8+9+3 = 20 ja hävitty käsi

893.jpgSain juuri luettua elämänkertateoksen "Confessions of a Yakuza", jossa jokus viime vuosisadan alkupuolella syntynyt yakuza-pomo kertoo tarinansa viimeisen talvensa aikana lääkärilleen.

On aina kiva huomata, miten paljon mielenkiintoista maailmasta löytyy, erityisesti sellaista, josta on luullut jo jotain tietävänsä vaan huomaakin sitten olleensa aivan elokuvateollisuuden jakamien tiedotteiden vallassa. Katson siis tänään kun kotiin palajan niitä liituraitapoikia, jotka valvovat Ikebukuron länsipuolen kujien peliluolia hiukan uusin silmin. Liput on hankittu Kioton Geishatansseja katsomaan, oiskohan jotai revyytä missä Yakuzat esittelis perinteisiä taitojaan? 🙂

(Lisätietoja kiinnostuneille löytyy tietenkin Wikipediasta sekä esimerkiksi täältä.) 

— 

Ryhdyin siis minäkin lopulta, pitkällisen vastaanhangottelun jälkeen iPodistiksi. Aihehan on varmasti Oikeissa Älykkäissä Blogeissa jo loppuun kaluttu, mutta mä olen hämmästynyt siitä, millaisen vaikutuksen podcastit tekee päivittäisiin työmatkoihin – miten paljon on oikeastaan kaivannut radio-ohjelmia. Siis ohjelmia, eikä hittimusiikkia tauotettuna mainoksilla ja ääliömäisillä tenkasilla. Eilisiä STT:n uutisia (tms) ei ole tarvetta kuunnella, mutta kaikenlaiset ajankohtaisohjelmat, kuten ylen Ykkösaamu, ovat suurta herkkua. Niistä vihdoinkin ehkä saa itselleen jonkinlaisen virtuaalisen napanuoran, jolla pysyisi kotimaan tilanteen tasalla hiukan laaja-alaisemmin kuin pelkästään irc-kanavien keskusteluita toisella silmällä seuraten. Naturen ja Naked Scientistin podcastien myötä punttisalin ellipsikoneessa vietetty aika muuttuu kullanarvoiseksi oman erikoisalan ulkopuolisten asioiden seuraamiseksi, johon ei ole aikaa milloinkaan muulloin (mitä nyt välillä joku ircissä mainitsee jostai tosi kewlistä uudesta asiasta, ja tietysti siellä puhelevat muiden alojen tutkijakolleegat pitävät jossain määrin selvillä omista erikoisalueistaan).

Joitain kuukausia sitten – syyskuussa – Yleisradion henkilöstölehdessä kauhisteltiin Japanin radiottomuutta – vaikka jokaisella sararimanilla on junassa seuranaan vähintäänkin kännykkä, musiikkilaite ja mahdollisesti vielä PSP jolta katsoa piirrettyjä, radioita taidetaan lähinnä käyttää sumo-turnauksissa otteluselosteiden kuuntelemiseen. Kuulemma maassa ei toimi yhtäkään digijärjestelmällä pyörivää radioasemaa (en edes väitä ymmärtäväni mitä se käytännössä tarkoittaa), ja mietittiin että pitäisikö lähteä podcasting-junan mukaan.

Ja lähtihän ne. Ylen podcast-sivuilla luetellaan useampikymmentä ohjelmaa, jotka on nyt siis paitsi meidän reppanoiden ulkosuomalaisten kuunneltavissa myös muutenkin käytännöllisempiä kuin radiolaitteen vierellä kuunneltavat oikeat radio-ohjelmat. Hyvä Yle, elä kalkkeudu! Vielä kun voisi saada vaikka Uutisvuotoa (ei ole Ylen, ei), Itsevaltiaita, MOTtia, A-studiota ja muita ajankohtaisohjelmia videocastina, vaikka erikseen maksullisina.

dd.jpg

Japanin TV-tarjonta on häröä HG:tä ja "tytöt käyvät syömässä sushia"-dokumentteja, jenkeissä tulee kahdelta sadalta kanavalta samaa roskaa (paitsi silloin kun tulee jokin niistä hittisarjoista), ja jostain syystä, onkohan sitten nostalgian ansiota se, että mun mielikuvissa Suomessa tuli telkkarista aika usein jotain ihan ohjelmaa. Se vähä, mitä Ylen Teema-kanavan sisällöstä tiedän, vaikuttaa sellaiselta että kylläpä sitä katsoisi jos olis laite. Niinkuin esimerkiksi kiva videoPodi.

