Projektikuvaus

IMG_3423.jpg Projekti alkoi joskus kesällä 2003; aikaisemmissa tutkimuksissa Joku(tm) oli osoittanut että kun ottaa yhdentyyppisen kaliumkanavan pois Purkinje-soluista pikkuaivoissa niin niiden aktiopotentiaalit muuttuu pitkäkestoisemmiksi. Ja sit ajateltiin että kun siinä niiden Purkinjesolujen lähistöllä on noita tumakkeita, ni melkein samalla vaivalla kattoo notta mitäs niiden glutamatergisille soluille käy jos kanava viedään. Kaikki ™ kun on olleet sitä mieltä että glutamatergiset solut erottaa muista silviisiin että ne ovat kovasti isompia kuin muut.
Aloitteleva PhD-kokelas Yoe taisteli kuukauden verran hankalien isojen solujen kanssa, oppi mittaamaan niitä, ja sai sellaisia tuloksia että joo, ehkä siellä on jotain efektiä, ehkä ei, kohinaa ja hajontaa on paljon eikä niistä paljon saanut irti. Puolen vuoden päästä aloitteleva postdoc-Yoe palasi kehään, mittaili soluja aikansa käyttäen uudentuutukaisia mutanttihiiriä joiden GABAergiset solut erottaa glutamatergisista värin perusteella, ja havaitsi ettei ne solut ookaan niin kovin erikokoisia. -> kaikki tätä ennen tehdyt mittaukset romukoppaan.
CRW_3606.gifNo, siinähän mittaillaan, kuukausitolkulla. Jossain vaiheessa tulee havaittua että 14 päivän ikäiset GABAergiset solut ei ookaan vielä ihan matuureja, eli kaikki kaksiviikkoiset ja sitä nuoremmat mittaukset menee romukoppaan. Jatkan mittailuja kaksiväri-hiirillä – joiden kehittämiseen meni aikaa noin puoli vuotta – joilla pitäisi pystyä erottamaan ne GABAergiset solut joissa se kuuluisa kanava on niistä joissa ei ole; ikävä vain käy ilmi parin kuukauden kuluttua että käyttämäni kolmen sensorin laserlaite ei pysty tarpeeksi tarkasti erottelemaan värejä toisistaan enkä voi olla enää varma, että mittaamani solut olivat oikeasti sen värisiä kuin luulin. -> romukoppaan nekin. Mikä on ikävää, sillä selkeästi näyttää siltä että on olemassa paitsi kahdenlaisia GABAergisiä soluja myös monenlaisia ei-GABAergisiä soluja; nyt vain pitää jatkaa silmät puoliummessa käyttäen yksivärisiä hiirilinjoja
Paha vaan yksiväriset hiirilinjat oli tarpeettomina vanhentuneet melkein lisääntymiskyvyttömiksi, ja useiden kuukausin romantiikanpromotointiyritysten jälkeen päädyttiin tilaamaan tuoreita vihreitä hiiriä, ja niistä sitten uudelleen rakenneltiin noita kanavapuuttoisia hiirilinjoja. Aikaa meni kuukausia, hampaita kiristeltiin ja pentueet olivat pieniä – ja tänään, kun olen juuri saanut tietää että ensi viikon tiistaille mulla olisi yksi hiiri viimeisestä puuttuvasta joukkiosta, ja perjantaille toinen, rankka tilanteen tarkastelu päätyi siihen lopputulokseen että tähän juttuun ei oteta mitään koko kanavatouhuilua. Eli, kaikki mun data on ollut valmista jo noin puoli vuotta ensimmäistä paperia varten (lukuunottamatta muutamaa tuhatta digitaalista kuvaa säilötyistä aivoista jotka pitäisi vielä analysoida…) …
Stop the press. Hengitetään vähän, ja mietitään uus priorisointi.
Ja edelleenkin mun pitäis huomenna esitellä ryhmälle valmiin artikkelin runko.
Hassua. Koko tää projekti oli olevinaan niitä kanavajuttuja. Mut kaikki olikin taas niin paljon monimutkaisempaa kuin kuviteltiin, niin että ne ei mitenkään mahdu tähän yhteen juttuun enää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s