So when are you planning to leave?

CIMG2333.jpgUsein kysytään, että mitäs sellaista pitäisi tietää kun tulee japaniin, asumaan tai lomallekin, sellaista mitä ei turistiopaskirja kerro. Listaan sellaisia juttuja kuten että talvisin on perhanan kylmä (sisällä, ja ulkonakin palelee aika lailla enemmän kun ei välillä pääse kunnolla lämpiämään), luottokortit alkaa toimia jo useissa paikoissa mutta silti palvelevia pankkiautomaatteja ei ole ihan joka nurkalla, ainakaan sellaisia jotka olis auki viikonloppuisin ja iltaisin. Niin ja että kannattaa opiskella sitä kieltä. Tuollaisia.

Semmonen asia kyllä on, että täällä tulee opittua eroamaan ja luopumaan. Nääs kuten se järjestyksessä kolmas kysymys, joka Uusituttavuus Ulkomaalaiselle lauotaan – milloin olet lähdössä pois? – on siinä mielesä asiallinen, että yleisesti ottaenhan kukaan ei tänne tule jäädäkseen. Aivan erityisesti kukaan ei tule postdociksi jäädäkseen.

Siinä sitten olet ensin yksinäisyyttä tuskasteltuasi ryhtyny tositoimiin sosiaalisen elämän henkiinherättämiseksi, vaivalla ja huolella kultivoinut tuttavuussuhteita, joista muutaman vuoden kuluttua on saattanutkin kasvaa aivan kukoistavia ystävyyssuhteita – ja sitten huomaatkin että on maaliskuu, ja olet taas yksissä sayonaara-karaoke-jäähyväisbileissä. Nomihoudain reipastamina jopa japanilaiset tirauttelevat kyyneliä, molemmin puolin vannotaan että pidetään yhteyttä ja ihan heti ensi vuonna tulemme kylään maahan X. Seuravana päivänä työpaikalla poistuva henkilö on vielä fyysisesti läsnä mutta henkisesti vain haamuna, joka etänä järjestelee asuntonsa tyhjentämistä ja setvii että onko sen toisen pään kämpässä varmasti sähköt kun sinne saapuu.

CIMG2329.jpgIhmetellään, että kohta se elää ihan toista todellisuutta – sitä sellasta oikeaa elämää oikeassa maailmassa, missä on ne Oikeat kaverit ja perhe ja tulevaisuus ja eläkekertymä, ja jos pitää jotain hoitaa tai järjestää, esimerkiksi käydä pankissa avaamassa uusi tili – voi sillai niinku mennä sinne pankkiin ja sanoa ihmiselle tiskin takana että haluaisin uuden tilin, ja asiat hoituu ilman että on pitänyt pohtia että antaako aviomieheni luvan tilin avaamiseen ja onko mulle virallista leimaa ja sitä paitsi ihmisille voi kommunikoida suoraan ja vaivattomasti käyttämättä sanakirjoja, viittomakieltä ja moukan tuuria. 

Ja sitten, seuraavana aamuna – kubiklessa istuu uusi tuntematon tyyppi. Toimistossa ensteks kaikki hiukan hätkähtää, mutta sitten kun esitellään niin hymyillään kohteliaasti ja toivotetaan tervetulleeksi. Kubiklen edellisen asukin muisto on nastalla kii seinällä.

Alan olla labraporukassa pisimpään viipyneitä, eli tosiaankin useamman kerran ton halattu ja toivotettu hyvää jatkoa. Ja sitten aina taas jatketaan omaa – ehkä vähän miettien, että minkäköhänlaista on se kun oma aika täällä päättyy. Ja sitä, että miksei tullut vietettyä sen juuri poistuneen kanssa enemmän aikaa silloin kun se oli samassa todellisuudessa – kun yhtä lähelle sitä ei enää koskaan pääse.

Ehkä näistä ystävyyssuhteista täällä tekee niin omanlaatuisiaan juuri se, että kaikki tietävät sen olevan väliaikaista, hetkellistä, ohimenevä harharetki ennenkuin palataan sinne Oikeaan Maailmaan. Kaikki kun täältä kuitenkin lähtee.

Paitsi tietysti /mek, joka sai pysyväisoleskeluluvan. Onnea sinne! 

Advertisements

3 thoughts on “So when are you planning to leave?

  1. Kiitos kiitos. Toisilla meistä on elinkautinen, tosin olen kaikille sanonut uskovani, että hyvällä käytöksellä se voi lyhetä. Jos haluaisi pois pitäisi kai sitten vielä alkaa käyttäytyä hyvin.
    Pettymykseni oli kuitenkin suuri kun paljastui, että siellä keisarin selän takana saa edelleen rampata kerran kolmessa vuodessa; tosin nyt vain maksamassa sen 6.000 paikallista ilman velvoitetta taas todistella miksi haluaa tänne jäädä.
    Sekin harmitti, että sain ekalla anomisella, eivätkä edes käyneet kotona tarkistamassa asunko japanilaiselle soveltuvalla tyylillä. Vai onko se vasta kun hakee kansalaisuutta?
    Siihen kansalaisuuden hakuun on muuten samat kriteerit kuin pysyvän luvankin hakemiseen; mietin juuri pitäisikö anoa kansalaisuutta ihan piruuttaan? Se olisi niille oikein! 🙂

  2. Sita oppii tosi itseriittoiseksi… Etta pystyy viihtyttamaan itseaan yksin tai sen partnerin kanssa joka on se ainoa vakaa asia elamassa. Ihmisiin kiintyy, on pakkokin, mutta haikeaa on lahtea ja tulla jatetyksi.
    Englanti oli jostain syysta vaikea silla tavalla – tutustuin vaan pariin ihmiseen joita oikeasti jai kaipaamaan ja yhteen on tullut pidettya yhteyttakin (olen juuri chatissa sen kanssa). Mutta Kanadassa on tullut tutustuttua ihaniin ihmisiin, joiden mielesta mekin ollaan ihania, ja tuntuu ekan kerran taas silta etta elaa oikeasti ystavien keskella.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s