Päivän paras quote

CIMG1979-wakoshi.jpg "Talitiainenhan on sellainen… puolimetrinen, mustanpuhuva, karvainen otus." – Sakari Kilpelä, esitellessään viikon luontoääntä Ylen Ykkösaamussa 13.3.

— 

NatureJobs pohtii, voiko blogi joskus korvata CV:n.  Jos niin käy, lienee mun työllistymiseni heikoissa kantimissa, sen verran epäkoherenttia tämä hölöpötys täällä on. Ainakin Suomessa. Ulkomaissa voinen aina kehua hienoa blogiani mutta valitella että olen kulttuuripoliittisista syistä valinnut kieleksi suomen.

Naturen kautta löytyy myös nämä kaksi mahtavaa videopätkää joissa lennellään Marsin pinnan yllä… sorta. 

Erityisesti huomautettakoon, että kyllä päivän käynnistymistä kovastikin auttoi laatikollinen Ginzasta haettua Neuhausen-suklaata. Itse asiassa varmasti paremmin kuin tiramisukakku.  

Meillä on uus assistentti/sihteeriolio. Sen nimi on Kihara (puu-lähde). Ansiokkaasti hän on alle viikossa jo havainnut, että jakkupuku ei oo se juttu tässä porukassa.  

Meinasin mennä vetämään siestaa semmahuoneeseen tässä odotellessani lättyjen kypsymistä, mutta sen sohvan olikin valloittanut naapurilabran pomon makuupussi. Siispä pysyttelen hereillä kirjoittelemalla joutavuuksia nettiin. 

Advertisements

Uusia väyliä virtuaalisuuteen

nny_002.jpg Tää on ikivanha juttu (mä olen oikeasti satoja uutisartikkeleita jäljessä kaikilla mun RSS-feedeillä, kauheaa miten työnteko häiritsee synkkaantumista maailman kanssa): Comverse Technology on tehnyt SL-clienttiversiot kännyköille ja IP-TV:ille. Kännyversio tosin vaatii jossain olevan PC:n joka "oikeasti" sitä clienttiä pyörittää, ja streamaa näkymän virtuaalimaailmaan kännynruudulle.

— 

Yet-another-virtuaalimaailma-rintamalla: Sony julisti että Pleikkari kolmosella päässee "avatar-based communityyn" joskus vuoden lopulla tai 2008. Tai 2009. Tällä hetkellä mainosvideo näytti vaikuttavalta grafiikkansa puolesta, voi olla että varsinaisen julkaisun aikaan ei enää. Wiredkin kertoi asiasta. DailyTechin mielestä kyseessä on William Gibsonin vision muuttuminen todeksi; William itse on eri mieltä.

SLDev-listalla taas joku kertoo kääntäneensä SL-clientin Playstation 3:lle (gentoo Linux käyttiksenä) mutta ongelmana on kai lähinnä Sonyn graffa-ajureiden yhteensopimattomuus SL-koneen kanssa. Konsolimaailmaan rantautumisen kannattamattomuutta on perusteltu sillä, että – niin kuin kaikki tietävät, tekstin kirjoittaminen (edes sen kolmikirjaimisen tunnuksen High-Score-listaan) peliohjaimella ei ole herkkua ja tekisi tsättäämisestä tuskaa. Muttamutta, nythän oli se puhe tulossa mukaan…

Twitter on jo viime talven uutisia (täällä Tokiossa on nimittäin jo kevät) – mutta nyt on joku väkertäny systeemin jolla voi lähettää ja vastaanottaa twittereitään myös SL:iin. Huolestuttaa, että jokseenkin ymmärrän että tälle voi olla käyttöä (vaikken ihte moista osta.) 

Pi%20Day.jpgKaikenlaisia avataari-perustaisia virtuaalimaailmoja/yhteisöjä (ilman mitään sen kummempaa järjestystä kuin miten ne ny tulee mieleen):

There.com 

Project Entropia

Sims Online (huomattavaa on, EA ilmoittaa haastavansa SL:n ilmeisesti Simsiin kytkettävän SingShot – online – karaoke – maispeis – viritelmän kautta) 

Kaneva  Tässä maailmassa sun pitää ensteks ruveta aktiiviseksi ja perustaa jotain maispeissiä ja kerätä kavereita ja rakentaa kontakteja, ja vasta sen jälkeen kun sut on todistettu "seuralliseksi" sut kutsutaan siihen 3D-maailmaan.  Ainakin beta-vaiheessa näin. 3pointD:n tyypit vertaa ehkä aika osuvastikin MySpaceen lisättynä henkilöiden välisellä suoralla interaktiolla. Kävin kattomassa, joo saa huoneen jonka seinille saa ripustaa kuvia, ja on kauppakeskus mist saa ehkä vaatteita – mutta tytöille vain tyttöjen vaatteita! ("thats right, no cross-dressing!" sanovat he auttavasti.) Ehkä tää on Habbo lisättynä MySpacella.

