Opiskelusta

Tein tänään koetta – tahmeaa kuin tervanjuonti, mutta onneksi siinä vaiheessa kun päätin että en mä oikeasti näitä tuloksia halunnutkaan, hommat alkoi sujua.

Jossain vaiheessa HeiSinä koputtaa koetelttani verhoon ja kysyy kiinanenglanniksi jotain josta en saa selvää. Äärimmäisen kohteliaasti ja monisanaisesti HeiSinä selvittää, että hän haluaisi katsoa mua, kun teen koetta. Jaajaa, kysyn, ootko säkin ryhtymässä tekemään sähköfysiologiaa (kun mun mielest se on tähän asti ollu tarkasti molekyylibiologi, niitä jotka leikkii geeneillä kuin legoilla ja rakentaa uusia mutantteja). Joo, se haluaa ruveta tekemään elektrofysiologiaa. No, mitä haluat tietää, kysyn samalla kun hiljaa mielessäni kiroilen kun sattui juuri olemaan sellainen Huonompi Hetki kokeessa, solu kieltäytyy avaamasta ovea elektrodilleni ja hopealangan kloridikerros varisee trodinkärkeä tukkimaan. Ei, ei mulla ole mitään erityisiä kysymyksiä, haluan vain oppia katsomalla.

No, jos HeiSinä niin sanoo, niin olkoon. Jatkan kokeen tekemistä, HeiSinä seisoo olan takana äänettömästi. Vartin päästä hän kiittää ja poistuu.

Hämmennys. Vähän niinkuin joku, joka haluaisi oppia tekemään sushia, opiskelis menemällä jonkun randomin henkilön keittiöön silloin kun se sattuu kokkaamaan jotain, vaikkapa kaurapuuroa. Eikä kysy edes että liittyykö toi kauhan liikuttelu jotenkin asiaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s