Toispuolelt jokkee – toot, soot ja kasvissyönti

 kukkaukot.jpg
Tässä eräänä päivänä harrastin kirjeenvaihtoa Hokkaidotytön kanssa, liittyen hänelle asettamiini työtehtäviin ja siihen miten erinomaisesti niistä oli suoriuduttu. Huvikseni kirjoittelin niitä helpompia osia mailista japaniksi, ja vielä naureskelin siinä mailissa sille, miten kauhean helppoa on kirjoittaa japania tietokoneella. Kaikki kanjit ja muut prikulleen kohdallaan eikä tartte edes sanakirjasta mitään tarkistaa: hommahan toimii siis niin, että näppäimistöasetus vaihdetaan japaninkieliseksi, ja sen jälkeen kirjoitetaan lausuntamuoto ja kone heittää siihen oikean kanjin. Helppoa kuin mikä, kunhan muistaa miten eri foneemit (tai mitä ne ta te ti to tsu:t on) pitää kirjoittaa.

Vastaus mailiin tuli saman tien: Hokkaidotyttö ihmettelee, miksei englantia voi kirjoittaa yhtä helposti kuin japania, miksei kukaan ole keksinyt siihen sopivaa systeemiä. Hetki menee ennenkuin tajuan mistä on kyse, kun kyllähän englantia näppäimistöllä kirjoittaa vallan mainiosti, useasti jopa (näppäimistöstä riippuen) helpommin kuin esimerkiksi suomea.

Vaan kysehän on tietysti siitä, että olisi aika monelle ei-natiiville englantia kirjoittavalle (ja varmaan myös aika monelle natiiville) suuri helpotus, jos voisi jollain tapaa kirjoittaa vaikka "ai toot" ja "ai thoot" ja kuvaruudulle ilmestyisi "I taught " ja "I thought". Ei se, että "eyes" ja "ice" lausutaan kumpikin "ais" (tai hyvin lähellä sitä) ole yhtään sen helpompi juttu kuin se, että on erinäköisiä kanjeja jotka voidaan lukea samalla tavalla (tai samannäköisiä jotka luetaan eri tavalla, kuten pahamaineiset vuoret "Shirouma" ja "Hakuba", joiden kirjoitusasu on täsmälleen sama.)

ikebana.jpgViime aikoina olen harrastanut kulttuurivaihtoa pari kertaa viikossa, kun Hokkaidotyttön eikaiwa- elikkä englanninkielisten keskustelutaidon kohottamiseksi käydään kahdestaan pidennetyllä lounastauolla keskustelemassa englanniksi asioista. Tavallisten "onpa ihan sugoi kylmää" ja "ootko kuullu Prof. M:n sihteeristä että…" löpinöiden sijasta pyritään siis keskustelemaan ns. "oikeista asioista" ja sen lisäksi mä yritän parhaani mukaan neuvoa englanninkielen käytössä. (Minä! Tosinatiivi. Jea.) Vaikka aikaa kuluu, paljon on opittu puolin ja toisin.

Viimeksi ajauduttiin keskustelemaan kasvissyönnistä; kerroin, että Japanissa asuvilla kasvissyöjätuttavillani on hankalaa, kun usein voi joutua havaitsemaan että tilaamassaan kasvisvaihtoehdossa onkin kinkkukastike. Hokkaidotyttö pyytelee anteeksi ja kysyy nolona – kun ei ole koskaan aikaisemmin kehdannut kysyä keneltäkään – että mitä tarkoittaa oikeastaan että joku on "vegetarian", ja miksi ne ei syö lihaa. Suuresti hämmästystäni näyttämättä selitän, että on olemassa paljon ihmisiä, joiden mielestä ihmisen ei kuulu syödä eläimiä koska se on moraalisesti väärin. Hokkaidotyttö on järkyttynyt, koskaan ei ollut hän kuullut moisesta, ja hämmentyy vain lisää kun selvitän että on olemassa sellaisiakin kuin vegaanit jotka eivät syö mitään eläinperäistä, eivät edes kalaa jota useat vegetariaanit syövät – "but, fish also animal, no?"

Hmm. Hankala kysymys tällaiselle joka ei itse ole vaivautunut eläintensyömisen etiikkaa aiemmin miettimään (uravalintakin on vähän sellainen notta…); ehdotan että kalat ovat tyhmiä eivätkä ehkä kärsi niin kovasti kuolemisesta. Nauramme tälle yhdessä, jatkan sitten kertoen tehomaataloudesta ja sikojen kurjasta elämästä ahtaissa sikaloissa, vertaan kalaan joka elää koko tyhjäpäisen elämänsä iloisena meressä kunnes se sitten päätyy sushiriisin päälle. Selvittelen vielä ekologisia näkemyksiä, sitä, kuinka yhden lehmän kasvattaminen lihakunton vaatii kauheasti energiaa ja rehua, kun samalla määrällä viljaa ruokkisi enemmän ihmisiä.