GalaXseeds (8-12 -vuotiaille suunnattu Habbohko MMOG, jossa ollaan jossain avaruudessa ja kasvatetaan ihmeellisiä kasveja. "Absolutely free". Kawaii-pisteet tälle.) 

Taivaanrannassa näkyy mahdollisia uusia tulokkaita:

Netscape-veteraanien perustama Multiverse aikoo olla enemmän MMO-platform jolle kukin voi rakentaa oman maailmansa kuin oma maailma sinänsä. Pelifirmat väsäävät jo uusia MMORPG-pelejään Multiversen alustalle; peukut pystyyn ajatukselle, että avaruuspelissä kunnostautunut avataari voisi käydä vierailemassa fantsumaailmassa.  

OutbackOnline, josta ei ole vielä julkaistu screenshotin puolikastakaan, kerää kohua kertomalla olevansa P2P-virtuaalimaailma. Eli, jos käyt kaverin virtuaalikämpällä, eräällä tapaa oikeasti käyt sillä koneella jolta kaverisi on loggautuneena… tai jotain. Artikkeli aiheesta, ja Yoicks-firman sivut, mutta paljon ei lisätietoa löydy. Kuten nimestä voi arvailla, aussiyritys.

Areae (lat. tilat) vie huhumainonnan uusiin ulottuvuuksiin: tiedetään vain, että tekevät virtuaalimaailmoihin liittyvää jotain, keulassa on mm. Ultima Onlinea vetänyt MMO-veteraani, ja työpaikkailmoituksissa kehuvat että offiisin lähiympäristössä olis paljon kivoja ruokapaikkoja. mm. Gamasutra on puhunut asiasta.

LEGO aikoo avata oman "brändätyn virtuaalimaailmansa" joskus vuonna 2008, kertoo 3pointD ja NetDevil. Samankaltaisia uutisia tipahtelee harva se päivä (Sir Richard Branson Virgin on vain yksi niistä)- mutta katsotaan onko  poropieteri – virtuaalimaailmoiden availu enää samalla lailla rok vuoden kuluttua vai keskitytäänkö kehittämään virtuaalialueita siihen standardimaailmaan, joka kulloinkin tuntuu sopivimmalta…

Vaan kuka muistaa, mikä on historian ensimmäinen monenpelaajan 3D-verkkopeli? Ilmeisesti jotain mitä allekirjoittanutkaan vanhus ei muista, nimittäin yli 30 vuotta sitten julkaistu FPS Maze

Lopuksi hiukan vähemmän virtuaalisesta asiasta: Venus-seminars ei olekaan naistutkimukseen keskittyvä seminaarisarja vaan sarja luentoja, joihin voi osallistua paitsi ympäri Eurooppaa videoluentosaleissa myös kotikoneella live-streamin äärellä. Sinänsähän videoluento ei ole mitenkään kauhean uutta (muistan osallistuneeni Itämeren kulttuurimaantieteen videoluentosarjaan joskus n. vuonna 93) mutta kiinnostavaa silti. Valitettavasti, vaikka välimatka ei ole virtuaaliluennolla ongelma, aikaero on; Euroopan ilta on mulle
aamuyö. Kuka väsäis sellaisen aikadilataatiojutun että voisi seurata asioita 8h myöhemmin? (niintuota, eikös tätä kutsuta videonauhuriksi….) (via Suviko,kiitos.)

Juustokakkupäivä lähestyy

CIMG1981.jpg Valentinenpäivästä on kulunut kohta kuukausi, ja White Day lähestyy – ja japanissa naisoliot odottelevat jännittyneinä, minkälaisia vastalahjoja tupsahtaa. Juustokakku on toivomuslistan kärjessä. Mä voisin kyllä ehkä mielummin vaikka ottaa tiramisua. 

