Paahtopaistia tokiolaisittain

karaokekoira.jpg

Aloitan tämän entryn tärkeällä uutisella: naapurustomme karaokekoira, joka on tärkeä maamerkki jos haluaa löytää meile, on saanut oman kopin! Ei tarvitse enää sateessa loikoilla. En tiedä tosin onko siellä ilmastointia, ja kuten näkyy, ko. lukaalin sijoittelussa on pieniä ongelmia: kun koira makaa kopin ulkopuolella, sen pää on oven edessä joten joka kerta kun joku tulee ulos (mikä ei onneksi ole liian usein) – "tonk". Toinen vaihtoehto olis makoilla autotiellä, jolla tosin ei silläkään aja autoja liian usein. 

Joku aika sitten vietetyn sosialisointiviikonlopun aikana tavattu "New Yorkilainen kiinalaisen ruumiissa" kutsui sitten meidät perinteiselle sunnuntaibrunssille käheeseen Shibuyan kattohuoneistoonsa (n. 2 neliömetriä vapaata lattiatilaa kaiken valokuvausroinan keskellä, mutta onneksi pienen asunnon kokoinen kattoterassi vähän auttoi mahtumista). Tosin, kun on taiteilijoista kyse, niin brunssi alkaa siinä yhdeksän aikaan – illalla. (Ja jos nyt sallitte, leikin vähän name-droppingia : Shu Uemuran PR-päällikkö kehui mun vaatetta hirmuhienoksi; kun se kysyi että mistä se on, pääsin kehumaan Kaivopihan Backstreetiä Helsingin fashion-mekkana;) (Muuten ehkä olis aika noloa moinen nimitiputtelu, mutta kun mua kiusattiin siellä esittelemällä mut "Tää on tää mun tuttu Yoe, se on tiedättekste niinku tieteilijä" (ooh ja aah seuraa…, mutta tyrehdyttää keskustelun jotenkin aina ihan seinään…))

Vaan ei se mitään, illallinenkin ihan jees ja innolla lähdin suunnittelemaan että mitäs jänskää sitä kokkaisi, kun on pitkästä aikaa oikein syy laittaa jotain isompaa. Valkosipuliperunat hyppäs jotenkin mieleen ja irccikanava muistutti, että niiden kanssa syödään paahtopaistia. Mainio idea, sen voi tehdä ajoissa valmiiksi, puikoilla syötäväksi (täällä ei tosiaankaan ihmisillä mitenkään välttämättä riitä haarukoita jaettavaksi asti).

Joten ei muuta kuin googlettamaan reseptiä. Jonnin verran piti nyt muokata sitä, ja jotta pääsis ens kerralla vähemmällä vaivalla, meinasin että laitan sen tänne talteen.

meisterbland.jpg

Paahtopaistia Tokion Tapaan

Hankitaan paahtopaistia (ja sen jälkeen kun on ymmärtänyt että paahtopaisti on englanniksi roast beef ja tämän vuoksi ilmeisesti japaniksi roosubiifu, voi mennä kolmen tavaratalon liha-osastolle ymmärtämään jälleen kerran että ei täällä kukaan osta tai myy lihaa muuten kuin viipaleina. Tämän jälkeen voi todeta kotona että jos siinä sikakalliissa lihapalassa jossa on enemmän kuin puolet läskiä mutta joka näytti tiskinläpi naudanlihalta ei oo lehmän merkkiä ni se ei sitä ei ole, ja että olis voinu kysyä että onko tää biifua vai pookua, ja mennä suosiolla siihen ravintoloille kohdistettuun myymällään mistä voi ostaa lehmämerkillistä rasvatonta lihaa paistikokoisina kimpaleina noin neljänneksellä siitä hinnasta jota pulitti tavaratalossa. Myöhemmin saan kuulla että olis voinu vaan pyytää siel tavaratalotiskil et saisko kokonaisena.)

Paistia paistetaan kuumalla hellalla joka puolelta sen verran että pinta ruskistuu kiinni, pysyy ehkä mehut paremmin sisällä. Hierotaan paistin pintaan suolaa ja pippuria. (Etsitään kuusi tavarataloa läpi paistopusseja, ja kysytään natiivikavereilta, joiden mielestä ajatuskin jonkun pussin laittamisesta uuniin on vähintään yhtä kummallinen ajatus kuin se, että joku haluaisi itse paistaa uunissa ison palan lihaa. Todetaan että meneehän se padassakin se liha). Tökätään paistomittari lihakimpaleen paksuimpaan kohtaan (sen jälkeen kun on taas etsitty turhaan paistilämpömittaria, ja löydetty sen sijaan leivänpaistomittarimiks mulle ei o koskaan tullu mieleen et leipään pitäs laittaa mittari?) ja paistin päälle pari voinokaretta (hei, se lihahan oli ihan rasvatonta!). Uuni laitetaan lämpimäksi (mikrokiertoilmagrilli-ihme-uunini vaatii säännöstään parikyt astetta enemmän kuin ohjeet vaatii, eli laitoin 140) ja liha uuniin, kunnes mittari näyttää 60 astetta. Otetaan mittari ulos, tökätään siihen oikeasti paksuimpaan kohtaan, ja annetaan paistua vielä puol tuntia lisää. (Yhteensä n. 70 min.)