Hokkaidotyttö ei edelleenkään ole vakuuttunut asian oikeudellisuudesta. Kun on paljon ihmisiä, jotka saavat elantonsa siitä että kasvattavat niitä lehmiä, niin olisihan tosi väärin heitä kohtaan jos ihmiset lakkaisivat syömästä ja ostamasta nadanlihaa.

IMG_4071.jpgEhdotan sitä vaihtoehtoa, että lehmänkasvattajat ryhtyisivät porkkanankasvattajiksi, mutta sekään ei vakuuta: mitä jos lehmänkasvattajan vanhemmat, ja isovanhemmat, ja ties-kuinka-kaukaiset isovanhemmat ovat kaikki olleet lehmänkasvattajia. Ei ole helppoa lähteä rikkomaan sukutraditioita. Ja voihan olla että seitsemännen polven lehmänkasvattaja ei osaa kasvattaa porkkanaa.

"Mutta, eikös Japanissa perinteisesti olla syöty lähinnä kalaa, ja naudanlihaa on ruvettu syömään vasta ihan viime aikoina, ja buddhistioppien mukaan lihaa ei saa syödä?" ihmettelen, mutta ilmeisesti tämän nuorten aikuisten edustajan muisti ei kanna Meiji-restoraation taa, jolloin nelijalkaisten otusten syöminen oli buddhalaisoppien ja vetoeläinten suojelemisen vuoksi (!) kielletty tavalliselta kansalta. (Ainoa Totuus kertoi taannoin, että jäniksiä ei lasketa nelijalkaisiksi eläimiksi vaan pikemminkin linnuiksi pitkien korvien takia, ja sen vuoksi niitä saa munkitkin syödä ja niitä lasketaan samalla tavalla kuin lintuja.) Hokkaidotytön mukaan naudanliha on ainakin hänen äitinsä kotialueilla Osakassa tavallisen kansan ruokaa, kun taas porsaanliha on sitä hienompaa – siinä kun on jotain vitamiineja ja tiesmitä miinusioneita.

Joka tapauksessa, nykymaailmassa tuntuu käsittämättömältä että nuori, älykäs ja koulutettu nainen ei edes koskaan törmännyt eettisiin käsityksiin kasvissyönnin taustalla. Hokkaidotyttö siis ei todellakaan ole millään tavoin tyhmä tai kapeakatseinen.

(Kuriositeetti: Japanissa on kaksi kotoperäistä nautarotua, jotka asuvat villeinä kahdella saarella. Niiden kantayksilöt on ilmeisesti tuotu maahan joskus parituhatta vuotta sitten, ja ne ovat nykyäänkin geneettisesti lähempänä skandinaavisia kuin esimerkiksi filippiiniläisiä nautarotuja. Tekisi mieli päästä katsomaan, kuinka paljon ne ulkomuodoltaan muistuttavat suomenkarjaa.. 🙂 

(Keskimmäisessä kuvassa on RIKENin ruokalan aulan ikebana-asetelma, joka viime viikolla oli Hokkaidotytön luomus. Ikeban-kerho kokoontuu kerran viikossa, ja sieltä sitten valitaan aina yksi työ koristamaan viikoksi ruokalaa – tuo nimenomainen kuvastaa kevättä, joka selvästi ikkunan takana näkyykin.) 

3 thoughts on “Toispuolelt jokkee – toot, soot ja kasvissyönti

  1. Heh. Tuo “jänis on lintu” argumentointi on aina hämmentänyt minua. En ole koskaan kuullut sille mitään järkeenkäypää selitystä – miten niin ne pitkät korvat tekee siitä _linnun_? Nerokas idea joka tapauksessa. (Kiitos muuten paljon Hello Kitty-pusakasta. Tosi kawaii 🙂 En ole mailannut, kun olet saamassa minulta oikean paperikirjeen, kunhan se tulee valmiiksi…).

  2. Ainoa Totuus oli sitä mieltä, että pitkillä korvilla voi ehkä lentää. Sitäpaitsi jänikset asuvat kuussa (samalla tavoin kuin läntisten ihmisten mielestä kuussa asuu joku ukko) joten kai niiden on pakko osata lentää… tosin, tää kuussa asuminen liittyi kai johonki sellaiseen juttuun että joku jänis joskus antoi ittensä syötäväksi buddhalle tai jolleki sen groupielle kun niil oli nälkä, ja tästä hyvästä buddha siirsi sen asumaan kuuhun, niinkuin kunnianosoituksena.
    Jänikset tosin istuvat vähän niinkuin kahdella jalalla aika paljon, ehkä ne vaan ei oo nelijalkaisia ja sen takia kuuluu samaan ryhmään lintujen kanssa eläiminä joita saa syödä.
    (Lähetä valokuva ittestäs sen takin kanssa, tahtoo nähä näyttättekö yhtä hyvältä yhdessä kui kuvittelen 🙂

  3. Pointtihan on kuitenkin että, käytännönläheiset japanilaiset buddhalaiset halusivat hieman kunnon punaista lihaa syötäväksi ja ottivat sitten tämän hassun pitkäkorvaisen, kaksijalkaisen (ja nopeasti lisääntyvän) eläimen uhrikseen 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s