Viikonlopun suoritteisiin kuului taas kerran puolitoistatuntinen istumista zen-temppelin tatameilla. Ja niin uskomattomalta kuin se allekirjoittaneesta tuntuukin, alan ehkä pikkuhiljaa edistyä – ei, en missään valaistumisessa tai sellaisessa, mutta kyllä se istuminen jo melkein alkaa sujua. Ensimmäinen erä meni kivutta, ja oli suorastaan ihan mukavaa se istuminen – kunnes tuli tauko ja piti liikuttaa niitä jalkoja. Toisen erän puoleen väliin asti taas istuin ihan hyvin kunnes yhtäkkiä iski ihan kauhea pakotus kaikkiin jalkojen osiin, ja sitä seuraavalla tauolla kun piti nousta kävelemään ympyrää (käsiä heiluttelematta) niin oli lähellä etten vinkunut ääneen kun solmuun jumiutuneet nivelet piti potkia (kirjaimellisesti) liikkeelle. Kolmas osa meni mitenkuten, mutta edelleenkin hämmentävän leppoisasti: vaikka en vaan jaksanut keskittyä laskemaan hengityksiä, niin hengitin siitä huolimatta, ja vaikka ajatus vähän väliä karkas jonnekin, se oli suhteellisen helppo palauttaa keskittymään siihen tataminreunaan.

Pikkumunkki puulekansa kanssa toki aikaansai pahoja horjahduksia ohikulkiessaan, mutta kukapa ei kauhistuisi kun itseään päätä lyhyempi mies tassuttelee äänettömästi paljain jaloin mustissa kaavuissa.

CIMG1980.jpg Tästä saavutuksesta reipastuneena uskalsin mennä teepöytään istumaan siihen vapaalle paikalle vaikka se oli päämunkin vieressä, ja jopa rohkeasti kysyin jotain jaappaniksi (päämunkki kertoili turistiretkestään Kiinan temppeleihin toissaviikolla tms), ja vaikken ehkä välttämättä ymmärtänyt vastausta niin silti oli varsin hyvä itsetunto ja fiilis ja kaikkea homman jälkeen.

Paitsi että, taas kun olen laittamassa kenkiä jalkaani, päämunkki iskee kimppuuni – kysyy taas jotain japaniksi. Ja mä en tajua mitään. Tällä kertaa olin viisaampi kuin viimeksi, ja pyysin kohteliaasti häntä toistamaan – munkki toistaa, ja mä en edelleenkään tajua että mitä se kysyi. En, vaikka oikeastaan ymmärsin kaikki sanat lauseesta, ja kysymys ei kuitenkaan ollut mikään vaikea filosofis-historiallinen utelu käsityksistäni vaikka Korean niemimaan tilanteesta, vaan ilmeisesti liittyi jotenkin johonkin opiskelemiseen.

En. Vaan. Tajua. Mikähän vika aivossa on, kun se hirttää kiinni just sillä hetkellä kun tulee tuo päämunkki kysymyksensä kanssa. Munkki hymyilee, kumartaa ja sanoo näkemiin ensi kuuhun (ei mitään ongelmaa ymmärtää tätä, mutta puhekeskukseni on halvaantunut edelleenkin enkä pysty muuhun kuin kumartamaan ja kompastelemaan ulos temppelin pihalle) ja mä jään kotimatkan ajaksi hekottelemaan omalle täydelliselle typeryydelleni 😀

Yatta! (no aineski vähän)

CIMG1976.jpg

EDIT: säätö ++

EDIT2: miks tää toimii aina välillä??? 

No menköön ny. Tällanen vähän lelumainen tästä ny tuli, mut ehkä välillä voi olla jotain värejäkin leiskassa… tietenkään itte en oo tätä mitenkään suunnitellut, mutta voi pojat että osasin taas käyttää aikaa siihen, että opiskelin uusiksi että miten niitä stylesheettejä käytetään.

Mitään uutta toiminnallisuutta ei tullut, joten ette edelleenkään saa tietää reaaliajassa mitä olen tekemässä tai kuuntelemassa tai lukemassa (sitäpaitsi, mikäli statistiikkaa on uskomassa, suurin osa teistä lukee näitä sivuja silloin kun olen nukkumassa. Tai ainakin sellaiseen aikaan jolloin mun PITÄIS olla nukkumassa, ja jos en ole niin ehkä on parempi olla kertomati). Nuo oikean marginaalin kuvastripit kelvatkoon sellaisesta muka-reaaliaikaisesta signaalista; uudesta kännykästä saan entistäkin helpommin kuvia FlickRiin niin että näiden turhien blogia koristavien räpsyjen lisäksi saatte ihailtavaksi vielä kehnompia, tärähtäneempiä ja aiheettomia ajankuvia.

No joo, tägiasian lisäsin – tai otin käyttöön – en niinkään sen takia, että katsoisin omien juttujeni metamerkitsemisen niin merkittäväksi, vaan että kykenisin itse joskus löytämään jotain jostain aiheesta kirjoittamaani. On tuolla nyt tuollainen hakukenttäkin, ja kun sen aktivoin niin siinä tuli kylkiäisinä jotain ihme hakusanaspesifejä RSS-feedejä… en jaksanut edes poistaa niitä leiskoista, saati sitten ottaa selvää että miten ne toimii jos toimii.

