Jossain on juhannus

avgang.jpg… tyyppien blogeissa puhutaan jo paluuluruuhkista tai niiden olemattomuudesta. Erityisen aikaerosirtymän vuoksi meillä vasta aletaan lämmittelemään grilliä tuossa parin tunnin päästä. Kanafileet on marinoitumassa ja kohta sotkaisen toisen omenapiirakan vieraita odottamaan.

Eilen oli Virallinen Shoppauspäivä. Onnistuin välttymään lähes kaikilta turhilta ostoksilta – mitä nyt mukaan tarttui hassu monivärinen reikäpaita ajan tappamiseksi matkalla Tokion TinTinTangoon, ja myöhemmin uusi yukata UniClo:sta – enhän mä voi pitää tänä kesänä enää sitä toissa kesän mallia! (Ei niin että vieläkään osaisin sitoa obia oikein. Mutta jospa vaikka nyt oppisin! Vähän sama kuin se, kun ostan kauniita kyniä ja vihkoja siinä toivossa että saisin kirjoitettua jotain kaunista ja viisasta.)  (Se Tokion TinTinTango on nimeltään Ben’s Cafe, ja vaikkei oikeasti oo lähelläkään tinttiä niin ainakin sieltä saa hyvin aamiaisia. Ja porkkanakakkua.)

Shinjukussa gate-campattiin itsellemme paikka terassin reunapöydästä Starbucksista, jalkojen lepuuttelua ja banana-frappucino-juomien nauttimista varten. Jossain välissä huomattiin, että kadun toisella puolella seisoo joukko ihmisiä katsellen meihin päin. Ihmismassa sakeni hetki hetkellä – seurasimme ilmeisesti eksponentiaalista nautalaumaefektiä: kun pari ihmistä pysähtyy katsomaan jonnekin, muutkin jäävät tuijottamaan.  

arkki.jpg Vaan ei jääty laumaeläimiksi vaan jatkettiin Kinokuniyaan – kerrankin sellaista kunnollisten ihmisten seuraa, jotka joutuu samoin kuin mä, tekemään rajoitteita tyyliin "jos mä otan tähän pinoon vielä yhden kirjan niin sit pitää laittaa joku edellinen pois" 🙂

Kumma kyllä, kirjakauppareissun jälkeen väki oli vain lisääntynyt, ja mekin jäätiin vähäksi aikaa ihmettelemään että mikä siinä starbucksin seinässä nyt on niin kummallista. Suurin osa ympärillä olevista seisojista ei kysyttäessä osannut kertoa että mitä tässä nyt ihmetellään; pieni kohahdus syntyi kun starbucks-rakennuksen kattoparvekkeelle ilmestyi hoikka hahmo – joka osoittautui kahvilatyöntekijäksi puhumassa kännykkäänsä. Nokkelana ninjana päätin sitten kysyä yhdeltä lukuisista turva/poliisimiehistä jotka oli vartioimassa ettei kansa seiso autotiellä, ja sain tietää että joku talentti tai kuuluisuus aikoi ehkä ajaa tästä ohitse, mutta ehkä ei nyt ajakaan. Jatkamme matkaa. Myöhemmin tajuan, että kyseinen talentti oli Tom Cruise. Ilmeisesti katsastelemassa tulevan vuokrakohteensa kulmia.

Mutta, onnistuttiin sentään bongaamaan yksi celebrity, eikä tosiaankaan mikään turha sellainen: Sty huomas heti että hassunnäköinen herrä sinisissä vauvasilmälaseissa ja maallikon silmiin ikivanhan järkkärikameran takana olikin superstara-valokuvaaja (jonka nimi alkoi kai A:lla, minen niist tiiä). Tällä kertaa, kun me käännyttiin katsomaan sitä ja osoittelemaan sormilla, ottamaan siitä kännykamerakuvia ja muutenki käyttäytymään kunnon turistin tavoin, ihmiset ympärillä kiirehti tekemään samoin. Siit en tiiä kuinka moni niistä ties kenestä on kyse.

3 thoughts on “Jossain on juhannus

  1. Araki, Nobuyoshi (? tai ei tuota etunimeä ikinä missään lue kyllä, pelkkä Araki vaan.) Setä kuvaa hiukan tuhmia kuvia. Hieno bongaus kyllä. Saitko kuvan kamerastakin?

  2. Fotomik: hiukan tuhmia välillä joo, mutta esim Moriyaman kanssa myös hienoa kaupunkikuvaa. Ja kamera on tuossa kuvassa, mediumformaatti joku se on kai:) Eilisissä bileissä fotaajakaveri kyllä tylytti meitä että oltiin hölmöjä ku ei menty sen kaa kuvaan…
    Kasi: onpas noloa. Ihan ku olisin kirjoittanut Hannes & Mouritz. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s