Vahvistuksia rintamalle

pentagon.jpgTänään kaupungissa oli erilainen ilma. Hotellin ovista kolme asekelta ulos, ja pukumiesten seassa näkyy tuttuja hahmoja: normaalin näköisiä ihmisiä, jotka reppuineen ja lenkkareineen kohdistavat askeleensa kohti messukeskusta. Katsekontakteja syntyy, hymyileviä tervehdyksiä – ilman nimilappuja ja posteriputkiakin, toisilleen tuntemattomat ihmiset tietävät olevansa samaa jengiä. Ei ollut ollenkaan hullumpi olo talsia pakkasmaisen koleassa mutta kirkkaassa syysaamussa Angeleita kuunnellen siihen NEURON-simulaatioympäristoworkshoppiin, kun vielä sai siitä nurkalta käsiä lämmittämään kupillisen Starbucksia. Konferenssihuoneessa workshopin järjestäjä tunnistaa mut nimeltä ja muutkin jotenkin tuntuvat tietävän että toi on se joka tuli japanista.
Mutta voi autuus. Taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun pystyy istumaan 9-17 luennot putkeen niin, että sen lisäksi että pysyy hereillä ilman tulitikkuja myös aivo on paikalla ja toimii ja muistivihkoon tulee merkintöjä. Kongressit kun jollain tapaa mun selkäydinmuistissa liittyy saumattomasti vähintään kolmen vuorokauden univajeeseen; kahden hyvinnukutun yön jälkeen fiilis on kuin elämä ilman migreeniä. Jäin juttelemaan luennoijien kanssa homman jälkeen, ideoita olis nyt taas vaikka muille jakaa – ja luultavasti täytyykin jollekin kesäoppilaalle niitä jakaa, ei mulla ole aikaa kaikille näille ideoille. Ja täysin järjenvastaisesti en malta odottaa että pääsen esittelemään posteriani sunnuntaina…
Jottei nyt ihan menisi pingottamiseksi kuitenkaan, ajattelin käydä vilkaisemassa yhden pienen nähtävyyden vielä, elikkäs sen Pentagonin. Tiesin etukäteen että ei sinne sisään ketään päästetä, mutta kysyin kuitenkin hotellin respasta että onko sitä mahdollista katsoa jotenkin ulkoapäin – ko. tönö kuitenki on toispuoljokkee Virginiassa. Livreepukuiset respamiehet ei ihan täysin pystyny piilottamaan hämmennystään (“you want to see the Pentagon, was that right?”) mutta neuvoivat kuitenkin metrolinjalle jolla pääsi Pentagon-nimiselle asemalle (kunhan ensin tajusi että ei täkäläinen metroporttilaite syö sitä lippua ihan miten päin tahansa). Kipusin rullaportaat ulos, ja vastassa oli tiukka “NO PHOTOGRAPHY” – kyltti, mistä päättelin että se on kai jossain lähimailla… jonkin aikaa kävelin tyhmänä jalkakäytävää pitkin, kunnes tajusin että se jumalattoman suuri ja tylynnäköinen seinä, joka jatkui tien vieressä lähes taivaanrantaan asti, oli varmaankin yksi reuna siitä… En tiiä miks, jotenkin olin kuvitellut että pääsen johonki kukkulalle josta on hyvä näköala kauniisti yövalaistuun rakennukseen josta voin ottaa vaikuttavan kuvan. Ei ihme, että respaukot ihmetteli.
Olihan se iso, ja tyly, joo. Enemmän mua kyllä häiritsi metroasemaa koristaneet mainokset jossa kerrottiin promotoitavien tuotteiden olevan todistetusti LETHAL ja henkivakuutuksia jotka eivät diskriminoi sen perusteella, että ootko sodassa töissä. Niin ja sitten se “Hire Vets First!” -kampanja, joita olin nähnyt jo muuallakin yhtään tajuamatta, miksi niitä kuvassa olevia nuoria, hymyileviä eläinlääkäreitä pitäisi palkata – en nyt ihan heti muista että missä vierailemassani maassa olisi sankoin joukoin mun ikäisiä ja nuorempia sotaveteraaneja.
Jonkun aikaa seinää tuijoteltuani (se ei tainnu olla se seinä johon törmäs lentokone, enkä jaksanut ryhtyä pohtimaan miten pääsisi talon kiertämään ilman että tulisi pidätetyksi vakoilusta epäiltynä) huomasin lähistöllä olevan “Pentagon City Fashion Mall”-kauppakeskuksen, ja menin turisteilemaan sinne. Sekään ei ollut kovin vaikuttava (Shanghaissakin oli isompi, eikä niilläkään ollut yhtään kirjakauppaa), mutta ilmeisesti Monica Lewinsky on ainakin käynyt siellä ja jäänyt ehkä jostain kiinni. Asiakaskunnasta huomattavalla osalla oli sotilaskampaus, ja monet liikkeet kertoivat että ilomielin antavat militäärialennusta. Olis saanut sieltä ostettua monenlaista mieltäylentävää vapaus-rihkamaa.
Mä en ymmärrä, miten täällä ei ole kirjakauppoja. Tai yhden pienen näin jossain, mutta ignoroin sen kun olin matkalla paikkaan missä piti Lonely Planetin mukaan olla iso kirjakauppa. Sen tilalle oli sitten laitettu yet another drugstore. Eikö nää ihmiset lue mitään vai tilataanko kaikki Amazonista?
Luulen myös että tässä kaupungissa on vähemmän punatukkaisia kuin Tokiossa. Pentagonissa junaa odotellesani huomasin vastapäisellä raiteella olevassa junassa porukan koululaispoikia, jotka heilutti käsiään ja osoitteli kameraansa ja kun näytin niille peace-merkkiä, ottivat kuvia niin että räpsyi. Ja olivat aivan innoissaan. Epäilen myös, että liikaa huomiotaherättävä pääni kerää myös ylimääräisiä huomioita kaikenmaailman kerjäläisiltä – tän huomas jo Bostonissa.
Ehkä ens kerralla tuun tänne burkha päässä. Muah:)
Hain taas iltapalaksi houkuttelevan baagelin sijasta tuttua ja tylsää subway-patonkia. Kun en halunnut taas joutua tilanteeseen missä muut pitää mua vähän onnellisena. En tiedä liittyykö tää mihinkään, mutta tänään illalla huomasin että huonesiivooja oli laittanut erittäin vihjaavasti tyynylleni lapun jossa kerrotaan miten voin tilata sen aamiaisen huoneeseeni.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s