Olis se tietty ollu nastaa ja moternia jos olisin osannu tehä sellasen tägipilven, missä useimmin käytetyt tägit ois ollu sillai jänskästi isommalla, ni et vois yhel silmäyksellä saada subliminaalisen käsityksen siitä, mistä tää blogi puhuu… en tiiä, mut epäilen että maailma kestää ilmankin. (Linkit-sivu on päivittämättä, voip olla että poistan sen kokonaan kun ei kukaan käytä tuollaisia kerran-vuodessa-päivitettäviä sivuja mihinkään. Ja joo, jos selain ei osaa näyttää japanilaisia kirjaimia, tuo otsikko näyttää tyhmältä, mut totta puhuen tykkään kanjeista enkä nyt ihan just jaksa vääntää siihen kuvaakaan…)

Noniin, aika palata siis normaaliin päiväjärjestykseen. Bloginykerrykseen käytettynä aikana kaikenlaiset turhat RSS-feedit on taas purskuttaneet kaikenlaista äärimmäisen tärkeää siivilöityä tietoa maailmoista, joiden pariin varmaan pitää kohta palata. Sitä saatteisi ehtiä tänään jopa ehkä vähän Secondlifen tilannetta tarkastelemaan … Kunhan nyt selviän tämän viikonlopun tyttöenergiapuuskasta: olen värjännyt tänään hiukset ja viilannut & lakannut kynnet niin että olen smartisti huomenna taas aivoleikkurin äärellä sädehtimässä pätevyyttäni.

CIMG1752.jpgTyttöpisteitä tuli kuulemma aika lailla lisää, kun tunnustin Stylle millaisia painajaisia näin toissayönä. Peräkkäisiä painajaisunia, tyypilliseen tapaan herään yhdestä ja huokaan helpotuksesta kun tajuan sen olleen vaan unta, jossa olen saapunut Suomeen lomalle, ja … olen UNOHTANUT TEHDÄ VARAUKSEN KAMPAAJALLE!!!! *gasp* kauhuakauhua horrorhorror …

Tilanne ON vakavampi kuin miltä vaikuttaa; vaikka asunkin maailman trendikkäimmässä muotikaupungissa (ehkä), ei tästä kylästä vaan saa mun lempihiusväriäni. Puoli vuotta oon jo kärvistellyt kaikenlaisten "kestää 6-8:aan pesua" -keitosten kanssa, mutta ei auta, säihke ei vaan oo samanlainen kuin Elumenilla. Perinteisesti olen ajanut suurinpiirtein suoraan Helsinki-Vantaan lentokentällä Mikonkadun NAPS-kampaamoon, missä hoviparturini on aina osannut pistää pääni kuntoon.

Aivotutkija kun olen, ymmärrän, että vatsanpohjanfiiliksiin ja alitajuntaan on syytä luottaa, päätin toimia. Loggasin itseni sisään EVE Online:en ja laitoin tiedustelun kampausajoista menemään.

No Monkey Business Involved

Ilmeisesti on syytä epäillä, että ihmiset (siis lajina) ovat alunperin saaneet satiaiset gorilloilta. Sciencebase kertoo lisää. (Alkuperäinen artikkeli BMC Biology:ssa.)

Keskeytetty tiedetyttö (grrlscientist) kertoo huolellisesti suoritetuista kokeista, jossa tutkittiin kissojen reaktioita parrakkaiden miesten kuviin.

Ilmeisesti rotatkin pystyvät metakognitioon, eli pohtimaan että tietävätkö he jonkun asian oikeasti vaiko eivät. Tää on merkittävää, sillä kokemukseni mukaan ihan kaikki ihmisetkään eivät pysty tähän.

Tää on ehkä tiedeuutinen, ehkä eläinuutinen, ehkä virtuaalitiede-eläin-meta-uutinen, mutta National Geographic issa:on artikkeli Second Life:n ekologia-evoluutio-kokeiluista.

Virtuaalimaailmoihin tää tulee ehkä vasta myöhemmin, mutta taannoin kokeilemani MindBall-pelin “ajatusten voimalla” toimineen kontrolliyksikön tyyliin on nyt kohta sitten tarjolla vähän edistyksekkäämpi versio: “Project Epoc” on tarkoitettu pääasiassa pelikäyttöön. Aivoaaltojen lisäksi laite tarkkailee kasvojen ilmeitä ja fiiliksiä.  