Noh, tästä asiasta Viisaammat ovat tietysti puhuneet sivuillaan jo maailman sivu, tai ainakin pidempään kuin muistan. Mut on kivaa kun kehitys kehittyy, kunhan se ei vaan johda taas uusiin takapakkeihin yksilönvapausdirektiiveissä.

Kokonaan toinen muinainen huvittelumuoto, joka on saanut viime aikoina uutta vauhtia uudesta tekniikasta: viime viikonloppuna pelattiin roolipeliä. Ei kuitenkaan kunnianarvoisaa D&D:tä vaan Juhanan johtamaa Kulak-kampanjaa. Pelikerrat on jo vuosien ajan sijoittuneet joulun ja uudenvuoden tienoille, aikaan, jolloin kaikki peliporukan jäsenet yleensä ovat sijainneet samassa maassa. Tänä vuonna en kuitenkaan Suomeen jouluksi matkustanut, joten tradition jatkuminen varmistettiin käyttämällä videopuhelua netin kautta. Homma toimi yllättävän hyvin: vaikkei videokuva suostunut liikkumaan tähän suuntaan lainkaan ja toiseenkin vain melko hitaasti, niin peliangstit ja ja hysteeriset naurukohtaukset siirtyivät Siperian yli kuin ei mitään. (Jostain syystä Fazerin sininen suklaa ei ollut lainkaan niin sulanutta mulla kuin toisella puolella väittivät…)

Vaikka isoimmalle ongelmalle – 7 tunniin aikaerolle – tuskin saadaan tehtyä mitään, hommaa saadaan varmasti viritelyä monellakin tapaa paremmaksi ja hyödynnettyä lisää kaikenlaisia kivoja mahdollisuuksia, joita virtuaaliyhteys tarjoaa. Jesh.

Jos olisi tuota luppoaikaa enemmänkin, ei kai mikään estäisi roolipelien harrastamista useamminkin kuin kerran vuodessa, jopa useampia eri pelejä, kun ei tarvitse edes omalta sohvaltaan mihinkään siirtyä… 😀

6 thoughts on “8+9+3 = 20 ja hävitty käsi

  1. >mun mielikuvissa Suomessa tuli telkkarista aika usein jotain ihan ohjelmaa.
    Mulla oli ihan samanlainen mielikuva kunnes sitten viime reissullani oikeasti katsoin sitä telkkaa. Mitä kamalinta tosi-tv-puppua toisensa perään kanavasta riippumatta.
    Japanin telkusta olen muuten samaa mieltä, mutta NHK tarjoaa aina välillä todella hienoja luonto- ja muita dokumentteja. Tosin näistä en tietäisi mitään jollei meidän poika olisi niistä kiinnostunut ja niitä laitettaisi sitten päivällä talteen.
    Niin ja onhan Shin-chan ihan huippu ja kulttuuria.

  2. Joo, ei pidä olla liian negatiivinen NHK:ta kohtaan; monet sieltä tulleet dokumentit kiinnosti silloinkin kun ei vielä kielitaitoa riittänyt edes asian ymmärtämiseen.
    Nykyisin kun ei vaan ole telkkaria kotona (koska emme päässeet yhteisymmärrykseen soveliaasta tuumamäärästä silloin kun oli vielä rahaa, ja nyt ei ole rahaa kun maksetaan vaan vuokraa ja sähkölaskua) niin ei pääse ohjelmatarjontaan kiinni.
    Razor Ramonistakin lähinnä kuulee Minnalta – joka muuten kertoi, että RIKENin Wakon kampuksen hallinnossa työskentelevä OL on RRHG:n erittäin, erittäin hyvä ja läheinen ystävä! Odotamme innolla, milloin saamme RRHG:n hip thrusteineen vierailulle labraamme…

  3. Suomen TV:stä tuli oikeaa ohjelmaa joskus 90-luvulla joo. Eipä ole tullut ikävä. (Mutta noi tiede-podcastit kuulosti hyvältä. Ehkä pitäis joskus sijoittaa… harvemmin vaan muuten kuuntelen korvalapuista mitään.)

