Taas alussa

Yurimoto_Keiko-Koto-x200.jpgMuistan sen elävästi, kuinka ensi kertaa sain syömäpuikot käteeni. Pitkäänhän sitä oli pohdiskellut että jollain tapaa tuo koko itäinen pallonpuolisko suostuu syömään riisinjyviä neuloilla, vaikkei siinä mitään tolkkua ole. Ja mun motorinen kyvykkyyteni kun tunnetusti on noin C.elegans-tasoa, ei mennyt montaakaan sivusuun-yritystä ennenkuin luovutin ja aloin lapioimaan hapanimeläkastikeporsasriisiä haarukalla suuhuni.
Vielä hiukan backflashia, aikaan jolloin aloittelin pianotunteja – pianon soiton kun piti olla niin helppoa, sen kun painaa nappia niin jo tulee ääni. Muistan kuinka opettaja kohotteli rannettani ja kämmenpohjaani, niiden pitäisi olla rentoja ja pyöreitä ja herkkiä ja vaikka mitä. Ei tullu pianistia. Ja sitäpaitti oli hankala kattella nuottei ja sormia samaan aikaan. Nykyisin sentään pystyy kirjoittamaan ihan hyvin blogientryä ilman että vilkuilee näppäimistölle.
Ja vielä kauemmas. Kuvitelkaa Yoe 4v, jolla on polkkatukka ja jonka sormia suurikätinen TVstä tuttu viulunopettaja asettelee viulun kaulalle ja jouselle. Rennosti, rennosti, ei pidä puristaa, pehmeä ote … ja minä pidän kiinni jousesta kuin puolivuotias lapsi lusikasta. Ei ihan tullut viulistia, vaikka vuosikymmenen verran yritettiin. Jousi kyllä liikkuu kuin itsekseen kielillä enkä tarvitse viulua tietääkseni miten sormet pitää asetella kaulalle jotta saa kolmisointuja.
Torstaina olin taas alussa. Edessä on soitin, kaunis, ehkä mahtava, ehkä viekas ja petollinen kuin kevätjää. Aiko-shihan mittailee sormiani, pitää teettää niihin kiinnitettävät norsunluiset plektrat joilla paksuja kieliä näppäillään. Nuotit – ei tietoakaan C-duuriavaimista tai nuottiviivoista, ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle luetaan kielten nimiä ja numeroita ja millä sormella niitä soitetaan. Soitetaan, muah. Aiko-shihan antaa mulle raa’an kanamunan oikeaan käteen, sanoo että pitäisi soittaa sellaisella kädellä kuin sitä pitelisi.
Vihdoin – ensimmäinen präng. Ei toimi, kuulostaa kuin viulun jousta vetelisi syrjällään pitkin tallaa. Toinen plring, hiukan kovemmin mutta särkee yhä. Käden asento, peukalo pysähtyy seuraavaan kieleen. 13 – 12 – 11 – 10 – 9 … monta, monta kertaa. Tajuan, hei, tämähän on asteikko. Toiseen suuntaan myös, tuhannesti vaikeampaa. Nuotit ja kielet tuntuu koko aika olevan mun maailmaani nähden väärin päin. Sävelkorkeuden muuttaminen vasemmalla kädellä on korkeampaa magiaa, kieltä painetaan alas sitä pidemmälle mitä korkeamman äänen haluaa. Tietysti. Vaan koetapa siinä arvuutella että montako senttiä vastaa puolikasta sävelaskelta.
Tunti kuluu hetkessä, mulla on lähes hiki. Koto on suuri, käsien liikkeet laajoja ja hammasta pitää purra että oikea käsi muistaisi mitä vasemman kuuluu tehdä. Loppujen lopuksi onnistui soittamaan sen aaronin pianokoulu osa I:n ekaa kappaletta vastaavan sakura, sakura-kappaleen helpomman osuuden jokseenkin virheettä läpi. Aiko-shihan – kolmannen polven jonkunkotokoulukunnan mestari tai suurmerstari – kertoo että kuulen hyvin; ainakin kerran selvisi siitä puolisävelaskeleesta vaikka opettaja jammailee vapaasti toisella kotolla säestystä. Mutta ensi kerralla mun pitäisi kyetä samaan aikaan paitsi soittamaan ja lukemaan nuotteja, myös laulamaan mukana.
Toistaiseksi oon mystifioitunut. Ei harmainta havaintoakaan ryhdynkö miten tosissani kotoilemaan ja keräämään vyöarvoja. Joku vois väittää että on mulla tuosta vapaa-ajasta muutenkin pulaa… En tiedä edes, puhuuko se soitin mulle, tai pystynkö mä puhumaan sille. Ja kalvaa huono omatunto, konkreettisesti siinä kun oma viuluni mulkoilee mua vinttikomeron takanurkasta jonne olen sen tunkenut.