Ihan vasta viime aikoina oon löytänyt hauskan “What Japan Thinks“-webbisaitin, josta voi lukea että… no, miten japanilaiset ajattelee tai toimii, tilastoina. Esimerkiksi, suosituin tietokonemonitoritoive olis 19-20 -tuumainen, joka saa maksaa n. 35000 yen (225 eur); yleensä ihmiset tykkäävät kännyköidensä designista (vaikka ne yleensä on hiukan liian paksuja omistajansa mieleen) mutta toimintoja ei ole riittävästi (?!? No totta, ei joka puhelimeen saa kuukautiskiertotarkkailijaa JA palohälytintä!)

Kansalaisaktivismia, osa II

CIMG1973.jpgRankka viikko päättyi vihdoin ja viimein, ja viikonloppu koitti auvoisena.

Mitä tekee univelkainen tutkijanplanttu vapaapäivänä, kun aurinko nousee? Kääntää kylkeä ja nukkuu ainakin kymmeneen, ja sen jälkeen viettää leppoisaa aamupäivää lukien blogeja kahvikupposen äärellä? Ei vaiskaan, tämä aatteen nainen, inspiroituneena Jankan blogista löytämästään SAK:n vaalimainoksesta sekä äänestämisen 100-vuotisjuhlasta, vääntäytyy vällyjen välistä lämmittämättömään aamuun ja matkustaa kaupungin toiselle laidalle äänestämään.

Onneksi sentään aurinko paistoi, ja matkalla ehti kuunnella vielä kahdet Ylen Ykkösaamut ja niiden vaalitentit. Lähetystössä oli sitten tiukka paikka edessä, kun olin ilmeisesti aamun ensimmäinen äänestäjä, ja kokonaista kaksi (vallattoman mukavaa) virkailijaa on ihan kuin mua varten siellä pitämässä putiikkia. Ja vaikka vähän tuntuu siltä, että sillä äänellä oli vähemmän varsinaista painoa missään kuin edellisellä kansalaisaktivismitoimellani (vein käsipaperia naisten vessaan), tulihan siitä hyvä mieli. Ja sai oikeuden valittaa ihan mistä vaan seuraavat neljä vuotta. Jei.

Paluumatkalla (kuunnellen vakavien tuloverotuskeskusteluiden sijaan Morning Musumea) onnistuin noutamaan hassusta automaatista vieraille varatut kabuki-liput (automaatti syöksi ne liput mulle niin nopeasti että en oikeasti edes ehtinyt huomata miten se tapahtui), sekä varaamaan lähi-Toyota-Rentaleasesta Priuksen ensi viikonlopuksi; erityisesti jälkimmäinen sujui niin sulavasti että en taida enää toista kertaa vaivautua näpyttämään mitään veppivarauskaavakkeita. “Huomenta, haluaisin ens lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan tupakoitsemattoman Priuksen. Haku ois ysiltä ja palautus kans ysiltä.” (virkailija viilaa korttini) “Selvä, kiitos, näkemiin ensi viikolla.” 

Ei tää aina oo ollenkaan huono paikka.  

edit: Jei! Joy & Krabsy sai kämpän ihan meidän naapurista – vain ehkä noin puolen tunnin matkan päästä meiltä. Jihuu!  

Palautus virtuaalitodellisuuteen

Tosiaan on ollut kiireistä. Niin kiireistä, että yli viikkoon en ehtinyt Second Lifeen, muuta kuin vastaamaan joihinkin sieltä tulleisiin kysymyksiin. Pikavisiittien aikana huomaan, että joku on alkanut rakentamaan jotain rumaa taloa naapuriini, ja rekisteröityneiden määrä on hujahtanut yli neljän miljoonan (viides miljoonas kirjautuu käyttäjäksi ennusteen mukaan vielä maaliskuun puolella) – ensimmäiseksi tapaan tontillani jonkun kahden tunnin ikäisen avataarin ihmettelemässä että mikä ihmeen juttu tää on tää secondlife. Alan todellakin tuntea itseni vanhaksi, kun Yoe May materialisoitui ensi kertaa Secondlifeen oli vielä ensimmäiseen miljoonaan jonkin verran matkaa.

Paljon on siis bittiä virrannut Kalifornian ja Teksasin välillä sillä välin kun katsoin toisaalle. Voisin koittaa laittaa tähän joitain (IMHO) pääpointteja viime viikkojen uutisista.

— 

Yksi SL:n sisällön – elikkäs jargoniksi kontentin – ongelmista on se, että sitä on niin tolkuttomasti ja on jossain määrin hankalaa vertailla esimerkiksi erilaisia HUD-laitteita muuten kuin kokeilemalla (ja maksamalla) itse. Aitoon folksonomia-digg-tyyliin on nyt tarjolla SLate-HUD (milloinkohan maailma kyllästyy erilaisiin SL-alkuisiin tuotenimiväännöksiin…), jolla voi antaa arvioita näkemistään/kokeilemistaan asioista. /me SLiggs? Joka tapauksessa, jos tää toimii niin hieno homma.

