin pääsi taas ihmettelemään miten kiedotaan parimetrinen mies kuuden jalan tangon ympätille (hankalasti; mä oon kohtuu tyytyväinen siihen että saan kohtalaisen käden käärittyä keppiin niin että käden jatkona oleva henkilö joutuu pulaan) – neljännet treenit tällä viikolla. Jopa rentouttavan punaviinikylvyn jälkeen – kyllä, kaupasta saa mausteeksi kylpyveden mausteeksi tarkoitettua valkoviiniäkin. Tuoksuu ja näyttää suurinpiirtein Egri Bikaverilta, ilmeisesti jonkun verran alkoholiakin on mukana – ja 44 asteisena lämmittää mukavasti kehoa ja mieltä. Jano siinä kyllä tulee… Huomattavasti parempi kylpy kuin pari iltaa sitten kokeilemani hunaja – kuningatarjellykylpy; viini kuitenkin on periaatteessa juoksevaa eikä hunajalima kehoa peittämässä loppujen lopuksi ollutkaan niin mieltä ylentävää. Seuraavaksi kokeilen lammasmaitokylpyä.
Huomenna sunnuntai. Lupaavat lisää räntää. Luulen että pysyn kotona ja katson Kuninkaan Paluun ekstroja.

Advertisements

4 thoughts on “Kaulaa myöten punaviinissä

  1. Täällä sataa vain vettä..
    Mistä sä löydät noita kylpyaineita? Wasabikylpy nuhaisena vois toimia.
    Peleistä: hauska idea olisi kokeilla jotain täkäläistä, larppia tahi pöytäpeliä, kuin vain. Luulis että täälläkin olis jotain organisoitua toimintaa heillä. Kun vaan löytäis. Ja niin joo, kielimuuri-kielimuuri, pah. Kielitunnit alkaa kai pian, toivon.

  2. Wasabia en oo nähnyt, mutta chiliä kylläkin, mukana pieniä paprikoita. Mun mielestä niitä myydään vähän siellä sun täällä, isommista kiskoista alkaen, samassa osastossa muun kosmetiikan tai kylpytarpeiden kanssa. Nykyään tuntuu tylsältä kylpeä ilman mausteita – vähän sama kuin aina joisi kraanavettä vaikka tuorepuristettua mehuaki olis saatavilla.
    Mä olen jonkun verran yrittänyt löytää jotain ropeihin liittyvää; toistaiseksi kaikki kirjat mitä on löytyny japaniksi joissa on kirjaimet RPG käsittelee vaan jonkun konsoliroolipelin taktiikkaohjekirjoja. Mut hei, tehän ootte siellä oikeiden opiskelijoiden ja nörttien keskuudessa – luulisi löytyvän! 🙂

  3. Elieli, siis paikka, mistä kannattaa lähteä kyselemään on Yellow Submarine. Itse olen käynyt Shinjukun kaupassa (3. kerrosta): http://www.yellowsubmarine.co.jp/main3.htm ja sieltä kaupan tietoja osoittava ensimmäinen linkki (jotain jotain jouhou) ja Shinjuku geemushoppu. Löytyy pöytäroolipelejä, lautapelejä, 40k tavaraa, kortteja jne. On myöskin ilmoitustaulu, jossa varmaan voi ilmoittaa itsekin. Ulkomaalaisilla on myös omat sivunsa jossain päin nettiä, ja Tokiossa ainakin näytti olevan pelaajia myös englanniksikin. Kieli on hankaluus. Kokeilin pelata yhtä pöytäroolipeliä kerran kun labrassamme oli kaksi (!!) roolipelaajaa, mutta en edes tiedä, tapoimmeko sen monsun. Varmaankin kun saatiin ekspaa… Niillä vain yleensä tuppasi olemaan niin kiire että moisille toissijaisille jutuille ei löytynyt ikinä aikaa… Snif.
    Itselläni on yksi pöytäpeli ja eräänlainen korttipeli (King’s Blood, labramme väki tykkäsi kovasti pelata sitä), jonka säännöt saimme viimeinkin käännettyä roolipelejä harrastavan ja japania puhuvan ystäväni avustuksella. Pöytäpeliä en ole edes yrittänyt, on se sellainen romaani käännettäväksi…
    Löytyi myös seuraava linkki: http://www.trpg.net/en/faq/
    eli FAQ Japanin roolipeleistä. En tiedä kuinka vaikeaa on löytää niitä larppaajia, koska se tuntuu olevan aika vähemmistön harrastus, mutta luulisi niitäkin löytyvän. Ja onhan sielläkin koni joka vuosi, taitaa olla jopa useamminkin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s