Pienenee kuin pyy pivon edellä tms

CIMG1493.jpg Joskus muinoin pienenä luin tarinan miehestä, joka oli liian lihava. Ja kovasti toivoi se, että laihtuisi tai pienenisi.

Sitten se ryhtyi ihan itsestään laihtumaan, ilman että muutti mitään elintapojaan. Laihtui ensin sutjakaksi, sitten laihaksi, sitten honteloksi, ja lopulta ehkä katosi kokonaan. Tai jotain. Jotenkin tää jäi vaivaamaan, että voisko sitä nyt ihan ilman omaa syytään laihtua pois.

Aikoinaan oli mulla mittaa metrikuusviis JA PUOL, ilman hattua. Viimeisimmässä mittauksessa tais olla vain ykskuusneljä, vaikka ei sitä aina voi näiden japanilaisten senttimetreihin luottaa. Kengät oli lukiossa kokoo 40 tai yli, japaniin muuttaessa 39.5 ja nykyään jalkani mahtuu jo paikallisiin 24-koon kenkiin (pari vuotta sitten ei 24.5:kään riittänyt). Ja, siinä missä täkäläistä labrauraa aloitellessani käytin ainoastaan M-koon kumihanskoja ja ässät ei mahtunu käteen mitenkään, nykyään M-koon hanskoissa on ihan liikaa kasvuvaraa, hukkuu tarkkuus, ja ässät on just sopivat eikä edes kiristä ranteesta.

Apua!

Onneksi takamukseni ei edelleenkään mahdu mihinkään paikallisiin housuihin. Harkitsen viikonlopun shoppailuretkeä Singaporeen tai HongKongiin.  

Tapasin viikonlopun bileissä Tukholmassa kasvaneen japanilaiskundin nimeltä Tommy, joka pelas aikoinaan lätkää ja Mats Sundin oli sen valmentaja. Tästä onnekkaasta sattumasta johtui se, että mulla oli keskusteltavaa muuten mahdottoman käsityskulttuurimuuritetussa ympäristössä – yritän miten hyvänsä, en pysty ylläpitämään keskustelua Guccin meikkitaiteilijoista, Aveenon PR-johtajista ja alastonmalleista koostuvassa seurassa. Kaikki menee hyvin niin kauan kunnes tulen kertoneeksi mitä teen työkseni – pakollisten wow, cool, sun täytyy olla TOSI älykäs-tyyppisten kommenttien jälkeen vastapuoli painuu hakemaan lisää viinaa. Tästä lähin aion sanoa että "teen töitä laboratoriossa".

CIMG1495.jpg Kuvaavaa on tosiaan se, että löysin paljon enemmän yhteistä – myös töihinliittyvää – puhuttavaa ruotsalaisjapanilaisen pörssimeklarin kuin taidemaalarien kanssa. Mikähän aivovamma aikaansaa moista:) Kielitaitokin rapistuu rapistumistaan; vaikka vähän sai ruotsia puhuttuakin, en pystynyt millään saamaan päähäni miten sanotaan ruotsiksi että "olen ruotsalainen" – try as I may, suusta tulee vaan "Sverige-jin".

(Totuuden nimissä on kyllä myös mainittava, että vain puolet bileväestä oli sitä muotilehtien kansikuvien porukkaa, toinen puoli oli juhlakalun kendoseuran väkeä. Oli kuulkaas aika monella tytöllä aika mukavat hauikset ja käsivarsilihakset – ja tuolla vanhemmalla naisella, seuran ylisenseillä, kaikkein mehevimmät 🙂 

Tokion rankin nainen, Ghetto-Becky, valokuvaaja ("ette usko miten nuivaa oli ku pomo käski mennä kuvaan Keanua Matrixin maailmanensi-iltaan ja jouduin venaan saatananmoises satees sitä ukkoo mont tuntia"), bilettäjä ("So wickedly drunk, almost couldn’t shoot anymore") ja 4.danin kendotar ("onneks [kendoguru X] sai kenkää japanista käytöksen vuoksi ja se opettaa nykyään Nykissä"), lähti siis väittämänsä mukaan lopullisesti Tokiosta. Snif.

2 thoughts on “Pienenee kuin pyy pivon edellä tms

  1. Yoe, olenko mä elänyt yli kaksi vuotta jonkinlaisen aistiharhan vallassa, vai mistä tässä on nyt kyse? Olen aina kuvitellut olevani sua pidempi mutta missään mittauksissa en oo ikinä ylittänyt metrikuuttakolmea.

  2. Häh, mäkin olen aina kuvitellut että sä oot mua pidempi.. mutta tää on tätä, mistä pitääkin kirjoittaa: elämme kaikki virtuaalimaailmassa eikä siihen mitään SecondLifea tarvita… 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s