— 

Ruotsin ja erinäisten ranskalaisten poliittisten tahojen vanavedessä myös virallinen EU suunnittelee läsnäolon luomista SL:iin. Tämä on varsin sopivaa siinä mielessä, että SL-asukkaista valtaosa on jo eurooppalaisia (54%; pohjois-amerikkalaisia joku 35%). Olen myös ollut kuulevinani pientä kitinää Valloista sen suhteen, että kohtahan ne ei enää ymmärrä mitä SL:ssa puhutaan… ja mieleen muistuu ne ajat, kun IRC-kanavilla jotkut riehuivat että pakko on puhua englantia, kun ameriikkalaiset ovat keksineet internetin. Saas nährä:)

— 

Vaikka allekirjoittaneelle ainakin kirjoittamalla kommunikointi ei ole mitenkään ikävän hankalaa, äänikommunikaation puute SL:sta on vaivannut monia jo pitkään. (There:ssä tietysti moinen on… ja ehkä tämänkin takia se vaivaa:) Teamspeakit ja muut toki myöskin on olleet käytössä, mutta ei niistä varsinaisesti ole vapaaseen satunnaiskommunikaatioon vieraiden kanssa.

Lindenit nyt sitten ilmoittavat rakentavansa äänikommunikaation Secondlifeen, ja vastaanotto on raivokkaan ristiriitaista: osa ihmisistä haluaa edelleenkin säilyttää anonyymiytensa tekstipuheen takana, osa pelkää että puhe rasittaa ennestäänkin liitoksissaan natisevaa gridiä (vaikka väittävät, että puhe ja sen 3D-sijoitus hoidetaan täysin eri palvelimilla). Nähtäväksi jää tämänkin toteutus, mutta uskon, että “mute”-napin käyttö tulee olemaan suosittua massatapahtumissa. Joka tapauksessa, ratkaisu “coctailkutsu-ongelmaan” (miten erottaa puhujat toisistaan) on ilmeisesti tyylikkäästi toteutettu, ja betatestaajien raporttien mukaan toimii mainiosti. Lip sync:iä saadaan vielä vähän aikaa odotella.

Net ketkä ovat viime kuukausina (noh, melkein milloin vaan marraskuun jälkeen) liittyneet SL:iin, ovat saaneet huomata, ettei sitä paljon mainostettua, käytännössä ilmaista First Land:ia ole ollut tarjolla kuin silloin tällöin ja sekin on ilmeisesti mennyt välittömästä kiinteistökeinottelijoiden alttien sun muiden taskuihin. Hillitön 30%:n kuukausikasvu väestössä nosti vapailta markkinoilta hankitun maan hinnan pilviin, ja vastaostetun FL:n saattoi myydä välittömästi 20-kertaiseen hintaan.

Alkuvuodesta Lindenit ovat tuoneet maailmaan melkoisesti lisää maata, joka jossain määrin hidasti maan hintojen nousua, mutta ei riittävästi keinottelun hillitsemiseksi – ja lopulta (20. helmikuuta, tarkalleen ottaen) Linden Labs tiedotti, että First Land:ia ei enää tuoteta eikä myydä. Tästä nousi tietysti haloo, onhan maanomistus yksi SL-oleilun kulmakiviä; mutta vaikken ekonomisti olekaan, tuntuu tää oikealta ratkaisulta. Ollaan kuitenkin edetty aika pitkä matka pienen yhteisön leikkimaailmasta, jossa maata on voitu jakaa kuin uudisraivaajille konsanaan. Ei siitäkään mitään tulisi, jos “kokemattomille New Yorkilaisille” jaettaisiin lähes-ilmaiseksi kahden neliömetrin kokoisia maapalasia pitkin Manhattania.

DEF.jpg Samoihin aikoihin, Linden Labs tiedotti uudesta keinosta selviytyä pahoista kuormitustilanteista: LL varaa oikeuden rajoittaa SLiin sisään pääsyä huippukuormituksen aikana niin, että rahaa SL:ssa käyttäneet saavat etuoikeuden login-jonossa. Tähän etuoikeuteen tosin riittää vaikkapa 1L$n ostos, mutta signaali on selvä: tositilanteessa ne, jotka maksavat huvistaan, laitetaan ilmaiskäyttäjien edelle. (Ja ilmaiskäyttäjät joutuvat odotushuoneeseen There.com:iin?)

Kaksipiippuisempaa juttua on hankala keksiä. Ajattelee asiaa sitten SL-yritysten tai tavallisten kansalaisten kannalta. Joka tapauksessa, LL esitti myös toivovansa ettei koskaan joudu kyseistä rajoitinta käyttämään. 

