Yatta!

CIMG2318.jpgPääsiäisen kunniaksi minäkin harrastin henkistymistä – elikkäs, menin taas krampittamaan nilkkojani zen-temppelin lattialle. Nukutti ihan perhanasti, mutta pinnistelin ja olin pyytämättä apua pikkumunkilta ja sen selkäänantamiskepiltä – paikalla olevat ensikertalaiset sai melasta kukin useampaankin kertaan, ja ajattelin että pitäis olla ny vähän reippaampi. Sutraa kun luettiin niin jopa melkein parissa kohassa osasin kertosäkeistön osia (shiifuuraa shiifuuraa…), mutta älyllinen kykyni käsitellä asioita loppui sopivasti kun isomunkki aloitti teepöydässä juttujen kertomisen. Jotain se kertoi että kissoja ja koiria syntyy ja tää on ehkä hyvä tai huono. Ja jotain että se oli Shanghaissa ja jonkun temppelin ikivanha päämunkki söi tai ei syönyt illallista. Ja sitten, että joku kysyy että mikä on elämässä kaikkein hienointa, tunteita herättävää tai kiitollisuuden arvoista (käytti sanaa kansha, joka ehkä tarkoittaa jotain noista)? Ja vastaus oli, että kun sataa, se on sateenvarjo.

Lopuksi se kysyi että oisko jollakulla jotain kysyttävää. Muinoin kun siskoni oli pieni ja oltiin sen kanssa jollain kesäleirillä, sinne tuli poliisisetä kertomaan poliisin työstä. Tarinoituaan siinä aikansa, poliisi kysyi meiltä lapsilta, että olisko jollakulla jotain kysyttävää. Siskoni (2-3v) viittaa ja kysyy: “voiko sika saada lapsia?” (pisteet sille, joka tietää oikean vastauksen.)

Niin, kröhöm. Päämunkki kysyi sitten erityisesti ensikertalaisilta, että nanika shitsumon arimasenka, ja jatkoi sit että japanilaiset on just tällasii ettei ne kehtaa kysyä mitään. Jolloin minä pöhlö gaijin sit viittaan ja kysyn hyvin kehnosti muotoillulla lauseella, että mikä se on kun ennen istumista aina ulkona joku kolistelee jotain puukalikoita – munkki kiltisti selittää että sen nimi on XYZ (unohti jo), ja sen tarkoitus on ilmoittaa että aloitetaan ettei kenenkään tarttis ääneen sanoa että aloitetaan.  

2007-04-06.jpgMyöhemmin pukuhuoneessa tulevat ensikertalaistytöt kiittämään kun kysyin ku ne ei ollu kehdannu.

Mutta suurin saavutus oli vasta edessä. Niinkuin oon kertonut, aina kun olen poistumassa temppelistä, isomunkki hyökkää kimppuuni ja kysyy jotain esoteeristä mistä en saa mitään selvää. Edellisellä kerralla olin jo henkisesti valmistautunut siihen ja ladannut välimuistiin parhaimman sanavarastoni, mutta silti meni ohi. Tällä kertaa sitten päätin olla yrittämättä liikoja, ja sanoa vaikka englanniksi että sori nyt ei tajua.

Vaan oi ihme ja valaistus! Sidon kenkiä jalkaani, munkki kaavuissaan kahisee paikalle, katsoo tiukasti ja laukaisee kysymyksen – ja hei, mä ymmärsin mitä se kysyi!! Ja osasin jopa vastata!! Onks tää ny eka ratkaistu koan? Satori? Tarviiks mun enää syödä ruokaa?

Kysymys kuului: O-genki desu ka?

Vastaus: Hai. 

Advertisements

One thought on “Yatta!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s