Tehdään marinadi. Siihen tulee

Makeaa soijakastiketta 2dl (laitoin sitä toista mustaa kastikkeen omaista ainetta jota meillä oli kaapissa, joka ehkä maistui jotenkin makealta)

Valkoista balsamiviinietikkaa 2 rkl (laitoin sitä ainetta joka löytyi kaupasta jossa luki että häblähäblä barusamiko häblähäblä)

Tuoretta silputtua timjamia ja rosmariinia (nää löytyi! Samalla löytyi myös kokonaan uusi korkealuokkainen supermarket Seibun syövereistä, joka myy mm. ruisleipää ja sokerittomia myslejä.)

Silputtuvalkosipulikynsi – ei mitään tuollaista hannarointia, kokonainen valkosipuli sinne vaan.

Suolaa ja  roseepippuria  (ei mitään toivoa jälkimmäisen löytämisestä. Lopulta ostin kokonaista "pink pepper"iä, mutta jätin sen käyttämättä ja sekoittelin luovasti maustekaapista löytyviä tuntemattomia ainesosia, mm. jotain jossa luki ehkä japaniksi että kiinahäblähäblähäblä).

Kaadetaan marinadi hiukan jäähtyneen paistin kaveriksi pataan, ja annetaan marinoitua 24h. Välillä käännellään, ja kerätään liemen pinnalle kertyneitä rasvalevyjä pois (niistä tosin ei ollu enää leivän levikkeeksi). Puolessa välissä marinointia päätän että laitan sinne vielä tuplasti lisää valkosipulia, timjamia ja rosmariinia. Iltapäivästä keittiö tuoksuu niin hyvältä, että alan todella kaivata punaviiniä.

Punaviini menee ohjeen mukaan kastikkeeseen; 2 dl punaviintä kiehautetaan 3 rkl luumusoseen (joka on ensin pitänyt itse tehdä kuivaluumuista) kera, lisätään vähän marinadilientä ja mausteita. Ja siivilöidään. Ja unohdetaan keittiön pöydälle. 

Onneksi punaviintä sentään riitti bileissä. Jumalaisella katanakeittiöveitselläni leikatut paperinohuet paistisiivut oli hämmentävän hyviä, ja valkosipuliperunat – kaikessa proosallisuudessaan – innoitti esteettisiä lausuntoja. Sain jo kutsun seuraavaan tilaisuuteen, jonne meinaan pyöräyttää maineikkaan valentinenpäiväkisojen voittajan, "Judgement Day"-suklaakakun (perustuen Seannan ohjeeseen). Vapiskaa, Tokion muotimaailma ja langanlaihat japsimalli
tytöt! 

 

Advertisements

12 thoughts on “Paahtopaistia tokiolaisittain

  1. Sitä vaan mainitaan Seibun syövereistä löytyvän ruisleipää, muttei kerrota tarkkoja kerros- ja sektorikoordinaatteja. Häh.
    Ei sillä, etteikö se leipäosasto olisi jo ensi viikolla taas kadonnut jäljettömiin…

  2. Mullekin on täällä Suomen päässä kovasti kehuttu mun Hello Kitty-pusakkaa – ainakin nuorisodesign (jota me molemmat selvästi edelleen päälle kolmekymppisinä käytetään…) on vissiin ihmisten mielestä aina päheempää, jos se on “ulkomailta”. Huomenna pääsen ehkä shoppailemaan kotimaistakin designia, kun stokkalla esitellään suomalaisia nuoria suunnittelijoita ja äiti aikonee sponssata (välillä tuntuu, että mun taloudellinen tilannekaan ei vastaa ikää, täytin sentään lauantaina 32…sic).

  3. Kakkuohjeen voi kysyy varmaan Seannalta. Hän on aiemmin julkaissut vegereseptejään verkossa, mutta en tiedä onko toi legendaarinen kakkuohje salainen. Se on kyl itsari suklaalla.