Viimeisimpänä, on pakko huomauttaa, että ensimmäistä kertaa tapasin suomalaisen eduskuntavaaliehdokkaan SL:ssa 😀 Pikanykerrettyjen kampanjapaitojen kanssa sitten Magnatune-saarelle promokuvaamaan … 😀

Tiedeuutisia. Pääasiassa eläimiä.

CIMG1834.jpg

Labra, joka kysyi vääriä kysymyksiä, suljetaan – Princeton Engineering Anomalities Research (PEAR)-labran johtaja uskoo todistaneensa, että paranormaaleja ilmiöitä on, ja sulkee lafkan.

News@Nature pohtii, mikä tekee Wikipediasta niin hyvän. Ilmeisesti voima ei ole niinkään massassa sinänsä vaan heterogeenisessä massassa.

Aikaisemmin kerroin aamiaista pohtivista närhistä; nyt on tullut julki tutkimus, jossa lintulaji Molothrus ater:n (suomeksi lehmäturpiaali (!!??!) jäsenet harrastavat “mafiatyylistä” kostopolitiikkaa. Ilmeisesti käkimäisesti nämä linnut jättävät muniaan muiden lajien pesiin kasvatettavaksi; mutta, jos vastentahtoinen pakkoemo heittää vieraan munan menemään, tulee turpiin ja pesä tuhotaan.

Siitähän jo kaikki kuuli, että naarassimpanssien havaittiin käyttävän keihäitä metsätykseen. Kenenkään ei silti pitäisi olla asiasta kovin hämmästyksissään, vaikka onkin ihmeellistä ja hienoa. 

— 

Vähän vähemmän aggressiivisella rintamalla: samaan tapaan kuin (kuuleman mukaan) kundit joskus auttaa kavereitaan tytön iskemisessä, Chiroxiphia lanceolata-lajin (suomeksi paritanssija) koiraat liehittelevät naaraita yhdessä. Ilmeisesti kuitenkin aina niinpäin, että alfauros saa naaraan, betalle jää sivustakatsojan rooli kun asiaan päästään.

Ja vielä intiimimpään suuntaan: Argiope bruennichi – ampiaishämähäkkiuros sen kummempia kyselemättä laittaa naaraalle siveysvyön päälle parittelun jälkeen. Tää on ehkä siltä kannalta hyväksyttävää, että naaraalla on tapana tappaa ja syödä parittelukumppaninsa kun homma on hoidettu…

CIMG1933.jpg Löytyy toki asiaan liittyviä uutisia myös hiukan vähempijalkaisista: vaikka pitääkin paikkansa, että koolla ei ole väliä – jyrsijälajeilla, joissa naaraat saavat ns. huomiota useilta uroksilta, on ns. hyvin varustelluilla uroksilla selkeästi havaittavissa jonkinlaista menestysetua. Lepakoilla ja kädellisillä sen sijaan ei. “Hung like a harvest mouse”:sta viikon lainauspisteet.

Hirvet palasi Ontarioon, majavat New York City:yn. Kyseessä ei oo pesisjoukkueet. 

— 

Aina sanotaan että ei raha tee onnelliseksi ja loppujen lopuksi ihmiset osaa olla onnellisia ihan riippumatta siitä, millei elämä paiskoo. Nyt julkistettu tutkimus kuitenkin paljastaa, että ilmeisesti elämäntapahtumilla on väliä, ja on aivan mahdollista, että esimerkiksi avioero tai vammautuminen tekee ihmisen vähemmän onnelliseksi kuin mitä oli aikaisemmin; hämmästyttävästi myös havaittiin, että joskus ihmisistä oikeasti tulee onnellisempia kun menevät naimisiin.

On havaittu, että helikopterin roottorin ohitse paistavan auringonvalon välähtely saattaa laukaista epilepsiakohtauksen potilaissa jotka joudutaan kuljettamaan sairaalaan helikopterilla. Suosittelevat airliftin välttämistä aurinkoisina päivinä. Myös hampaiden harjaaminen saattaa olla riskaabelia.

Pysytään lääketieteessä, ja päähän liittyvässä sellaisessa: hallitsemattomien migreenikohtauksien kierteen voi saada kuriin Botox:illa. Tarina ei kerro, saatiinko kuriin myös juonteet. Suklaan syömisellä voi kehittää paitsi migreenikohtauksen ja finnejä myös väliaikaista buustausta ajattelukykyynsä – mutta tän ei pitäis olla kellekään yllätys.

— 

Puuh. Tämä mashup oli tulosta lähes 600:n RSS-uutisen selaamisesta. Vähän oli tuossa raivokkaan kokeenteon alla päässyt kerääntymään.  

