Ei enää turhaa tietoa tai epämääräisiä arvoja!

Vuoden ensimmäinen työpäivä takana – tuntuu lähes viikolta. Selvisin suurimmasta osasta pöydälle kertyneistä omiyage-syötävistä vammoitta (vain yksien kanssa meinas käydä huonosti, kun karkkipaperiin käärityt jutut ei ollutkaan karkkeja vaan jotain paputahna-lihamöhkäle -sekoistusta jossa oli paitsi aivan kauheat mausteet myös kivi keskellä), hymyilin ja kumartelin kotoshimoyoroshikuonegaishimasua tuhanteen suuntaan, ja sain kuulla aika moneen kertaan miten mun uusi otsatukka on kawaii. Siis minä! Kawaii! Kylläpä nyt tuntuu hyvältä. Tein kokeen, mittasinkin jopa pari solua, deletoin kasan ilmoituksia lomien aikana olleista esitelmistä ja söin monen monta Neuhausenin suklaakonvehtia (aina kiva saada vierailijoita Belgiasta:)

Mutta sitten jotain aivan muuta. Kyllästyttääkö joskus lukea näitä mun puolihutaistuja viisauksia japanista (tyyliin Japanissa on kolmanneksi eniten metsää maailmassa)? Ärsyttävätkö epämääräiset, vuodelta 2001 peräisin olevat lukuarvot japanilaisten rattijuoppojen määrästä? Ei hätää, sillä juuri tätä asiaa korjatakseni ostin viikonloppuna uunituoreen Japan Almanac 2006:n. Mä olin ilmeisesti elänyt tähän keski-ikääni asti siinä uskossa, että almanakka tarkoittaa jonkinlaista kalenteria, mutta nytpä korjaantui harhaluulo: kirja on täynnä kaikkea hyödyllistä sekä ajantasaista tietoa ja tilastoa Japanista ja japanilaisia koskettavista asioista sekä niiden kehityksistä (paitsi, kuten kirja huomauttaa ystävällisesti, Okinawa (ymmärrettävistä syistä) ei ole mukana ennen vuotta 72).

Nyt siis mulla riittää blogaamisen aihetta varmasti vaikka vuoden joka päivälle, ilman että tarvitsisi alentua jaarittelemaan säästä, kylpyhuoneen seinien kasvustoista tai Viimeisimmästä Villityksestä assan teinien joukossa. Vajaa kolmesataasivuisessa kirjasessa käsitellään paitsi kaikenlaisia tavanomaisia tylsiä aiheita kuten työttömyyttä (maailmanlaajuistesti 184.7 miljoonaa henkeä (???mitenhän ne tän on määritellleet), japanissa 4.7% väestöstä saa vastaan työttömyyskorvausta) ja pelikonsolien markkinatilannetta (vuonna 2004 Japanissa myytiin 2.6 miljoonaa Playstation2:sta, 420 000 Nintendo Game Cubea ja 2.8 miljoonaa GBA:ta), myös erityisfeatureiksi nostettuja spesiaaliartikkeleita päivänpolttavista asioista.

Ensimmäisenä tällaisena erityisaiheena käsitellään luonnollisesti Japanin, Kiinan ja Etelä-Korean suhteita: yli 60% sekä kiinalaisista että etelä-korealaisista sanoo ettei pidä japanilaisista, kun taas japanilaiset on Winter Sonata-nimisen korealaisen saippuaoopperasarjan myötä ryhtyneet pitämään korealaisista. Kiinalaisia kohtaan tunteet ovat kylmenneet jo useampia vuosia, eikä tuo Geisha-elokuva varmasti lämmitä tilannetta. Huomattavaa on myös, että vain 33% korealaisista uskoo, että historialliset epämiellyttävät asiat ylipäätään voidaan jollain tapaa setviä ja selvittää.

Feature nr. 2 sen sijaan käsittelee perin pohjin sitä, kuinka paljon ihmiset jättävät ruokaa lautaselleen syödessään ruokaloissa. Keskimääräisen annoksen koon ollessa 581.7 grammaa ihmiset jättävät keskimäärin 19.4 g syömättä, 0.3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edelliskaudella. Lautaselle jätetyt ruoat analysoitiin ja todettiin, että tuosta jätetystä vajaasta 20 grammasta 32.3% eli 6.46 grammaa oli keitettyjä tai muilla tavoin käsiteltyjä vihanneksia. Artikkeli jatkaa vielä jaotellen hyljeksityt kasvikset ja muut ravintolatyypin (japanilainen, länsimaalainen, kiinalainen…) mukaan, ja havaitsee mm. etää kiinalaisissa ravintoloissa jätettiin syömättä huomattavan paljon enemmän riisiä ja friteerattua lihaa kuin japanilaisissa.

Seuraavaksi voin valistaa teitä tarkoilla lukemilla eri riisilajikkeiden suosituimmuusasemista sekä DNA-analyysien pohjalta suoritetuista arvioista myydyn riisin lajikepuhtaudesta.

Kävin ruokakaupassa ja havaitsin kaksi huolestuttavaa seikkaa. 1) ostin kaksi pakettia pikanuudeleita, koska ne näytti niin kauhean herkullisilta että teki mieli 2) hedelmätiskissä oli tarjolla valtavankokoisia tuoreita ananaksia, hintaan 200 yen (alle puoltoista euroa). Ostin kuitenkin vierestä pienen parisadan gramman paketin tuoretta ananasta, kun se oli kivasti valmiiksi paloiteltua. Tällaiseksi sitä täällä rupeaa. Pian varmaan haluan ostaa vain yksittäispakattuja perunoita.

3 thoughts on “Ei enää turhaa tietoa tai epämääräisiä arvoja!

  1. Ei, mutta! Tällainen tilastotiede on minusta ainakin oikeasti todella mielenkiintoista! 😀 Luen kotimaan Yliopiston Almanakkaakin aina innosta pinkeänä.

  2. Hehhee. Kun tulin tänne Amsterdamiin, naureskelin valmiiksi pilkotuille ja pakatuille hedelmille ja ihmettelin, kuka ihmeessä on niin kiireinen, että ostaa valmiiksi kuorittuja appelsiineja kolminkertaiseen hintaan. Samoin se, että kylmätiskissä oli enemmän valmiiksi pilkottuja kuin kokonaisia vihanneksia, hieman huvitti. No, olen asunut täällä vasta reilut kaksi viikkoa, ja olen jo sortunut em. valmiiksi pilkottuihin vihanneksiin…

  3. Hemi, ei kukaan *voi* jaksaa pilkkoa ananasta ja kiiviä ja mangoa kivoiksi napostelupaloiksi joita voi sitten syödä kivasti irkin ääressä. Kauhea sotku ja siivo ja tiski siitä vaan tulee…. 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s