arkiliikuntaa

mpp.gifHavaitsin laihtuneeni lähes kaksi kiloa sen jälkeen kun uuteen taloon muutettiin. Ehkä ne kaikki jotka sanoo että arkiliikuntaa pitäisi lisätä jos haluaa hoikistua onkin oikeassa; työmatkaan on tullut noin 40 min edestä kävelyä tai pyöräilyä. Ja kun sen lisäksi vielä asuu kolmikerroksisessa talossa jossa on koko aika pakko rampata rappusissa – kaipa siinä jokunen kalori palaa kun hikoilee roskalajittelusysteemin kanssa.
Kuulin varoittavan esimerkin tuttavalta, joka asuu Wakossa (kampuksen ulkopuolella tosin). Hän ei vaan jaksa lajitella roskiaan muuten kuin kaljatölkkeihin ja muihin – ja nyt kertoi kuinka hänen palavien roskien päivänä roskapussipinon pohjalle kätkemänsä muoviroskaa sisältänyt pussukkansa jätettiin kylmästi pois roska-auton kyydistä. Seuraavalla kerralla mies yritti olla ovelampi, ja pakkasi muoviroskapussinsa palavia roskia sisältävän pussin sisälle – sillä seurauksella, että tunnollinen naapuri oli avannut pussin, tarkistanut sisällöstä kenen roskat ovat kyseessä, ja viipymättä soittanut RIKENin PR-osastolle valituksen.
Roskat eivät siis ole leikin asia. Muutossa mukanamme Wakosta tuli kauhea läjä pahvilaatikoita, jotka kyllä asiallisesti avasin ja litistin ja pinosin autotalliimme odottamaan kerran kahdessa viikossa koittavaa pahvipäivää. Muutaman päivän päästä Tokiotakin huuhdellut taifuuni sitten sotki järjestyksen; kaikki pahvit pysyivät autotallissa, mutta muutaman päivän päästä huolestunut naapurintäti tuli kyselemään että enkö voisi mitenkään laittaa niitä siistimmin, kun tuo näyttää siltä kuin täällä asuisi ‘huonoja ihmisiä’… Välittömästi syöksyin autotalliin pistämään pahvit järjestykseen, ja täti oli tyytyväinen.
Seuraavana päivänä päätin ryhtyä imagonpaikkaustoimiin – puutarhatöihin. Puutarhahan on meillä itse asiassa kivitarha, noin pienen kauppakassiauton mentävä valkoisella hiekalla päällystetty alue. Laitoin klopot jalkaan, puutarha-esiliinan päälleni ja sen taskuun nappulahanskat, ja kyykin ainakin puoli tuntia ‘puutarhassani’ kitkien sieltä rikkaruohoja (= kaikkia asioita jotka ei kuulu kivikuntaan, kuten kasveja ja kissankakkoja) pienellä puutarhakuokalla (varta vasten sadan jenin kaupasta hankittu). Naapuruston väki vietti siinä ympärillä rentoa iltapäivää, ja katsoivat hyväksyvästi toimiani. Olisi ehkä vielä pitänyt laittaa sellainen puutarhahattu päähän; hienpyyhkimispyyhe puuttui myös…
Siivouksessa kun päästiin alkuun niin sitten saattoikin jatkaa talon sisäpuolen siistimistä – tuparit on perjantaina… Ei kestänyt montaakaan hetkeä ennenkuin tajusin että kolmikerroksinen talo tarkoittaa melkoista siivousmäärää, siitäkin huolimatta että huonekaluja meillä ei ole (paitsi kaksi istumatyynyä ja ruokapöydän virkaa hoitava Dellin pahvilatikko). Todellisuus puraisi kipeästi esimerkiksi siinä vaiheessa kun pohdin, että jospa pyykättäisiin lakanat, tuuletettaisiin futoni ja imuroitaisiin tatamihuone – ei, ei ole imuria, ja mulle on edelleenkin täysi mysteeri miten tatamihuoneen voi siivota ilman imuria ja ilman että veisi ne tatamit pihalle tampattavaksi. (Ja missä niitä sitten tampattaisiin? Missään en ole nähnyt edes mattojentamppaustelineitä…)
Pyykkikonettakaan ei ole – mutta onneksi olin nähnyt ihan jossain talon nurkilla koin raundoriin; ei muuta kuin pyykit kassiin ja menoksi. Paha vaan että en ollut pistänyt merkille että mihin suuntaan talostamme pesula oli; saatiin kävellä noin kolme varttia helteessä ennenkuin löytyi se oikea pikkukuja muutaman kymmenen metrin päässä kotiovelta, jossa industrial-luokan pyykkikoneet odottivat käyttäjiä. (Hämmentävä yksityiskohta: siinä kun mä olin suunnitellut jättäväni pyykit pyörimään, S. oli täysin vakuuttunut siitä, että oikea tapa toimia kolikkopesulassa on ottaa kirja mukaan ja lukea samalla kun pyykit pyörii. Kaikissa leffoissahan käy aina niin että pesulaan tulee sievä tyttö ja sitten on kivaa. Mä väitin että meidän naapurustomme ollessa kyseessä paikalle eksyy korkeintaan satavuotias hampaaton mummo joka tosin saattaa olla jostain tatuoinnista innoistunut, mutta – bloody hell, heti kun mä poistuin paikalta, siihen kulmille *todellakin* ilmaantui sievä naikkonen, eikä sillä ollut edes pyykkiä mukana; kunhan poltteli tupakkaa ja silmäili tatuointia. Tai näin mulle kerrottiin 😉 )
Talon siivous ilman imuria ylipäätään oli kyllä melkoinen vaiva; erityisesti kun käsin pesin ja pyyhin ja kuivasin kaikkia niitä saamarin portaita. Kun ei ollut edes ämpäriä, ei voinut käyttää moppia, vaan oli pitäydyttävä ältsinnäppärissä kertakäyttölattiapyyhkeissä, jotka lähestulkoon on yhteensopivia yhden mun lattiansiivousvempeleen kanssa. Mainoksissa ko. pyyhkeitä ei tarvitse kuin näyttää lattialle niin se alkaa välittömästi kiiltää; mulla alkoi lähinnä kiiltää otsa ja silmissä välkkyä kuva pölynimurista.
Paha vaan kun ei tuohon taloon kehtaa mitään sekundaimura hankkia, Dyson on sen pakko vaan olla. Ja se maksaa aika lailla rahaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s