Tiedettä saken voimalla

050121_223424.jpgSanon suoraan että tämä entry on kirjoitettu noin puolentoista sakepullon voimalla, aikaisemman tiede-entryn ja maailmassa liikkuneen uskonto-versus-tiede-asian inspiroimana. Haluaisin kirjoittaa asiasta hienosti mutta tässä tilassa se tuskin onnistuu ja huomenna huurun hälvettyä kumminkin pelaan Prince of Persiaa – joten saa ny kelvata.
Perjantain kunniaksi mentiin perinteisesti baariin – jossa tuopit oli Oikean Kokoisia (2x 1 litra meni ihan kivasti) ja sakea tarjottiin riittävän isoista laseista. Ilmassa on ollut suunnitelmia sake-opintopiirin perustamisesta; niin että joka viikko joku ostaa erilaisen pullon ja sitten analysoidaan porukalla, myös kaasukromatografia mukaan ottaen.
Joka tapauksessa, erinäisten mutkien jälkeen, päädyttiin meidän kämpille naapurilabran pomon – joka on harmittavasti mua nuorempi ja siten aiheuttanut mulle paljon ‘en ole kelvollinen’ – tunteita – kanssa juomaan kiskalta ostettua puolentoista litran sakepulloa maistelemaan.
1) ajatukset itensä riittämättömyydestä kun on vain enthusiasti eikä varsinainen exploreri on ihan roskaa. Tiede ei edisty pelkillä rajamaiden kulkijoilla eikä pelkillä ryhmänjohtajilla. Tarvitaan niitä johtajia pitämään homma hanskassa, tarvitaan organisaattori pitämään huoli siitä että työt edistyy, explorerit keksimään uusia ajatuksia ja enthusiastit innostumaan ja jatkamaan jääräpäisesti kokeita sen jälkeen kun kaikki muut ovat kyllästyneet ajatukseen. Yksinäisten nerojen kuten Newtonin aika on joko ohi, tai jos ei ole niin ei kai kukaan järjissään oleva voi kuvitella olevansa uusi Newton …
2) Tiedotus kaikille niille jotka tohtoriopiskelijoille kuvittelevat olevansa orjatyöläisiä ja vapautuvansa väittelyn jälkeen: fakta on että postdoc-kausi on orjatyötä. Orjatyötä josta ehkä maksetaan jotain. Ei ole trakoitus tuottaa uusia ideoita – kaikki mahdolliset ajatukset muuttuvat kumminkin ohjaajan ideoiksi – tarkoituksena on kerätä pisteitä CVtä varten ja julkaisuja JOTTA JOSKUS PÄÄSISI VAPAAKSI. Mä olen ollut siinä uskossa että postdoccina katsotaan onko ihmisestä siihen että kykenisi keksimään jotain omaperäistä… mutta oikeasti tutkijana, tiedehyypiönä on vasta vapaa kun on ansainnut kannuksensa ja granttinsa, pitää kerätä skillejä ja rakentaa kontaktiverkkoa kaltaisiinsa – eli siis, oman sukupolvensa tieteentekijöihin.
3) miksi teemme tiedettä? Jos otetaan kasaan kaikki tietämys mitä ihmiskunta on tieteilynsä kautta ikinä saanut, tai mitä ikinä on mahdollista saada aikaan, se mitä yksittäinen tutkija – miten kuuluisa nimi nyt ikinä onkaan – on loppujen lopuksi äärettömän pientä. Mieti siis, mitä uhraat tieteen alttarille kun ainoa mitä siitä takaisin saat on oma nautintosi, oli se sitten ilosta tietää tai kunniasta Nature Geneticsin sivuilla. (Nautinko tästä oikeasti??)
Okei, meil on tää tyyppi joka on mua nuorempi (ja mä olen siis 30) ja jolla on 10 miljoonan budjetti vuodeksi ja oma labra. Mitä se sanoo on et se katuu että se on käyttänyt kaiken aikansa labrassa. Kun muut vietti iloista opiskelijaelämää, kun muut eli elämää ja kävi Afrikassa ja Brasiliassa ja sukelsi Punaisessa meressä. Mitä on labratyö ja tiede elämän rinnalla? Paitsi jos olemme psykopaatteja, sairaita tapauksia jotka eivät kykene ‘normaaliiin elämään’. Jos ei pysty suoriutumaan tieteestä kahdeksaöa tunnilla töitä päivässä niin pitäisi lopettaa. Tyyppi pohtii myös että oikeasti pitäisi ihmisen ymmärtää luovuttaa tieteen teko kun täyttää 40 ja siirtyä muualle, joko opettamaan tai liike-elämän piiriin ja jättää uusien asioiden keksiminen nuoremmille. Helppohan se on jos henkilö on 30-vuotiaana selkeästi jo jotain (huomatkaa että en näköjään tässä katso tohtorintutkintoa ns. miksikään).
Tarkoittaako tämä että jos ei kahdeksalla työtunnilla päivässä pysty mielestään suoriutumaan tieteestä niin pitäisi luovuttaa ja todeta “ei musta ole tähän, ryhtyisinkö pizzanpaistajaksi?”
Tarkoittaako tämä että jos tuntuu siltä että postdoc-ohjaaja ei oikeasti tee tiedettä vaan esimerkiksi pönkittää omaa egoaan on silti pelattava mukana ja oltava kuuliainen ja tehtävä mitä tahansa mitä pyydetään jotta saisi julkaisuja?
… veto loppuu kesken eikä tässäkään saanut sanottua mitä haki takaa – luultavasti kun aikanani herään huomenna ja tämän luen niin deletoin nolostuneena. Huomenna on kumminkin krapula ja treenit jää väliin.
Luuseri.

Advertisements

3 thoughts on “Tiedettä saken voimalla

  1. Voi hitsi. Juuri tässä iltapäivän auringonpaistetta kiroillessani olin ajatellut että ei, en jaksa treeneihin, lojun sen sijaan mukavasti sohvalla keskittyen miekan sijasta kaukosäätimeen… vaan eihän sitä nyt kehtaa enää kun joku tuollai tulee sanomaan 🙂
    Olo on kyllä kohtalaisen ikävä suhteessa juotuun määrään – ehkä mä en ole tottunut sakeen tai sitten alan tulla vanhaksi. Maailmalla liikkuu sellaisia tietoja – ja tarkoitan oikeasti maailmalla, eikä edes missään verkossa vaan ihmisten puheissa – että minä en kykene juomaan. Hittolainen. Pitänee treenata sen saken kanssa lisää 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s