  4. Podcastien kuunteluun ei onneksi tarvita välttämättä nimenomaan kallista trendiPodia, vaan mikä tahansa laite joka mp3:ia soittaa kelpaa vallan mainiosti. (Tosin ne pitää sit käsin siirtää sinne laittelle, sen sijaan että vois vaan tökätä podin kii läppäriin ja uusimmat jaksot siirtyis kuunneltujen tilalle automaagisesti…)
    Olen kyllä kuullut ihmisistä, jotka eivät ole juurikaan korvalapuilla musiikkia kuunnelleet, mutta podcastit maistuvat. Mua ei itteäni (toistaiseksi) innosta sekalaiset podcastblogit tai muutkaan ohjelmat, joissa olisi muuta kuin uutisia eri muodoissa. Ihan eri fiilis on näistäkin vaaleista, kun viime viikon kuunteli erilaisten asiantuntijoiden ja ties minkä pekkaristen ajatuksia aiheesta.
    Mutta, mutta… siitä Ylen ohjelmatarjonnasta. Myönnän, mulla ei ole ollut mitenkään aina edes telkkaria Suomessa asuessani, mutta eikös sieltä kuitenki tullu kaikenlaista Prismaa ja MOTtia, Avaraa luontoa ja A-studiota? Yle TV1:n ohjelmaoppaan mukaan tammikuussa sunnuntaisin esitetään National Geographicin muinaisesta Egyptistä kertova dokumenttisarja, jota mä voisin hyvinkin haluta katsoa (jos nyt ylipäätään olisi “aikaa” katsoa).
    Ja niin, mites tää Teema? Katsooko sitä kukaan, onko kellään digivastaanottimia (vai mitä ne laitteet on joilla niitä voi katsoa)? Tänään siellä olis montakin dokkaria ja muuta mitä voisi katsoa (taas jos olisi “aikaa”). Ja Star Wreck esitetään ensi lauantaina. Eihän sieltä tule Lostia ja Galacticaa eikä Frendejä, mutta nehän katsotaan kuitenkin (rehellisesti ostetuilta) DVDiltä.
    Onkohan ongelmana oikeastaan se, että nykyään kenelläkään ei ole sitä “aikaa” – eli, ei kukaan halua katsoa mitään ohjelmaa koskaan, paitsi juuri silloin kun huvittaa? Vähän samaan tapaan kuin tuntuisi todella oudolta istua jonkun kiinteästi seinässä kiinni olevan laitteen vieressä odottamassa puhelua tai kuuntelemassa musiikkia. Tai sitten on vanhanaikaista ja totally uncool omistaa televisio, kun ei niitä saa edes tarpeeksi hyvällä resoluutiolla kuin järjettömin uhrauksin, monitorit on halvempia ja niitä voi sitten käyttää siihen EVE:n pelaamiseenkin.
    Jos näin on, luulisi televisiolähetyksiä tuottavien yritysten tekevän hartiavoimin työtä sen eteen, ettei lähetysten nauhoittamisesta ja niiden katsomista ihan silloin kun huvittaa ja ihan millä laitteella haluaa tehdä kauhean laittomaksi tai kalliiksi tai hankalaksi.
    (Yle:n markkinointiosastolle tiedoksi: annan mielelläni tilinumeroni tiedoksi jotta asiaankuuluvat propagandapalkkiot voidaan suorittaa.;)

  5. “Liput on hankittu Kioton Geishatansseja katsomaan”
    Oooo.. Kamera mukaan!
    YLEn ohjelmatarjontaan on tullut tutustuttua töissä eli Yleisötutkimusosastolla muutaman viimeisen kuukauden ajan. Teemalta tuli muuten japanilaiselokuvien sarja, jonka digiboksittomana missasin. Kyl korpes. :I
    Meksikossa pogoilun jälkeen seuraava suurempi matkaprojekti on Trans-Siperialla Kiinaan 2007. Varmaan siitä vielä sitten Japaniinkin. 🙂

  6. Suvi, ei mun tartte ottaa kameraa mukaan, riittää et on Sty mukana 😀
    Meillä ois kans tarkoitus joskus ajaa täältä junalla Suomeen, tosin tuskin ennenkuin pesti loppuu. Lomapäiviä ei kuitenkaan oo ihan niin kauheasti hukattavaksi aron ihailuun…

Leave a Reply to /mek Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s