No joo käytiin me jossain

tsukiyono1.jpgNiin siis silloin viime viikonloppuna käytiin Gunma-prefektuurissa reippaalla seikkailuretkellä, mutta on ollut aika niin vähissä ettei ole ehtinyt raportoimaan. Ja raportoida pitää, niin että käy ilmi kaikille, että Gunma-prefektuuri ON olemassa. Ja se on ihan siisti.

Mutta vaikka nyt oliskin muutama hetki vapaa-aikaa, ei jaksamista riitä asialliseen esseeseen, niin lätkin nyt noita räpsykuvia ja selittelen ehkä niitä vähän. Yksi kuva, tuhat sanaa, ja sillai.

Niin ensimmäisenä kohteena oli (menestyksekkään ja tapahtumattoman Prius-ajon jälkeen) dooryoni Naoyon sukutilavierailu. Heillä kun oli kuulemma monisataavuotinen perinne, että maaliskuussa koko suku kerääntyy paikkaan ja sit on misoa. Ja kun tapahtuma sattui juuri sille viikonlopulle kun olimme visiteeraamassa alueella, kutsuttiin meidät “teelle”. Ja mainiolle ulkoilmagrillilounaalle, jossa naritatuoreet vieraamme pääsivät heti kylmiltään tutustumaan kaikkeen hassunhauskaan japanilaiseen syötävään.  

CIMG2014.jpgNiin sitä misoa tehdään silviisiin, että ensteks soijapapuja keitetään jättimäisissä paljuissa pihalla niin että joka paikassa on soijahuurua ja pyykit otetaan sisälle kuivumaan. Patojen alla olevaa tulta ruokitaan pölkyillä ja lapsia pyritään saamaan olemaan törmäämättä paljuihin. Kun pavut on keitetty, padoissa voidaan laittaa myös tuoretta sobaa. Joka muuten maistuu aika lailla erilaiselle kuin mitä saa konbinista tai shokudoosta.

Keitettyjä papuja sitten muussataan ja levitellään pitkin muinaismuisto-luokituksen varastotiloja, sekoitetaan erilaisten bakteerien kanssa ja sullotaan saaveihin käymään vuodeksi.  

Tää “muinaismuisto-vaja” ei ollut tarkoitettu lainkaan halventavaksi – vaan kyseessä oikeasti on muinaismuistovajat. Sellaiset mitä matkaoppaiden mukaan pitää käydä katsomassa – ja ollaankin käyty – esimerkiksi Kawagoe:ssa; paksut seinät ja ilmatiiviit ikkunat, jotka pitää tulipalonkin ulkopuolella.

Kävi siis ilmi, että Naoyo on isänsä puolelta aikoinaan hyvinkin mahtavaa maanviljelijäsukua, jonka nimeä vilauttamalla sai (arveluni mukaan) ensiluokkaisen huoneen onsenhotellista joka nettivaraushärpäkkeiden mielestä oli aivan täyteen buukattuja. 

 

 

Mutta kun ei tuosta misonkeitosta oikeen saa kuvaa kehnoista räpsyistä (styllä saattaa olla parempia kuvia tallessa), niin leikkaaliimasin sitten kasaan pienen ja kehnon videopätkän hommasta:

 

 

 

 

Nojooh. Eikä se ollut se Naoyo ihan kehnoa sukua äitinsäkään puolesta; Ullakolla meille esiteltiin sukukalleuksia, elikkäs Naoyon iso-isoäidin häävermeitä, tuossa nyt esimerkiksi samurai-vaimolle soveliaat hiuskoristeet:

CIMG2064.jpg

… sekä samaisen henkilön hiuspinnit, jotka Naoyon äiskän dramaattisen miimauksen mukaan soveltuu myös päättämään ikävän miehen päivät sekä tarvittaessa myös omansa:

 

CIMG2065.jpg

Laatikoissa oli sitten niitä hääkimonoja sun muita reippaanlaisesti. Aika hienoa, ettei ihan kaikki oo päätyny vielä tokiolaisille kirppareille.

