Full House

handdispenser.jpgPitkästä aikaa menin treeneihin. Kuten aina joulun alla, porukkaa riitttää – jokainen kynnelle kykenevä ja maksukykyinen treenaaja järjestää itsensä tänne. Kyselivät siellä että missä se toinen punatukkainen on, kerroin että auttamassa muutossa – olemme siis vuokranneet väliaikaisesti ullakkokerroksemme pölynimurille, riisikoneelle, videotykille, leivänpaahtimelle ja kahdelle hamsterille. Kaupan päälle saatiin vielä Joy&Krabak ja kotoinen kommuunitunnelma.
Niistä treeneistä sitten tarttui mukaan paitsi kassillinen ruisleipää ja fazerin suklaalevyi myös pari koditonta ninjaa. Yksi ylimääräinen futoni olis vielä ollut, meinasin tarjota sitä C-shihanille, mutta kun se on erehtynyt juuri menemään naimisiin niin arvelin että puolisko ei arvostaisi. Niin ja se uudenuutukainen kymppitonnin maksanut tulipunainen vuodesohvakin oli ihan tyhjillään. Yllättävän hyvin tänne mahtui, kukaan ei nukkunut edes kirjastossa, mitä nyt piti siirtää chili ja appelsiinipuu hellalle. Tulee ihan mieleen muinaiset opiskelun alkuajat Haagan kämpässä jolloin sain kerran toistakymmentä ihmistä mahdutettua yöpymään – ja kukaan ei nukkunut lattialla – ja neliöitä siellä on vain reilu puolet tästä nykyisestä.
Chili-parka on saanut jostain hillittömän määrän syöpäläisiä, Krabakin asiantuntevien ohjeiden mukaan suihkuteltiin sitä labrasta nyysityllä 70% etanolilla. Saa nähä tokeneeko – nyt olen jo oppinut että mitään kasvia ei pidä laittaa ulos tai se tuhotaan: eilen illalla huomasin että sen lisäksi, että paikallinen kattikanta oli todennut ruoppaamani kohdan ‘pihamaastani’ mainioksi toilettialueeksi, joku tai jokin on ilmeisesti käynyt kaivamassa maasta sinne istuttamani krookukset ja tulppaanit. Kyllä tuntuu kurjalta.
Käytiin toisaalta testaamassa lähinurkkien jonokuningas raamen-kuppiloiden seassa; nyrkkisääntöhän on se, että mitä pidempi jono, sitä laadukkaampaa ruoka on. Paikka oli äärimmäisen karu, jonottaessamme sain tavattua ainoastaan että munanpuolikkaita ja valkosipulia saa mielinmäärin lisää annoksiinsa ilman lisäveloitusta. Automaatissa oli vain kahdenlaisia lippuja, ja tiskin takana kuohuva pata sen näköinen että pitkästä aikaa sai todella antropologisen elämyksen – en olis yhtään hämmästynyt jos sielt ois kuohujen ja luiden ja kokonaiden eläintenosien seasta pulpahtanut pintaan jonkun käsi. Mutta kun sisään oli tultu, ei perääntyä voinut vaan pakko oli ryhtyä ryystämään noin viisilitraista raamen-annosta joka eteen ilmestyi (senkin jälkeen kun havaitsin seinällä lapun jossa sanottiin että voi pyytää että saa samaan hintaan puolikkaan annoksen). Ja oli se kyllä hyvää. Aivan järjettömän hyvää siihen nähden minkälaisesta padasta se tuli, ja mun raamen-asteikolla muutenkin ainakin neljän tähden soppa. Budomestari Lauri jopa kykeni syömään täysannoksen kokonaan. Soittaisin Lonely Planetille suosituksen jos tietäisin mikä paikan nimi on (ei kylttiä ulkopuolella) tai minkä koulukunnan keittiötä se seuraa.
apina.gifTänään on paikallinen Vappu, tai mikä lie Labour Day, kansallinen juhlapyhä. Vaikka kovasti eilen olin vakuutellut kaikille käyttäväni tämän päivän siihen että kerrankin matkustan N-sensein treeneihin Nodaan, huolimatta siitä että oikeasti se on sellainen viiden tonnin hupi johon ei vain ole varaa – tänään “herään” aivan järjettömän huonovointisena. Koko yön näin painajaisia joissa hitaasti mutta varmasti vajoan jonkinlaisen psykoosiin – vaikkennyt oikeasti tiedä miltä sellainen tuntuisi, todellisuus hajosi ympäriltä sellaista tahtia että ei ollenkaan tuntunut enää omituiselta jos vahingossa luulisi itseään appelsiiniksi. Senkin jälkeen kun istun tukevasti makuuhuoneeni lattialla silmät auki, saan vakuutella itselleni että todellisuus on tässä enkä ole menettämässä järkeäni. Pelottavaa. Toistaiseksi pahimmat painajaiseni ovat käsitelleet sellaista tragediaa kuin hampaiden putoamista suusta – nyt tajuan että heitän legoni ilomielin palamattomien jätteiden kierrätykseen kunhan ei vain järki mene.
Ei siis treenejä, ei edes siivoamista jolla yleensä pää selviää. Sohvan pinkeänpunainen syli tuntuu maailman parhaalta paikalta valmistautua henkisesti huomiseen työpäivään ja soittotuntiin.
Soittamisesta puheenollen: Sibelius-Akatemiassa käynnissä olevia Sibelius-viulukilpailuja pääsee seuraamaan backstagelta: osanottaja Minna Pensola kirjoittaa blogia kisasta.

Finanssi-päivitys: CitiBank lähestyi minua äärimmäisen kohteliaasti laskulla jolla pyytää mua maksamaan suunnattoman 23000 yenin summan niin kaikki toimii taas. Eli, ne lokakuun ostot on sittenkin ilmeisesti menneet johonkin “maksa osissa”-systeemiin. Tyhmäähän se on, mutta tällä hetkellä helpottaa suunnattomasti ettei tarvitse ylihuomiseksi yskiä jostain sitä 150000 yeniä jota pelkäsin. Kunhan rahatilanne hiukan helpottaa, otan selvää miten saan maksettua koko roskan kuiville. Ihan tosi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s