Liian kaupunkilaistunut?

lunta2.jpgAamulla huoneissa on kummallinen valo. Sivusilmällä huomaa että ikkunan takana on jotain pielessä. Ja onhan siellä – lunta! Maassa jo toistakymmentä senttiä, ja lisää pyryttää, ennusteen mukaan iltaan asti.

Ja ei naurata. Vaikka voisi vähän mennä kävelemään ulos (sillai että pääsee alle viidessä minuutissa takaisin sisään) niin ei kyllä yhtään haluaisi oikeasti mennä minnekään tuossa säässä, erityisesti ei jaksaisi vaeltaa sinne suurlähetystöön käyttämään oikeuttani päättää Suomen asioista.  No, onneksi mulla on suuri sateenvarjo. (Mä en enää muista, käytettiinkö Suomessa sateenvarjoa lumisateella?)

Eilen sitten heräävät tyttövaistoni ja kaupunkilaisviettini saivat voiton mahtavasta työmoraalistani, ja lähdin töistä hiukan aikaisemmin – niin että juuri ehti käymään siellä Marui City Depaatossa kattomassa että josko vielä viime viikolla siellä näkemäni tarjouskäsi/olkalaukku olisi olemassa. Vailla suuria odotuksia siltikään, sillä varsinaiset alennusmyynnit oli jo ohi, ja kyseistä laukkua oli siellä tasan yksi kappale tarjolla… Mutta selkeästi kohtalo on sitä mieltä, että minä ja viininpunainen nahkaniittilaukku kuulumme yhteen  viininpunaisten tolppakorkosaappaitteni kanssa. Saa nähdä miten liukastelu noilla sujuu tänään sitten… Sinne lähetystölle kun on ikävä ylämäki Hiroo-on asemalta. Minnalla on kuitenkin tänään synttärit, ja sen kunniaksi on kansalle luvattu näyttää Paikka Josta Saa Maailman Parasta Tiramisua kansalaisvelvollisuuden täyttämisen jälkeen. Ehkä tämän ajatuksen voimalla saan itseni vyörytettyä kynnystä koristavan lumikinoksen yli. (Joo olen tietoinen että blogin arkistosivut näyttää edelleenkin vielä epäilyttävästi MovableTypen standardileiskaa käyttäviltä… korjannen kun jaksan:)

 

DVC00010.JPGViikonloppua ja palkkapäivää käytiin vielä juhlistamassa Styn ja Krabakin kanssa "nanjakanja"-nimisessä yakiniku-jointissa, joka vei välittömästi akatemiapalkinnot kauheimmasta soittolistasta (a la 80-luvun limudisko) ja vähiten lihaa sisältävästä pihvistä mitä ikinä olen nähnyt. Kun Suomessa kehutaan että grillimakkarassa on jopa 60% lihaa, täällä juhlitaan kun pihvissä on vain alle 30% lihaa. Tuommoinen jötkäle (300g pihvi) kutistuu hiiligrillissä aika pieneksi kun rasva sulaa. Silti, jotain edistystä tässä japaniinsopeutumisessa on havaittavissa: pari vuotta sitten moinen näky olisi tuntunu pelkästään kuvottavalta, nyt ajattelee että no, onpahan ainakin mehukas.

 

Vaan ei auta. Lumisade ei ole lakannut vieläkään (uhkailevat että jatkuu ainakin iltaan asti), mutta liikuttava on. Tai ei saa tiramisua. 

 

4 thoughts on “Liian kaupunkilaistunut?

  1. Oh, jopas oli popot, vaikuttavat! 😉 Itse en pituuteni vuoksi viitsi yleensä kovin rajuja korkoja käyttää, koska sitten tunnen itseni totaalisen hongankolistajaksi, mutta jos olisin vähän lyhyempi, niin noilla olisi kyllä hauska leikkiä. Kyllä minä nykyisinkin leikin, mutta aikas harvoin ja vain pitkien miesten seurassa…

  2. Mulla on sellainen teoria, että kun ihmiset näkevät mut tollaisissa tolppakengissä, ne ajattelee että oikeasti mä en ole niin(kään) pitkä kuin olen vaan mulla on vaan korkeat kengät. Eräänlainen optinen illuusio, siis, jonka avulla näytän lyhyemmältä.
    Noi on kyllä paljon mukavammatkin kuin miltä näyttää, ja niissä pystyy tekemään ihan hyvin Charlien Enkeli-potkuja (tai ainakaan ei sen huonommin kuin mitä potkin tabeissa;) Sen lisäksi pitää jalat mainiosti kuivina sadekeleillä.