Tokiosta lähdettäessä oli ollut sellainen miellyttävä aurinkoinen kevätkeli, mutta lounaan aikana ilmassa alkoi heijua lumihiutaleita, ja maiseman vuoret peittyi lumipyryyn. Pihalla jouteskelevat naapurinukot ilmoitti meille, että kuulkaas ei sinne onseniin ole menemistä ilman lumiketjuja! Onneksi ei sentään tarvinnut lähteä hakemaan niitä Tokiosta asti, kun jonkun ukon joku kaveri oli töissä jollain autovuokraamolla lähiseudulla, ja lupas lainata meille ketjut veloituksetta. Näin siis meidät päästettiin matkaan kohti korkeampia vuoria.  

CIMG2076.jpg Näppärästi onneksi, kun kerta ollaan kuumavesilähdealueella, tyypit pystyi pitämään tiet ihan sulina ohjaamalla sitä kuumaa vettä valumaan pitkin asfalttia. Päästiin siis ihan kesärenkaittemme kanssa perille Takaragawa-onsenille.

CIMG2110.jpg

… missä olikin sitten tosiaan ehkä Japanin suurimmat ulkoilma-altaat, joissa kelpas kölliä – vaikka paikan päivällä valloittaneet tokiolaiset meinas vähän pilata iloa multa käytöstapojensa puutteen vuoksi – oikeasti, ei kylpyyn mennä pyyhe päällä! Ruokaakin oli riittävästi (myös tällaiselle kala-allergikolle), futonit oli pehmeitä ja aivan niinkuin oli luvattu, onsenissa oli myös ihkaeläviä karhuja. Jopa hiukan paremmannäköisiä kuin siellä Hokkaidon Ainukylässä olleet.

 

Seuraavana aamuna sitten meinattiin lähteä etsimään jotain nähtävää lähiympäristöstä, mutta respassa setä valitellen kertoi meille että ei, ei ole mitään kaunista nähtävää, eikä yhtään temppeliäkään, eikä mitään. Tätä hiukan hämmästelimme kun matkaopaskartassa kuitenkin yhtä ja toista oli, ja läksimme toyotan autonaviin turvautuen ajamaan – melkoisen lähellä piti olla jotkut vesiputoukset. Tieviittakin löytyi, ja sen mukaan ehkä olisi nähtävissä myös apinoita – ei muuta kuin matkaan!

 

Vaan ei mennyt kovinkaan pitkä matka päätieltä kääntymisestä, kun mutkaisen jyrkkä vuoristotie lakkasi kuulumasta talvikunnossapidon pariin, ja huomaamme istuvamme kesärengasautossa jäisessä ylämäessä, eikä auto liiku hallitusti mihinkään suuntaan. Tuli sittenkin ne lumiketjut tarpeeseen:

 

CIMG2126.jpg

 

Ikävästi vuoristossa ei ollut edes kännykenttää, niin ei voinut tarkistaa netistä että miten ne ketjut pitää laittaa. Kundeilla oli onneksi sentään joku käsitys siitä, miten homma sujuu; mukana tulleen ohjelapun ohjeilla ei tehnyt mitään kun ne olettivat että jokainen tietää miten ne kuuluu laittaa ja kertoi vain monta tapaa jollei niitä EI kuulu laittaa.

 

Pitkä tarina lyhyeksi: jätimme apinat ja vesiputoukset, ja mentiin katsomaan paikallista akvaariota jossa oli paikallisia symppiksiä jokikaloja sekä akvaariokaloja. Ja jonkun Toben taloa; Toben talossa sopi istua ja miettiä, miltä tuntuisi elää vanhoina aikoina (kylmältä) ja naapurin muinaismuistomuseossa saimme katsoa muinaisia työkaluja, kuten esimerkiksi pyykkipoikia. Syötiin paikallisasemalla baageleita ja moottoritien jonotusasemalla mitä-lie-bensisruokaa, ja tuskaruuhkasta huolimatta päästiin kotiin sopivasti niin että ehti vielä tilaa pizzat japani-elämysten kruunaamiseen.

 

Aika jees.

 

CIMG2150.jpg

Ens kerral lupaan kirjoittaa vähän paremmin, ny on kiire lojumaan sohvalle ja olemaan tekemättä mitään. Tuli nimittäin tässä muutaman iltapäivätunnin aikana taas muistettua, että jos haluaa asumaan Kiotoon maalis-huhtikuussa, majapaikkoja ei ruveta varaamaan paria päivää aikaisemmin. No, tulipahan ainakin harjoiteltua tuota kielenkäyttöä. Nyt kuitenkin kieltäydyn japaninpuhumisesta ainakin kahdeksi päivää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s