Google-telkkari

CIMG1935.jpgKun nyt telkkarit on ilmassa, halusin tähän väliin kehua mainiota google-telkkaria.

Siis, eräs asia jossa olen ajatellut että mitkään maailman online-kontentit ja interaktiivisuudet ei voita perinteistä töllöä on aivottomuus: joskus vaan on niin väsynyt, että ei jaksa ihminen muuhun kuin lojahtamaan sohvalle ja ehkä liikuttamaan sitä peukkua kaukosäätimellä. Roskaahan sieltä tulee, mutta joskus ihan hauskaa roskaa, ja olen vahavasti sitä mieltä että joskus roska on ihmiselle hyväksi kun muuten on liian hienoa ja timangista ja älyllisyä ja ties vaikka mitä niin jopas maistuu frendit ja muu pikaviihde. Pitkillä lentomatkoilla mulla on aina mukana leffa tai pari, mutta aika usein on kuitenkin tullut otettua ihan liian laadukasta tavaraa että sitä jaksaisi hapenpuutteessa haukkova aivo prosessoida.

Tokihan sitä pikaviihdettä (ja parempaakin) on voinut ostaa DVDllä ja katsoa siisoni kerrallaan, mutta tiettyä etukäteissuunnittelua sekin vaatii. Pikaviihteen ei myöskään tarvitsisi olla FullHD-tasoista, sellainen 640×480 riittäisi – itse asiassa juur sen verran kuin mitä juutuubi näyttää. Mutta on siinä juutuubin selaamisessakin tietty vaiva, ja yleensä niitä pätkiä sitten katotaan jonkun muun sivussa.

 

CIMG1937.jpgiPodin videolaite on mulla taskussa kulkenut jo reilun vuoden, mutta vasta aivan viimeaikoina oon löytäny tavan käyttää sitä näppärää 640×480-ruutua. Aluksi yritin vaivalla vääntää kaikenlaisista animepätkistä iPod-sopivaa materiaalia, mutta vaiva++. iTunes ei myöskään myynyt mulle suomalaisella luottokortilla mitään pikaviihdettä, joten vähään jäi senkin toiminnon käyttö – kunnes löysin videopodcastit ja nyt tänä vuonna “Best of YouTube”-videopodcastin.

Vot! Ei tartte enää ajatella. Junamatkani on liian lyhyt mihinkään lukemiseen syventymistä varten, ja metrossa kun ei ole kännykuuluvuutta niin ei voi edes selailla uutisia (helposti, mun kärsivällisyys ei riitä siihen että painaa linkkiä just silloin kun juna ajaa asemalle ja sit toivoo et sivu kerkee latautumaan ennenku taas mennään) – mikä onkaan parempi tapa irrottautua työressistä kuin katsella pariminuuttisia pätkiä esimerkiksi ilmaisesta valokuva-automaatista (oli muuten vaikeaa matkustaa lähes-tyhjässä junassa ja olla pärskimättä naurua tuon pätkän kanssa) tai nerokkaasta puhuvasta papukaijasta.

(Niin siis tietysti vois olla sellanen telkkaripuhelin niinku, mut kun ne ei koskaan toimi ulkomailla. Ja epäilen, että japanilaisilta oneseg-kanavilta ei kuitenkaan tuu Frendejä. Ja sitäpaitsi Frendijakso on liian pitkä kotimatkalle.)  (Asiasta kolmanteen, tykkään ihan kauheasti Veronica Marsista enkä ymmärrä miksi.)

CIMG1941_kanamecho.jpgKevättä alkaa tosiaan olla ilmassa – tänään uskoin vihdoin sääkarttaa joka sanoi +18 astetta, kun kerran eilenkin ihan oikeesti oli se yli 20 mitä tiedotuksessa lupailtiin – ja jätin talvitakin ja kaulaliinan kotiin. Kotinurkillakin on jo jokunen kirsikkapuu pöyheänä (varsinaista kukinnan alkua ennustetaan maaliskuun 20:ksi) ja mansikkakausi taitaa olla pian parhaimmillaan. Mä en tiedä missä ne mansikat kasvaa täällä, ja mitä niille tehdään, mut ne on usein – ainakin kotikulmien kauppakadun hedelmätädiltä ostettuna – ihan tolkuttoman hyviä ja makeita.

Sinänsä mukavaa, mutta pahasti näyttää siltä, ettei ehkä sittenkään enää edes tänä tulevana viikonloppuna oikeen löydy hyvää laskettelupaikkaa alle 400 kilometrin etäisyydellä – lämmintä ja vesisadetta luvattu pitkin Honshua… snif.

Olis joku eduskuntavaalikin – mistä ihmeestä mä nyt keksin että ketä äänestää?