  4. Kysyin Seannalta luvan, tässä ohje, mutta muistakaa rojaltit hänelle ennenkuin rupeatte rikastumaan:
    —-
    Tappomättökakku (tunnetaan Japanissa nimellä Judgemend Day)
    KUIVAT AINEET:
    5 dl sokeria
    2 tl vaniljasokeria
    5,5 dl vehnäjauhoja
    1,25 dl kaakaota
    0,5 tl soodaa
    1,5 tl leivinjauhetta
    * sekoitetaan keskenään isossa kulhossa. Jos on energinen olo, voi siivilöidä jauhot, sokerin ja kaakaon. Jätetään odottamaan.
    PIIMÄSEOS:
    4 kananmunaa
    2,5 dl piimää (Japanissa ei oo piimää, korvasin jollain juotavalla maustamattomalla jogurtilla)
    (0,5 tl suolaa)
    * rikotaan kananmunat eri kulhoon, vatkataan rakenne rikki esim haarukalla. Piimä ja suola sekaan, sekoitetaan tasaiseksi. Jätetään odottamaan. (Jos käytät vaniljaesanssia vaniljasokerin sijasta, se menee tähän kulhoon)
    SUKLAASEOS:
    300 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
    300 g hienoksi rouhittua tummaa suklaata
    * sekoitetaan voi ja suklaa keskenään. Kaadetaan jauhoseokseen vuorotellen piimäseosta ja suklaaseosta, sekoitetaan nopeasti tasaiseksi.
    * Kaadetaan voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Paistetaan 150 C uunissa noin 2 h – 2 h 15 min. Annetaan jäähtyä vuoassa.
    * Leikataan päältä kovaksi paistunut “kansi” pois ennen kuorruttamista.
    KUORRUTUS:
    200 g rouhittua tummaa suklaata
    0,75 dl kuohukermaa
    * Sulatetaan suklaa kermaan jotta saadaan paksu mutainen suklaamössö. Kuorrutetaan kakku tällä, annetaan jäähtyä.
    Kakusta tulee hyvää ja ekstrasuklaista, jos sen halkaisee ennen kuorruttamista ja laittaa suklaatahnaa myös väliin. Tällöin voi myös laittaa vähän enemmän kermaa kuorrutukseen jotta siitä tulee pehmeämpää – oisko sellainen 300 g suklaata ja 1,5 dl kermaa.
    Kannattaa tarjota huoneenlämpöisenä, niin suklaa maistuu voimakkaammin kuin viileänä. Säilyy viileässä hyvin, eli varmaan viikon.
    (Toim. huom: kannattaa hankkia se suklaa valmiiksi rouhittuna. Mä raastoin ranteeni tulehduksille kun raastelin tuon puol kiloo suklaalevyi.)

  5. Janne, no kun te varmaan oikeesti tiiätte sen paikan… se on se Jiyugaoka Gardenin *ala*kerta, jota en ollu koskaan havainnu vaikka siel ISP:n pikkuosastolla oonkin usein käyny. Tiedätkö missä Seibun keskizonen metrokerroksessa on ne tiskit missä jaetaan Seibun luottokortteja? Siitä vierestä menee portaat alas.
    Ninni: oi kaunis neito, nyt en yhtään muistanut sun päivääs… mutta, kansa vaatii (ainakin täällä päin) valokuvainfoa ko. couture-tuotteen istuvuudesta sun päälles!

  6. “Kakusta tulee hyvää ja ekstrasuklaista, jos sen halkaisee ennen kuorruttamista ja laittaa suklaatahnaa myös väliin.”
    Heh, joo, voisi kyllä muuten jäädä vähän suklaattomaksi.
    Pakkohan toi on kirjata ylös. 800g suklaata. Jebus.

  7. Hei
    Siis mä oon aina luullut leipovani suklaakakkua, mutta se onkin kalpea varjo tämän rinnalla. kiitos ohjeesta, pakko testata. Hieman epäilyttää toi kahden tunnin paistoaika, kai se vähemmälläkin kypsyy…
    Juttujas on mukava lukee, oon aina halunnut Japaniin mutta tuskin koskaan tuun pääsemään.

  8. Mari: valentinenpäivänä ko. kakkua syömään tarvittiin n. 10 miespuolista henkilöä. Onneksi se kyllä säilyy seuraavaankin päivään…
    Heidi: Se on niin raskas taikina, että se vaatii oikeasti tosi pitkän paistumisajan. Mä en ees muista kauanki mulla meni, mun uuni on sitä mieltä että kukaan ei voi haluta paistaa mitään yli 90 minuuttia joten piti käydä välillä säätämässä siihen lisäaikaa… Vaan miksipä muka koskaan et pääsis Japaniin? Junallakin melkein voi tulla suoraan Helsingistä:)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s