Kärpästen herran kanssa kahvilla

drosophila.jpgJuttelin tässä päivänä muutamana lattekupposen äärellä tuttavani Kärpäsherran kanssa. Tyyppi asustaa labrassa muutaman tuhannen banaanikärpäsen kanssa. Ilmeisesti oli nyt löytänyt jonkun mutaation jossain yhdessä välittäjäaineessa joka aikaansaa sen, että jos laittaa pari poikakärpästä tyttökärpäsen kanssa samaan häkkiin niin sen sijaan että pojat alkaisivat tanssia tytön ympärillä (heiluttavat ensin yhtä siipeä, sitten toista…) niin alkavatkin räyhäämään keskenään ympäri häkkiä. Tai jotain sinnepäin, kun ei ole juttua julkaistu kai nii parempi onkin etten liian tarkasti kerro. Hauskaa kuitenkin.

Ihmettelin sitä, että miksi se on just se banaanikärpänen joka on The Työkalu genetiikassa. Kuuleman mukaan joskus muinoin 1900-luvun alussa joku hullu tiedemies ™ yritti löytää jotain näppärää eläintä jota kiusata, ja yksi kandidaatti oli kärpänen – joita se sitten keräs niin että jätti baananinkuoria pitkin asuntonsa ikkunalautoja. (Olen varma, että vaimo arvosti.) Kärpäsparkoja ja niiden jälkeläisiä seitsemänteen(kymmenenteen) polveen saakka sitten muiden kandidaattilajien seassa altistettiin kaikenlaiselle ikävälle, kuten säteilylle ja myrkyille ja ties mille kiusaamiselle, kunnes vuosien (!) jälkeen herra Tutkija huomaa, että yhdellä kärpäsellä onkin valkoiset silmät. Siinä on ollut oikeasti yrityksen makua.

Vaan eipä siinä kaikki. Nyt näyttää vähän siltä, että ihminen ja banaanikärpänen ovat siitä lähtien voimistaneet yhteisevoluutiotaan; sen lisäksi että banaanikärpänen on kait kautta maailman sivu ollut ihmisen (ruokien) kaverina siinä missä hiiret ja rotatkin (eikä edes esiinny seuduilla, joilla ei ole ihmisasutusta), nykyään laboratoriohäkkejä kansoittava Drosophila melanogaster on selkeästi villimuodosta eroava elukka. Vähän samaan tapaan kuin kotikoirat ja -kissat ovat susia ja villikissoja hitaampia ja ainakin luonnossaselviämistaidoiltaan tyhmempiä, ei labrakärpänen selviäisi ikkunan ulkopuolella. (= vink vink, ei kannata lähteä vapauttamaan labrakärpäsiä.)

Ihminen puolestaan on kehittynyt näiden sadan vuoden aikana huimasti banaanikärpäsen ansiosta; voitaneen ajatella, että kaikki nykyään käytössä olevat genetiikan käsitteet perustuvat niihin ideoihin, joita ihmiset ovat kärpästen kanssa leikkiessään (silmien tilalla ylimääräiset jalat, tiedättehän) keksineet. Kärpästenherra itse sanoi uskovansa, että oli ns. onnenpotku, että banaanikärpänen huomattiin rekrytoida aikoinaan hommaan mukaan: se on niin käytännöllinen otus monellakin tapaa, että jotain muuta eläintä käyttäen tuskin oltaisiin vielä päästy edes DNA:n rakenteen ymmärtämisen tasolle saatikka joidenki kantasolujen kanssa säheltämässä.

All hail the mighty Fly!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s