Should I be scared?

Googlen Larry Page kertoi eilen AAAS:n (American Association for the Advancement of Science)n kokouksessa, että ne yrittää Googlella tosissaan rakentaa AI:ta. Onhan sitä jo aikaisemmin miettinyt, että varmaan ne yrittää jotenkin kone-keksiä asioita hakukoneidensa tueksi, mutta näin aseteltuna – että ihan AI:ta sen itsensä takia… Luonnollisesti, Googlella on käytössään varmaan maailmanlaajuisesti eniten tietoa ja taidetta Ihan Mistä Vaan, kaikilla kielillä, kaikista poliittisista näkökulmista.

Toisaalta: ""We are not scanning all those books to be read by people — We are scanning them to be read by an AI.""

Tulee mieleen Richard Powersin Galatea 2.0 (eikun 2.2) jossa opetettiin AI:ta antamalla sille luettavaksi koko maailmankirjallisuus.

 

3 thoughts on “Should I be scared?

  1. Kerro meille joskus – tai jos olet jo kertonut, niin kertaa vielä – millainen tieteiskirjallisuus kolahtaa sinuun. Oletko Asimov-ihmisiä, kutittaako Bradbury, saitko kicksejä Lemistä? Vai oletko sittenkin Gibson-puritaani? Itse olen aina rakastanut John Varleytä kiihkeästi, vaikka ahmin toki etenkin teininä liki kaikki muutkin scifieepokset, joita Inarin pienestä kirjastosta onnistuin löytämään. Poikkeuksena Arthur C. Clarke; herra ikävystytti minut liki kuoliaaksi jo yhdellä kirjalla.

  2. Waah! en heti vastannut tähän koska ajattelin että kirjoitan hyvän vastauksen ja mietin ja listaan kaikenlaisia jänniä scifikirjoja. Mutta murheellinen totuus on, että mä olen verrattain sivistymätön mitä tulee scifiin… ei siksi että en olis lukenut niitä (luin asimovit ja lemit lapsena) vaan siksi, että jotenkin lakkasin lukemasta kirjoja kun menin lukioon.
    Aikaisemmin kirjoja meni siis kymmenen viikossa, sitten kai lukiossa uskoin kun sanoivat että pitäis keskittyy opiskeluun, ja lukeminen oikeesti jäi, ja sen jälkeen ehkä kymmenen vuoden ajan luin kirjan vuodessa – joululomalla.
    Nyt vanhemmiten olen taas tajunnut että kirjoja voi lukea, ja sit onkin koko aika kolme kirjaa auki, ja luen niitä sarjassa kirjailijan mukaan.
    Mä tykkään kauheasti sellaisesta scifistä, joka on riittävän scifiä (siis, yhden pienen asian muuttaminen tekniikan kehityksessä ei riitä;) mutta silti uskottavaa. Ja se scifi ei saa olla kirjan juonen pääkohta; esim. jos oletetaan laite, joka osaa kertoa tulevaisuuden, ja paperinohuet hahmot toimivat sitten sen ympärillä… plääh.
    Gibson-puristi en varmaankaan ole koska en todellakaan pidä kaikista herran teoksista. Kulttuuri-sarjan tapaan syvälliset ja laajat maailmat on rok (niihin ehkä voi paeta pidemmäksi aikaa kuin yksittäisjuttuun). Neal Stephensonin teoksia rakastan joka ainoaa, yli kaiken Diamond Age:a. Le Guinin runollisuus kolahtaa myös:) Onko Cardin Eder-saaga scifiä?
    Jaa-a, mitäs vielä… Red Marsista en tykännyt, en osaa selittää miksi, jotenkin oli kuin tervan juontia.

  3. Olen jotenkin onnistunut välttymään tuolta Neal Stephensonilta kokonaan – pitänee siis maistella, kunhan sattuu kirjastossa kohdalle (kiitos). Olin aikoinaan kovasti vaikuttunut Le Guinin Pimeyden vasen käsi -kirjasta, mutta täytyy myöntää, että rouvan fantasia kolahtaa silti paremmin, mistä lie johtuukin.
    Itsellänikin lukuharrastus kuihtui pitkäksi aikaa, kunnes kolmenkympin korvilla löysin Terry Pratchettin ja hurahdin hänen Discworld-sarjaansa täysin. Varsinaista tieteiskirjallisuutta en ole lukenut aikoihin – jollei scifisarjakuvaa sitten lasketa mukaan. Sarjakuva onkin mullistanut elämäni viime vuosina kokonaan, vaikka vielä parikymppisenä luulin, ettei minua kiinnostavaa aikuissarjista ole olemassakaan. Tosin silloin en tiennyt mangasta tuon taivaallista. =)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s