Ja taas tätä

CRW_3115.jpgRIKEN BSI Summer Programin lopettajaisillallinen oli kuten aina ennenkin: lähestulkoon siedettävän pituisten puheiden jälkeen hyökätään ruoan ja juoman kimppuun, aloitetaan keskutelu vierustoverin kanssa sanoilla “no, mitens olet viihtynyt” ja jatketaan siitä kunnes parin tunnin päästä alkaa olla jo aidosti hauskaa.
Tämän jälkeen porukka alkaa päästellä suistaan ehdotuksia tyyliin “hei lähetään kaikki baariin / roppongiin / tokion yöhön / karaokeen / jatkoille” ja minä happanen kuin suolahapolla titrattaisiin. Jatkot, sosiaalinen elämä, biletys – nää, minä mutisen jotain epämääräistä töistä tai jostain ja luikin takaovesta pois. En edes kunniallisesti labraan takaisin vaan kotiin kattelemaan yksinäni samuraisaippuaa telkkarista. Vaikka oli oikeasti hyviä tyyppejä joiden kanssa olis paitsi hyödyllistä myös aidosti hauska tehdä tuttavuutta – mä kökötän mielummin kotona.
No mutta, sain kuitenkin jonkin verran jopa töitä tehtyä tällä tynkäviikolla – ja ensimmäistä kertaa jätin varotoimet sikseen ja luotin osassa hommia hokkaidotytön apuun. Aika ei vaan riittänyt kaiken valmistamiseen itse, ja huomasin torstaina aloitteleveni koetta käyttäen ulko – ja sisäliemiä joita en ole omin käsin sekoittanut, ja elektrodilasia jota en ole leikannut, viilannut ,kiillottanut, pessyt ja kuivannut itse. Tunne oli varmaan vähän sama kun jossain sirkustempussa missä pitää hypätä tyhjään ja luottaa siihen et toinen ottaa kii… toisaalta vähän sama kuin olisin tehnyt hommia silmät sidottuina. Jos kokeen aikana havaitsen jotain poikkeavaa, käteni eivät muista että koskivatko ne vahingossa kapillaarilasin keskiosaan etanolikylvyn jälkeen eikä tasapainoaisti muistuta vaa’an epämääräisestä lukemasta suoloja mitatessa.
Kaikesta huolimatta, hommat meni siinä määrin hyvin että osa juttua on nyt valmis – varsin pieni yksittäinen datapiste, mutta on kuitenkin.
Ehkä tästä vielä jotain. Ehkä en pääse koskaan MITiin, mutta saan sentään tämän jutun julkaistua.
(Kuvan ohjeet olivat Soulilaisessa metrojunassa. Jollain tapaa mua hermostutti kovasti kyseiset turvaohjeet, samoin kuin pitkin juna-asemia tarjolla olevat kaasunaamarit… en väitä etteikö olisi kenties hyvä että niitä on tarjolla – toisaalta, just se että se saattaa olla hyvä, huolestuttaa… )

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s