The end of the walk is ahead. Please watch your step.

CIMG2334.jpgBetter life through chemistry, taas, ja nukuinkin tuosta 11:stä tunnista valtaosan. Kai. Tai sitten alan tulla vanhaksi, tai vaan tykkään ihan sairaalloisesti tuosta lentämisestä, koska se meni niin hujauksessa. En ehtinyt edes aloittamaan Vernor Vingeä ennenkuin aloitettiin laskeutumisvalmistelut.

Eräänlainen merkkipaalu tuli kai siinä mielessä saavutettua, että ostin lentokentältä ittelleni sellaisen valkoisen maskin, etten pärskisi flunssaani kanssamatkustajien päälle ja toisaalta saisi tässä alentuneen immunipuolustusken tilassa kerättyä kaikenmaailman kanaflunssoja mukaani. Yllättävän mukavaa oli, maskin sisällä pysyi hengistysilma huomattavan paljon kosteampana kuin sen ulkopuolella eikä tarvinnu kärsiä matkan aikana verinahalle kuivuneista limakalvoista. (No ehkä toi nuha vähän auttoi siihen…) 

Ensihavaintoja euroopasta: ihmiset on kaikki erinäköisiä, erikokoisia, erivärisiä, erikielisiä Ne puhuvat elikkäs pitävät ääntä. Vessoissa on hiukan nahkean epäsiistiä, mutta käsipaperia löytyy. Edit: ihmiset on ISOJA. Sen lisäks täällä kun on tuollainen lämpimän näköinen keli niin on ihan lähestulkoon alasti olevia naisia passintarkastusjonossa.

CIMG2337.jpg Päivän mäihä: löydän kahvilan savuttomalta osastolta vapaan pöydän johon kantautuu Wienin lentokentän kiva ja ilmainen (vaikkei suunnattoman vikkelä) WLAN-yhteys. Ja kun tämä matkailijahan ei koskaan sivuuta tilaisuutta, saman tien blogaamaan ja kuulottimiin LastFMää. Latte ei oo kovin pahaa, ja apfelstrudel on VALTAVAN kokoinen. Samaan pöytään kanssani istui myös brittiliikemies, joka pikaisen skype-bisnespuhelunsa lomassa heitti huiviin kokonaisen kakkupalan, kun mä jo puolessa välissä kuikuilen että eikö täällä kahvilan pöytien alla kävelisi jotain puluja joille vois syöttää ylimääräiset.

Sitten muistan että olen lentokentällä. No, mutta ainakaan eivät voi heittää mua pois tästä netin äärestä ennenkuin olen saanut sen syötyä.

Sitten muistan, että kahviloissa norkoilu ja ajanvietto on KEKSITTY Wienissä.  

Hyvä juttu, koneen lähtöön on kolmisen tuntia ja läppärissä akkuja ainakun kuudeksi. 

Aina sama juttu: olen jollain eurooppalaisella lentokentällä, eikä kukkarossa ole euroseteleitä, korkeintaan jotain hiluja. Kun kyllähän täällä sivistyneillä alueilla voi maksaa luottokortilla. Vaan eipä voi, jos ostokset jää alle jonkun kymmenen euron rajan alle; sitten pitää ostaa se ylimääräinen pulla tai muu turhake että saa kahvinsa maksettua. Kerran vietin tunteja janokuoleman partaalla paikassa, jossa oli kyllä limuautomaatti, joka toimi ainoastaan kolikoilla – eikä seteinvaihtolaitetta missään. Etsin kyllä jos olisi ollut jotain uudenaisia kännymaksettavia masiinoita, turhaan; ja kun maa sattui olemaan sitä sorttia jossa vessahanavettä ei vaan juoda, kärvistelin purkkaa imeskellen kunnes armelias lentoemo toi vettä cruising altitudessa.

(Naritassa muuten sai maksaa ihan kaiken mobile suicalla eli mun tapauksessani kännykässä olevalla sirulla. Fantsua.) 

Kallistakin on, vesipullo 2,60 eur. Väniväni.

Ainiin, mähän olen nyt lomalla. Saatan siis kirjoitella enemmänkin tällaisia turhia vänisemisentryjä. 

Advertisements

3 thoughts on “The end of the walk is ahead. Please watch your step.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s