CNS-tiedettä

CIMG2679.jpg Aamusella kävin siivoamassa työpöydältäni sille kerääntyneen PET-pullot kahvihuoneen koriin, ja tapaan siellä kertakäyttö-dripcoffeeta keittelevän tutun labranpäällikön. Ja kun joutavuudet on vaihdettu, päästään välittömästi asiaan: “so, how did the review go?”

Niinpä nii, eipä tässä vaiheessa vuosikymmentä paljon muusta puhutakaan kuin reviewistä, ja siitä munkin piti tässä kertoilla. Että miten se rahoittaja joka sun labralle antoi sen könttäsumman rahaa millä pistit systeemit pystyyn päättää, että annetaanko seuraavallekin viisivuotiskaudelle. Esimerkiksi kun Suomessakin on noita huippuyksikköjä, niin niitä tarkastellaan aina välillä että oisko noi ny oikeesti niin kauhean huippuja. Vaikka tää on tällaista taiteilua tää tiede, niin silti rahoittajat haluaa jollain tavoin ROI:a.

Nämä reviewit toimii silviisiin, että valitaan lautakunta kansainvälisesti tunnetuista kyseisen alan tiedemiehistä (eikun hei, kerran oon nähny naisen) jotka antavat arvionsa tarkasteltavasta yksiköstä rahoittajalle, oli se sitten instituutin johto tai huippuyksikkörahoittaja. Aluksi labra toimittaa lautakunnalle naurettavan määrän paperia, jossa kuvaillaan miten kauhean tärkeää tämä meidän tutkimus on, mitä oli tarkoitus rahoituskaudella saada aikaan ja miten siinä on sitten onnistuttu.  

Luetellaan julkaistut artikkelit ja kutsuvierasesitelmät, vierailleet tutkijat ja valmistuneet oppilaat, laborantit ja postdocit. Alaisia jahdataan kuukausitolkulla ennen tarkastusta että toimittavat tyylikkäät NIH-standardin (no meillä ainaki) mukaiset CVt, ja väsäävät uudet hienot posterit tai päivittävät edellisiään sikäli mikäli niistä tutkimuksista on ollut puhetta dokumentaatiossa. Ja tietysti jo vuotta ennen puristetaan kaikki mitä irti saadaan ihmisistä jotta saataisiin vielä yksi paperi julkaisuluetteloon. 

CIMG2680.jpg
No hyvä. Review-lautakunta lukee dokumentit ja tutustuu kotonaan julkaisuihin, ja kirjoittaa alustavan arviodokumentin jonka kanssa sitten matkustaa ihan paikan päälle katsastamaan tilannetta. Yksi kerrallaan katsastettavat pääsevät suljettujen ovien takana pitämään sekunnilleen mitoitetun esitelmän tutkimuksistaan lautakunnalle, joka neljännen esitelmän mukaan keskittyy huomattavissa määrin kahvinoutopöydän antimiin. Esitelmässä kun kerrotaan hyvin vähän sellaista mitä alkuperäisessä raportissa ei ollut; kysymyksille on aikaa parikymmentä minuuttia jonka aikana äänessä on ne kaksi lautakunnan jäsentä joita aihe kiinnostaa ja se yksi joka muodon vuoksi yrittää kysyä tiukkoja kysymyksiä (ja ajaa ulos radalta kysyessään että miksi ei mitattu aktiopotentiaaleja HEK-soluissa).

Usein on myös tapana, että lautakunta saa eteensä labrojen varsinaisen työväen, opiskelijat ja postdocit postereillaan, ja usein sovitaan että pomoporras ei saa olla läsnä tai ainakaan ei saa auttaa esittäjää. Näin halutaan siis katsastaa että tietääkö opiskelija oikeasti yhtään mistä se puhuu; joskus myös lautakunta haluaa puhua alaisten kanssa suljettujen ovien takana, sillä ajatuksella että jos on jotain ongelmia niin niistä voisi siellä kertoa.

As if. Ei kai nyt kukaan kovin helposti lähden noin sahaamaan oksaa altaan… no, joka tapauksessa illanvieton jälkeen revieweriparat tekevät viimeiset muokkaukset arvioonsa ja antavat sitten sitä palautetta – jonka sisältö perustuu kuitenkin ihan vaan siihen labrojen väkertämiin raportteihin. Kiitos ja näkemiin, herrat lentävät business-luokassa takaisin mistä ikinä tulivatkaan.

CIMG2674.jpg Kahvihuoneessa tuttu labranjohtaja, joka siis oli myös arvioitavana, puuskahtaa jossain vaiheessa että “sitä en kyllä ymmärrä, miksi te laitoitte teidän uusimman tähtijutun PLoS ONE:een! Siis sen impact factor on jotain… ihan ala-arvoista… ” Käy ilmi, että review-komitean arvio koko porukalla oli kuulunut suurinpiirtein niin, että teillä on ihan liikaa rahaa ja resursseja voidaksenne löytää tekosyitä olla julkaisematta korkean profiilin julkaisuissa. Viiteen vuoteen ei yhtään Cell, Nature, tai Science-artikkelia!

Ja vaikka haluaisin olla väärässä, olen yhtä mieltä ystäväni kanssa siitä, että rahoittajat varmaankin tosiaankin haluavat rahojensa vastineeksi ensisijaisesti CNS (Cell/Nature/Science) -tiedettä ja vaikka labra tuottaisi toistakymmentä keskivertokaliiperin juttua vuodessa, se ei vaan tunnu kunnon revenuelta. Selitin että mäkin mieluusti laittaisin PLoS ONE:en kun tykkään sellasesta open sciencestä, mutta ystäväni vaikutti ahdistuneelta: edesvastuutonta tuntui lähestulkoon olevan moinen, julkaista jossain freedom of speech-julkaisussa kun ryhmän tulevaisuus saattaisi olla vaakalaudalla….

Piih. Jos jotenkin jaksaisi tätä rallia nii että pääsisi jonnekin missä voisi vaikuttaa asioihin… Puhuttiin tässä Jankan kanssa eilen, että olispa muuten käheetä jos onnistuis julkaiseen joskus jotain ilman affiliaatiota. Kyllähän sellasta on tapahtunu maailmassa, mm. Japanin keisari on niin tehny.

ps. Nature kutsuu esitelmöitsijöitä Secondlife:en:D 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s