  3. On jännä ajatella sinua noissa upeissa ja seksikkäissä saappaissa. Kouluajoilta kun en muista nähneeni sinua yleensä… hmmm…pitää miettiä… ehkä koskaan… korkeissa koroissa. 🙂
    Olen ilahtunut viime vuonna monesti kuultuani vanhojen tuttujen yllättävistä ratkaisuista ja voisiko sanoa, eräänlaisesta itsensä löytämisestä. Sellaisista suurista odottamattomista muutoksista.
    Juuri pari päivää sitten mietin, että onkohan vika minun mielikuvissani koulukavereista kun tuntuu, että esim. eniten lapsia on niillä, joilta nopeaa perheellistymistä olisi vähiten odottanut. Ja vastaavasti monet “äidilliset” tyypit sinkkuilevat edelleen.
    Loinko minä ihmisistä niin ahtaat kuvat aikoinani vai jämähtivätkö roolit 10:ssä vuodessa paikoilleen?
    Jokatapauksessa nykyään on ihana nähdä, mitä roolien alta on kuoriutunut. Välillä ihan harmittaa, ettei tutustunut muutamaan suureen persoonaan paremmin silloin aikoinaan. 🙂

  4. Joo, muistaakseni kouluaikoina on ollut korot jalassa tasan kerran – vanhojentansseissa. Ja kyllä silloin narisinkin jokaiselle joka jaksoi kuunnella, miten kauheaa on kun pakotetaan ihminen kenkiin joita ei ole tarkoitettu kävelemiseen, saatikka sitten tanssimiseen.
    Jotenkin nuorena “radikaalina” ajatteli, että korkokengät on vaan sellanen juttu jolla naisista saadaan heikkoja ja alistettuja, ja että jokainen joka näkee sen tuskan että viitsii kulkea sellaisissa sen sijaan että käyttäisi käytännöllisiä maihareita tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, tekee sen vain siksi että haluaa liehitellä miehiä tai muuten vain olla heikon naisen roolissa. Nykyisin on ittelläni korot alla melkein aina (ilman niitä tuntuu lattajalkaiselta) – ja mielestäni, se että pystyy kävelemään tai juoksemaan koroissa liukkaallakin kelillä on ennemminkin fyysisen vahvuuden merkki, sen lisäksi että pitää ihmisellä olla henkistä kanttia ja jonkinlaista positiivista ylpeyttä jotta uskaltaa pitää jaloissaan asioita jotka huutavat huomiota ympäristöltä.
    (En nyt siis tosiaan tarkoita, ettäkö naiset, jotka eivät käytä korkokenkiä, olisivat nussuja luusereita – tunnen monia jotka eivät niin tee mutta varmasti siihen pystyisivät jos haluaisivat. Ja tekisivät sen tyylillä.)
    Sinänsä nykyisin kovasti harmittaa, että ei ole tullut pidettyä yhteyttä vanhoihin koulukavereihin. Joskus joutoaikoina googlailen muistamiani nimiä, mutta vain hyvin harvoin löytyy jotain, josta saisi mitään kuvaa muinaisten kavereidensa nykyisestä elämästä. Tää tuntuu omien opintojen jälkeen kummalliselta – melkein kaikilla opiskelukavereilla *on* edes jonkinlaiset kotisivut netissä, puhumattakaan kymmenistä blogaavista kavereista. Kun ei koulukavereilta löydä sellaisia, tulee olo, että onko heitä olemassa lainkaan enää?
    Mutta, J-J, jos tapaat / oot yhteydessä joihinkin vanhoihin tuttuihin, sanopa terveisiä 🙂

Leave a Reply to yoe Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s