Sur-yoe

kusatsu1.jpgJoulukuun 27., 22:15, Kusatsu Onsen, Matsukazaya ryokan
Alkoi epäilyttää nuo lumitiedotteet, joiden mukaan paikassa olisi sellaiset 200 senttiä lunta. Tokiossa kun kuitenkin on vaikkakin viileää niin kuitenkin kirkkaat kuivat siniset taivaat ja lämpöasteitakin; bussimatkan piti kestää reilu neljä tuntia mutta niistäkin useampi taisi mennä ihan vaan siihen, että pääsi pois Shinjukusta ja Tokiosta.
Kolmenkin tunnin matkustamisen jälkeen maassa näkyi hiukan huurretta vaikka tuuli olikin aika kylmä kun kävi pysähdyspaikalla ostamassa matkaevästä; viisitoista minuuttia ennen määräaikaa nietoksia jo oli – sellai niinku Helsingissä maaliskuussa yleensä, eli vähän teiden varsille keräytyneenä. Ylämäkeen oltiin menty jo ties kuinka kauan, kun yhtäkkiä käännyttiin jostain mutkasta ja ajettiin lumisadepilveen sisään.
Lunta. En tiedä onko sitä metri vai kaksi, mutta sitä tulee taivaalta koko ajan lisää ja räystäistä roikkuvat jääpuikot ovat useampimetrisiä. Kadut jotka ei ole lumen peitossa on vetenä tai sohjona – tätä hämmästelen hetken ennenkuin haistan rikin ja huomaan joka puolella ilmaan nousevat höyrypilvet. Kylä on rakennettu reikäisen kiehuvan painekattilan päälle.
Ryokanin emännän tarjoaman kuuman ankkapadan voimin uskalsi lähteä kylille höyryhengittämään ja lojumaan lähteissä.
Mitähän tässä nyt sanoisi. Kaikki on varmasti kuulleet kerrottavan, että on aika kiva kokemus maata kuumassa happamassa rikkilähteessä katsellen talvista metsää ja viilentää itseään aika ajoin nousemalla puoliksi kuiville niin että lumipyry sulaa selkään.
Olihan se. Jestas sentään.
Nyt lojuu ryokanin paksuilla futoneilla täysillä puhaltavan oljylämmittimen kajossa, juo kuumaa luumuviiniä ja lukee hyviä kirjoja. On monta asiaa jotka vois olla huonommin.
kusats3.jpgAamupäivä, joulukuun 28.
Yöllä tullut lisää lunta, ja tulee edelleenkin. Vaikka kävi ryokanin puisessa altaassa lämmittelemässä, tuntuu siltä ettei tosiaankaan halua ulos pyryyn.

myöhemmin
Jotenkin sitä jaksoi sittenkin ulos, puolenpäivän maissa. Alueen kuumin ulkoallas vihdoin lunasti lupauksensa ja siitä löytyi sellaisiakin kohtia, johon en pystynyt istumaan – väittivät että vesi on 96 asteista kun se tulee ulos maasta, ja tuollakin varmasti yli 50-asteista pahimmillaan. Lunta kyllä pyrytti sen verran reippaasti, ettei voinut pitää silmiä auki ja oikeastaan ois halunnut painua veden alle kokonaan.
Oli tarve päästä hierojalle. Niska-hartiassa on jokin nikama tai nivel sillai ikävästi lukossa, että pää ei käänny; hierontapaikan löydettyäni arvelin voivani jotenkin pantomiimin ja kahden sanan lauseiden avulla selvittää hierojalle mikä on ongelma. Paha vain, että mua hoitamaan ilmestyi mua puolet lyhyempi vanha ukkeli, joka perinteiseen tapaan oli vielä sokea; siinä oli kuulkaas ihan uudenlaisen paniikkitilanteen edessä kun tajuaa että vastapuoli ei edes tajua että olen ulkomaalainen. (Kyllähän sekin fakta kävi aika pian selväksi, mutta en nyt saanutkaan selvitettyä ukolle että haluaisin että niska rusautettaisiin kohdalleen).
Tehokas pieni mies se kyllä oli; vaikka hierontapöytä oli varsin korkea, kaikkiin oleellisiin kohtiin päästiin vallan hyvin käsiksi kun hieroja kiipesi paitsi pöydän myös mun päälleni.

Iltapäivä, joulukuun 29.
Aina tässä käy näin – kun on aikaa viettää paikassa X vain rajallinen määrä, sitä tulee hankkineeksi paluulipun ihan viimeiseen mahdolliseen kulkuneuvoon. Ja joka kerta sitä löytää itsensä aikaa tappamasta noin viisi tuntia ennen sen kulkuneuvon lähtöä.
kusatsu2.jpgEi siinä mitään, kylvyssä kelluminen on mukavaa. Joissain altaissa on tullut käytyä jopa usemman kerran, niin että on se kumma jos en ala kohta happanemaan. Kukaan ei koskaan oo selittänyt mulle, miksi olisi terveellistä liottaa itseään mädältä kananmunalta haisevassa vedessä; vaikka oma hajuaisti jossain määrin turtui melko pian, musta tuntuu vahvasti siltä, etten halua syödä mitään kananmunaa sisältävää ruokaa hetkeen.
Mutta on sitä ainakin tullut nähneeksi lunta. Ja jäätä. Sellaisia määriä, joista Helsingissä vain unelmoidaan. Ja lojuneeksi – paitsi kaikenlaisissa altaissa, myös ryokanin futoneilla kirjojen kanssa – puoli tuntia lukemista, tunti torkkumista, vähän naksuja ja kuumaa luumuviiniä, lisää lukemista….
Näyttää siltä, että on varsin hyvä aika poistua. O-shoo-gatsu-kausi alkaa toden teolla, ja eilen vielä aivan hiljaisen kylään tunkee joka hetki lisää täpötäysiä turistibusseja. Voi olla, että ei ne luonnonkauniit ulkoaltaatkaan olis ollu samallail kivoi jos niis ois pitänyt oikeasti väistellä mummoja. Toistaiseksi mulla on ollut seurana vain eteerisiä gasellisilmäisiä varhaisteinejä jotka tekee lumijäniksiä altaiden reunoille.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s