Mikurajima, päivä 4 (kai)

mikurajima_4.jpg Täällä ollaan edelleenkin. Aamuhämärien säätö, käsienheiluttelu, sähläys ja baabelinkalaparkani peukaloruuvikidutus ei sittenkään johtanut saarelta poistumiseen; ainoa helikopteri johon olis mahtunut olis mennyt tuohon naapurisaarelle, Miyakejimalle. Sieltä ei sitten olis sen kummempaa jatkoyhteyttä ollut kuin se sama laiva joka ehkä tulee tänne huomenna; tosin, koska Miyakejimalla on kunnon satama, tai oikeastaan kaksikin, siinä missä meillä on vain tuollainen laituri, on todennäköisempää että laiva käy siellä kuin täällä.

Seurueemme oli kuitenkin niin unessa ja sekaisin ja baabelinkala soittamassa asianajajalleen että päätöstä pikalähdöstä ei saatu aikaan ja lopulta jäimme kuuntelemaan roottorien säksätystä ikkunasta. Teoreettinen mahdollisuus kaupungistumiseen oli tarjolla myös niin, että oltais voitu ottaa kopteri Hachijohimalle, 100 kilometriä etelään (siis poispäin) ja sieltä olis teoreettinen mahdollisuus hypätä pienlentokoneeseen joka teoreettisesti (myrskyistä huolimatta niin) lentäisi Hanedaan. Teoreettisesti. Yllättäen en halua riskeerata ajautumista vieläkin kauemmaksi, semminkin kun siellä on kuulemma yks japanin kymmenestä parhaasta sukelluskohteesta ja meillä EI oo sukelluslupia mukana. Kuinka tyhmä ihminen voi olla että lähtee autiolle saarelle ilman korttia?

 

mikurajima_pier.jpgKovasti tässä saa havaita, että ei tää mun jaappaninkielentaito kovin kummoinen ole, vaikka broidi kovasti sitä ihmettelee. Hyvinhän mä osaan sanoa että joo kiitos ruoka oli hyvää, olemme suomesta kotoisin mutta asumme Tokiossa kolmatta vuotta – mutta mitäs teet sellaisessa hätätilanteessa kun emäntä tulee itkuissaan kertomaan että ei oikeasti tiedä että miten tässä nyt toimisi, kauhean hankalaa, kun hän ei osaa laittaa sellaista ruokaa kuin suomalaisille maistuisi. Joka aterialla ruokaa tulee enemmän, ja vaikka suuresti gambaroimme niin eihän sitä jaksa millään kaikkea syödä, ja sitten ei
millään saa uskottua että me tykättiin siitä ja ei nyt tosiaan tarttis vaivautua kun kyl me voidaan noita instanuudeleitakin syödä.

Ens kerralla kun lähden lomalle ni menen paikkaan jossa puhutaan kieltä jota ymmärtää seurueesta joku muukin kuin minä. 

Iltapäivä kuluu hitaasti. Hitaasti (YouTube). Ei jakseta oikeen futonilta nousta. Kävin tosin istumassa sen laiturin nokassa miettien että pitäiskö sytyttää joku merkkituli. Tiedote rannikolta kertoo, että laiva on päättänyt uskaltaa lähteä illemmalla Tokiosta liikkeelle, mutta ei ole vielä varmaa että pääseekö se laiturillemme. Sää näyttää välillä hyvältä – ei noi aallotkaan niin pahoilt näytä – mut sit välillä myrskyää niin hitosti. Kertovat et se on joku juttu sen lämpimän merivirran ja vuoren pystyilmaston kans. Isäntäväki tekee parhaansa huvittaakseen meitä, ehkä huomisaamulla päästäisiin taas katsomaan delfiinejä. Suunnittelemme kyseisen veneen kaappausta ja uimista laivan perään.

Silviisii tää reissu tulee rahaa säästämään varmaan, että neljä päivää japanilaisen tv:n tuijotusta on hyvin vieroittanut tarpeesta hankkia oma telkkari. Vaikka onhan ne taifuuni-uutiset aina mielenkiintoisia. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s