Muistiinpanojen tärkeydestä

notebook.jpgPitihän se arvata: se korealainen skandaalikantasoluproffa syyttää tapahtuneesta alaisiaan, “junior researchereja”, suomeksi tämä tarkoittaa varmasti gradun- tai väikkärintekijöitä. Käytän hyväkseni tämän tilaisuuden muistuttaa kaikkia tutkimustyötä tekeviä henkilöitä tutkintotasosta riippumatta siitä, että labrapäiväkirjanpito ei ole valinnainen osa työntekoa tai vain harrastus jolla korvataan mahdollisia puutteita muistaa kuinka paljon tulli laitettua ainetta X putkiloon Y eilen, toissapäivänä ja kaikkina edellisinä päivinä viimeisen kolmen vuoden ajan.

Vaikka oliskin hienoa, että joskus Oikeasti Keksisi Jotain ja oman labrapäiväkirjan aukeamia säilytettäisiin internetin syövereissä kaiken kansan ihmeteltävänä (kuten noita kuvassa olevia Marie Curien labrapäiväkirjan sivuja), oikeasti sitä kirjaa pidetään juuri tuollaisten asioiden varalta. Vaikka voikin tuntua epätodennäköiseltä, että joutuisi todistamaan oikeudessa kotimaansa suurinta tiedetähdenlentoa vastaan tukenaan koemuistiinpanot samalla, kun koko kyberavaruus seuraa henkeään pidätellen mielessä, ei sen varaan kannata laskea – itse olen kerran ainakin kerran saanut selvitettyä ikävän “kumpi labra keksi tän ensin”-jutun sen perusteella, että olin raapustanut kirjaani “X sanoo että kannattaisi tehdä Y koska Z” päiväyksellä varustettuna.

Siis, mielestäni tiedettä – ainakaan kokeellista sellaista – ei voi tehdä, oikeastaan tiedettä ei ole ilman asiallisia muistiinpanoja. “Asiallisen” määritelmää en tässä lähde piirtämään, mutta nyrkkisääntöinä laitettakoon että 1) jos et pysty tai jaksa lukea muistiinpanojasi itse, ei niitä lue kukaan muukaan (ennenkuin on ihan pakko ja sitten se vasta kiroileekin – tämä on ihan sama juttu kuin ohjelmakoodin kommentoiminen) 2) mielummin kauheasti liikaa yksityiskohtia kuin yhtään liian vähän (vaikka en ole koskaan vielä nähnyt labrapäiväkirjaa jossa olisi liikaa informaatiota) ja 3) jokaisen merkinnän tulee olla muuttamattomasti päivätty (eli, jos haluaa tehdä muutoksia tai lisäyksiä, ne tehdään alkuperäistä materiaalia itseään muuttamatta).

Tuo viimeinen kohta on todella tärkeä, ja sen vuoksi itse vierastan tiedostomuotoista labrapäiväkirjaa (senkin lisäksi, että bitit tunnetusti katoavat taivaan tuuliin juuri silloin kun ei pitäisi). Toistaiseksi en ole löytänyt tarpeeksi luotettavaa päiväkirjajärjestelmää joka olisi yhtä helposti ja halvasti saatavissa ja käytettävissä kuin perinteinen kynä&paperi -menetelmä; kuulemani mukaan joitain varta vasten labrapäiväkirjanpitoa varten suunniteltuja ohjelmia käytetään rajatuissa tiukan turvallisuusluokituksen laitoksissa, ja niissäkin usein tietojen säilyvyys varmistetaan tulostamalla päivän päätteeksi paperille tiedosto, todennetaan se allekirjoituksella ja sijoitetaan kassakaappiin. Jos joku tietää yleiskäyttöisen päiväkirjajärjestelmän jota voisi kokeilla niin kertokoon ihmeessä. Kaikenmaailman mindmappeja ja muita on jo kokeiltu…

Eli sinä, juuri sinä tätä lukeva aloitteleva tieteentekijä joka tuntee pistoksen omatunnossaan: mars paperikauppaan ostamaan kunnollinen, kovakantinen, sidottu ja mielellään sivunumeroitu kirja. Kynänkin voi ostaa jos on tarve. Ja huomenna ensimmäiselle sivulle kirjoitetaan päivämäärän jälkeen ihan kaikki mitä tuli tehtyä, ajateltua, kirjoitettua tai luettua. (Ainahan ei voi olla täydellinen, mutta se ei ole mikään syy sille ettei täydellisyyttä tavoiteltaisi.)

Nih. /me vetää valkoisen tiedekukkahatun syvemmälle päähänsä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s