Advertisements

6 thoughts on “Taas alussa

  1. En tiennyt, että koton soitossakin jaetaan vyöarvoja. Jaetaanko teesemoniassakin? Minkälainen vyöjärjestelmä on verrattuna budo-lajeihin?
    Yllätyin, kun kerroit muistavasi ensimmäisen syömäpuikkokokemuksesi. Itse en muista laisinkaan, vaan tuntuu, että olen aina osannut käyttää. “Ohashi ga ojouzu desu ne” -kommentit tuntuvat loukkaavilta. Kai se sitten on harvinaisempikin taito.

  2. Käsittääkseni teeseremoniassakin jaetaan “vyö”arvoja – eri asia sitten, onko olemassa jotain konkreettisia vöitä joihin nää arvot kuuluisi. Rie, joka mut Aiko-shihanin oppiin johdatti, kertoi että sillä on itsellään korkein amatööri-dan-arvo; seuraava askel olis ryhtyä professionaaliksi. Ja sitten jos joku sun koto-oppilaista saavuttaa tän korkeimman amatööri-tason dan-arvon, niin susta tulee master tai shihan, kai. Ja sitten on vielä grand-mastereita…
    Jotain tällaista taitaa olla myös mm. Go-pelissä. En tiedä oikeasti, kunhan tällaisia juttuja kuulin.
    Kyllähän siitä ensimmäisestä syömäpuikkokokemuksesta on aikaa – ehkä viitisentoista vuotta kun vanhempien kanssa kävi jossain kiinalaisessa. Viimeksi toissaviikolla labran uusi kiinalaisjäsen (nimen lausuntamuoto on hey you, tyyppi kutsuu itseään jojoksi) ihmetteli ruokalassa että osaan syödä. Ja joo, tapana on vastata “osaatko syödä puikoilla” -tyyppisiin kysymyskiin “Osaatko käyttää haarukkaa?”
    Aiko-shihan neuvoi muuten myös oikean tavan syödä niitä japanilaisia riisikakkuja jotka tulee yksittäin pakattuna muovipusseissa: tarkoitus on murtaa keksi ensin pussin sisällä sopiviksi suupaloiksi, ja vasta sen jälkeen avata pussi ja syödä pala kerrallaan. Ei tule muruja lattialle!

  3. Koton soittaminen kuulostaa kyllä coolilta. 🙂 Tosta tuli kyllä elävästi mieleen myös se kun Teemu taannoin yritti opettaa mua soittamaan viulua. 😀 Sain aikaan kohtalaisen puhtaan asteikon näppäilemällä, mutta me ei vielä puhuttukaan siitä jousesta.
    Ja joo, gossa on kyu- ja dan-arvot, joita käytetään myös tasovertailussa (vahvempi pelaaja voi antaa arvojen erotuksen verran tasoitusta, jolloin saadaan mielekkäitä pelejä, eli esim. mä voin pelata Teemua vastaan saamatta päihini ihan suoraan). Erikseen on amatööri- ja ammattilaisdan-arvot, ammattilaiset on pirun paljon kovempia. 😉

  4. Heh joo… Itse koetin kerran tätä gaijinin kostoa eli kehuin vastapuolen haarukan ja veitsen käyttötaitoa. Vastapuolen ilmeestä päätellen hän ei käsittänyt tilanteen koomisuutta, vaan otti ihan tosissaan itseensä.. Hassua että se menee noin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s