… keisari seisoo palatsissaan…

keisari.jpgMenin sitten aloittamaan lomani heräämällä aikaisin ja taapertamalla Aika Monen Muun seassa toivottamaan keisarilla hyvää syntymäpäivää. Japanin keisarin palatsialue on yleisöltä kiellettyä aluetta, joten vaikka niitä itäpuutarhoja on siellä reunoilla nähnyt ja sen yhden kuuluisan kulmauksen linnaa kuvannut vallihaudan yli, ei ole ollut asiaa niiden siltojen yli. Palatsialueelle tavallinen kansa pääsee kaksi kertaa vuodessa, keisarin syntymäpäivänä sekä uudenvuodenpäivänä – ja koska arvelin olevani uudenvuodenaamuna hiukan liian väsynyt mihinkään aamuretkiin, ja koska toivon ensi vuonna olevani jouluaatonaattona Suomessa – no, piti mennä.
Ilmeisesti aurinko oli noussut keisarin kunniaksi ja ajanut tiehensä ne ikävät talvipilvet; kirkas sininen taivas ja siellä kaartelevat isot petolinnut sopi hyvin valkoisten palatsinkulmien taustaksi. Sievät japanilaiset partiotytöt jakoivat kaikille paperiset japaninliput, 14000 onnentoivottajaa turvallisuustarkastettiin käsittämättömän sujuvasti ja kohteliaasti ja kaikkia tienvarsia koristanut mustapukuisten turvallisuusmiesten rivi tuntui vain arvokkaalta eikä ahdistavalta.
banzai.jpgJollain käsittämättömällä tuurilla pääsin vielä ihan riittävän lähelle palatsinkuistia jolle tennoo olisi tuleva pitämään puhetta. Vieressäni seisoi toisella puolella arvokkaan näköinen kimonoon pukeutunut herra, joka jollain tapaa osasi ottaa hatun päästään ja painaa sen rinnalleen kunnioittavasti jo hetkeä ennen kuin väkijoukko aloitti raivokkaan onnittelumetelinsä koko keisariperheen tullessa esiin. Toisella puolella seisoi rivissä joukko nuoria trendikkäitä kundeja, joiden lähes tauoton “Tennoo heika, banzaaaai!” huuto jäi soimaan korviin vielä pitkäksi aikaa.
Japanilaiset eivät koskaan kutsu keisaria nimeltä, vaan käyttävät nimitystä tennoo heika, “hänen keisarillinen korkeutensa” tms. Ja banzai tarkoittaa kymentätuhatta vuotta – vähän niinkuin “sto lat” puolaksi, eikä kait sitten olekaan mikään sotahuuto vaikka niin on mut jotkut uskotelleet uskomaan…
japanese.about.com kertookin seuraavaa:
“Foreign people seem to confuse “Banzai” with a war cry. It is probably because the Japanese soldiers shouted “Tennouheika Banzai!” when they were dying during World War II. In this context what they meant was “Long live the Emperor” or “Salute the Emperor”. ”
Ja liput liehui. Minä oon sellainen hölmö fanittajatyttö, että fanitan joukon mukana melkein mitä/ketä vaan – ja tuo porukka oli vielä aika erityisen mukaansa tempaavaa, joten joo, heilutin minäkin sitä hinomarua. Mutta oli niissä nyt tyyliä. 72-vuotias keisari oli yhtä aikaa ylimaallisen arvokkaan ja isällisen oloinen; tavanomaisen “kiitti hei ja näkemiin ens vuonna”-puheen sijasta (joku takanani näin selvitti) hän kertoi tämän talven olevan poikkeuksellisen ankara ja kylmä, ja sanoi murehtivansa kuinka kansansa pärjää. Sööttiä. Niisk. Seuraavan kerran kun hytisen jääkylmässä suihkuhuoneessa, puren hammasta ja ajattelen keisaria. (Mielummin nyt sitä kuin Englantia. Tai vaikka Charlesia.)
masako.jpgKruununprinsessa, tuleva keisarinna (?) Masako oli myös paikalla (ja kruununprinssi, tuleva keisari Naruhito, vaikkei näy kuvas); tuleva keisarinna Aiko (4v) ei ollut paikalla, tai sitten oli vain liian lyhyt näkyäkseen kaiteen ylitse. Masakolla oli tosi kiva hattu. (Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta: Keisari Akihito, Keisarinna Michiko, prinssi Akishino (Akihiton toinen poika) ja prinsessa Akishino (etunimeltään Kiko.) Akishinojen kaksi prinsessatytärtä Mako (14 v) ja Kako (11v) eivät myöskään näyttäytyneet.)
Tilaisuuden jälkeen matkin muita ja keräsin talteen joidenkin ilmeisesti oleellisten ja tärkeiden puiden siemeniä palatsipuutarhan alueelta. Jos joku haluaa kotipihalleen keisarin kotipihalla kasvavan japaninvaahteran, kertokoon – siemen menee varmaan kirjeen mukana ihan hyvin jollei juutu johonkin bioterrorisuojaverkkoon.
Muutenkin hyvä päivä: aamiainen Ginza-dorilla happyhappyjoyjoy-Jpoppia kuunnellen ja kevyttä shoppausta. Ja nyt leipomaan pullaa.

Pieni pyyntö: siinä (melko epätodennäköisessä) tapauksessa, että haluat lähettää meillepäin kirjeitä tai muuta fyysistä, olisi melkoisen hyvä laittaa kuoreen osoitteen lisäksi myös vastaanottajan nimi. Meillä kun on täsmälleen sama osoiten kolmen muun omakotitalon kanssa, ja ilman nimeä moottoripyöräilevä postitäti joutuu ovilla kyselemään että kelpaisko tällainen teille… Vaan ei se mitään, joulukortti tuli silti perille, kiitos lähettäjälle:)

5 thoughts on “… keisari seisoo palatsissaan…

  1. Suvinen,
    pahoillani, mä en ole lähettänyt kortteja juuri kellekään – lähes kaikki energia meni siihen, kun väänsi vuokraisännälle jne oleellisille henkilöille japaniksi uudenvuodentoivotuksia…
    Pitäkää hyvä joulu siel, me simuloidaan:)

  2. Banzai on siis suomeksi lähinnä “eläköön” tai “hurraa” ja tuota jälkimmäistähän käytetään Suomessakin sotahuutona.
    En kyllä itse tiennyt ennen kuin tänne jo tultuani kun kendo-kisoissa kajautimme kolminkertaisen banzai-huudon turnauksen järjestäneelle vanhalle senseille. Oma olo oli ensin kuin Korkeajännityksessä…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s