Kaamosväsymys ja korvasieni

Väittävät jotkut että kaamos, pimeys, märkyys ja ylenpalttinnen synkkyys Helsingissä johtaa siihen, että henkilöt kokevat yliluonnollista väsyneisyyttä työpaikallaan: kolmannenkaan kahvikupin jälkeen silmät ei pysy auki ja näppiksen geelirannetuki kutsuu otsaa houkuttelevasti.
Kahden vuoden kokemuksella voin vakuuttaa, että on ihan turha syyttää sitä helsinki-paran säätä. Täällä aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta (aurinkolaseja kaipaa), lämpöä riittää niin ettei tartte edes takkia kun menee lounaalle ja puissa on joko kukkia tai kirkkaan värisiä lehtiä. Ja silti, silti väsyttää niin kosmisesti, vaikka öisin tulee nukuttua vähintään se kahdeksan tuntia.
Minen ymmärrä. Ja sekin ärsyttää kun yrittää siinä pää näppäimistöllä torkkua niin aurinko paistaa suoraan silmiin säleverhojen raosta.

Olin tänään ties kuinka monetta (ehkä viidettä) kertaa näyttämässä korvaani korvalekurille. Ja Hallelujah! Tänään en saanut imuletkuja nenääni (vaikka en ollut edes huolellisesti yrittänyt tyhjentää nenää etukäteen niistämällä). Sen sijaan lääkäri kertoo mulle että kyseessä on sienitulehdus (fungus; ei, mä en tunne tota sanaa japaniksi mutta kiltti tohtori kirjoitti sen mulle paperille englanniksi) ja sille on parasta hoitoa se, että lakkaan syömästä antibiootteja ja käyn korvapesulla lääkärin luona muutaman päivän välein. Lisäksi sain reseptin uusia korvatippoja varten – kirjaimellisesti reseptin; näin kuinka apteekin takahuoneessa farmaseutti kaivoi esiin mittalasit ja sekoitteli erinäisistä purkeista jauheita liemeksi, jota sain sitten pienen tippapullon mukaani. Tiskillä farmaseutti antoi käyttö-ohjeiden lisäksi varsin empaattista “voooi, onko sulla korva pipi? voi kuinka kurjaa. Tuntuuko se ikävältä? Paarka…. ” ….
Mitäs tähän voi sanoa. Muuta kuin että toivon, että se lääkäri perustaa sen korvasienilajitunnistuksensa johonkin muuhun kuin siihen, että määräämänsä antibioottikuurit (esim. se viimeisin 4 päivän mittainen) ei oo tehonnu.
Outpost Nine puhuu taas asiaa: jos mitenkään mahdollista, vältä lääkärissä käyntiä japanissa.

Advertisements

2 thoughts on “Kaamosväsymys ja korvasieni

  1. Minäkään en ymmärrä miksi ne lääkkeet apteekissa pitää olla pulverina. Mutta niin ne aina tuntuu olevan ja niinpä kielessäkin “juodaan lääkettä”. Yäk.
    Muuten pidän kyllä paikallisia lekureita vähintään yhtä hyvinä kuin niitä joita olen tavannut Suomen arvauskeskuksissa, joissa minulle on parhaimmillaan määrätty antibioottikuureja niin ettei lääkäri ollut missään vaiheessa neljää metriä lähempänä.
    Ja joo, täällä olen kokeillut luitteni murtamistakin ja silloin kipulääkkeet tuli kyllä ihan syötävinä tabletteina. Tosin nyt tuli mieleen se, että jokaista käyttämääni lekuria minulle on suositeltu paikallisten toimesta, sokkona en ole yhteenkään mennyt.

  2. Ha! Niinpä onkin. nomikusuri, syötävä lääke (eikun siis juotava), versus korvatippakusuri.
    Tänään opin japanintunnilla kohteliasta puhetta, ja kauhukseni havaitsen että jos puhutaan pomosta, on ihan sama että juoko se vai syökö, aina käytetään verbiä meshiagarimasu. Aukoo päätään tai jotain. Samoin ilmaukset “pomo on”, “pomo menee” ja “pomo tulee” on kaikki “buchoo wa irasshaimasu”. Voisivat vähän vielä typistää ja kaikki pomon tekemiset ja olemiset olis “buchoo wa nasaimasu” (“pomo tekee”, niinkuin käyttäen suru-verbiä) ja päästäisiinkin koko vaivasta.
    Jos joskus pitää Oikeasti mennä lääkäriin, kysyn sulta sit että mihin menen 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s