Kirjoituskriisi

Tällä kertaa kriisi ei johdu siitä että ei olisi mitään mistä kirjoittaa; on liikaa ja sellaisia asioita vielä jotka mun mielestä on ns. Tärkeitä ja joista olisi syytä kirjoittaa. Sen sijaan mitään pientä ja turhaa aihetta ei löydy helpolla.
“Eilen satoi lunta mutta ei onneksi maahan asti. Asashoryu voitti jälleen sumo-turnauksen. Sain lainaan Kahden Tornin Extended Editionin kiinalaisen version jonka takakannessa puhutaan jostai leffasta jossa on Samuel L. Jackson. Naapurimme M&J hankkivat uuden pölynimurin mutta en vielä ehtinyt katsomaan sitä koska olin niin kiireinen lojuessani sohvalla.”
Pidemmän aikaa on ollut työn alla entry tieteen ja julkaisemisen suhteesta; vaikka kuinka yritän keskittyä asiaan ja olla jaarittelematta turhia, teksti ei ole enää pitkään aikaan ollut entry vaan jotain Sodan ja Rauhan ja Sunnuntaihesarin välimaastosta.
Itse asiassa, en ymmärrä ihan minkä takia mulla on sellainen käsitys että blogientryllä on säällinen maksimipituus (luokkaa kolmisensataa sanaa?) jonka jälkeen se muuttuu tilitykseksi. Omalla kohdallani siis. Ikäänkuin, jos mä haluan jotain sanoa ja jos oikeasti se sanominen on sen arvoista ja mulla olis jotain lisättävää tähän jumalattomaan tekstivirtaan mitä kaikista maailman blogeista nettiin valuu, mun pitäis pystyä tiivistämään se enintään yhteen kappaleeseen ja mielellään yhteen lauseeseen – eihän sitä nyt kukaan herranen aika jaksa lukea mitään enempää jollei ole koristeena kivoja kuvia. (Jos taas en kirjoita asiaa vaan tilitän tai muuten tapan aikaani näppiksen äärellä ei ole mikään ongelma jos tuloksena on romaani; tämähän kun ei ole oikeastaan kirjoittamista vaan puhumista… vaikkakin ehkä yksinpuhumista.)
On noita aitoja kynäniekkoja jotka osaa pitää lukijansa mukana satojen sivujen ajan vaikka ei olis mitään sanottavaakaan; musta ei kirjailijaksi ole joten saisin opetella ilmaisemaan itseni mahdollisimman tiiviisti.
Tosin, kun nyt luin hiukan tarkemmin niitä aikaisemmin mainostamiani SABin tiedeblogeja niin petyin aika lailla. Ne kun näyttävätkin olevan usein kirjalliselta tasoltaan vain hiukan mobiilipelichatti-keskusteluita korkeammalla. Noh, aika lailla korkeammalla, mutta TJEU: Animal Right Activities and Their Crime Against Humanity – tyyppi puhuu sinänsä asiaa ja on selkeästi raivoissaan, mutta siitä huolimatta luulisi koulutetun henkilön muistavan oikeinkirjoitussääntöjä eikä kirjoittavan monoliittistä vuodatusta ilman välilyöntejä. Mobiilipelichateissa taitaa edelleenki olla joku 160 merkin tms maksimipituus…
Hmm. Ehkä pitäisi opetella tiivistämään 160 merkkiin.
Tai haikuja kirjoittamaan. Niihinhän pitäisi saada tiivistettyä koko todellisuus ja nykyhetki.
“surffatessa syntyy taas
uusi ajatus
blogi karkaa käsistä”

Advertisements

3 thoughts on “Kirjoituskriisi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s