Tavallinen palkollinen

CIMG2684.jpgSunnuntai-aamupäivällä kävin vähän kylällä kaupoissa, hankkimassa PSPn kuoria ja muuta tarpeellista. Kotimatkalla ohittaessani korttelin ihmispesulan (sento, kylpylä mutta siis sellainen missä ei niinkään istua kylvyssä vaan peseydytään) sen edustan kivipaadella loikoili muhkeaviiksinen kissa. Olen saman kissan ennenkin nähnyt, mutta yleensä on ollut jo sen verran pimiää kun olen kotiinpäin talsinut ettei kuvaa ole oikein saanut räppäistyä. Nyt siis kaivoin pikkukameran taskussa ja fotoilin tyynesti poseeraavaa karvaotusta.

Lopetettuani huomaan että takanani seisoo arviolta 18-30 -vuotias japanilainen kauluspaitainen mies fillarin kanssa. Alamme jutella kissasta, kuinka se on jotenkin jotai aivan muuta kuin seudun kansoittava ulkokissapopulaatio. Mietitään, että ehkä se on sento:n omistajien kissa, kissaskaalallakin niin siisti ettei lähde riehumaan korttelin rupukattien kanssa vaan pysyy tyylikkäästi paadellaan.

Mies on matkalla läheiseen kirjastoon, mutta ottaa vähän kiertoreittiä voidakseen puhua mun kanssa kauemmin. Käydään läpi kaikki oleelliset puheenaiheet. Että mistä olen kotoisin ja joo on siellä Suomessa kylmä; että onpas tukassani väri ja joo ei oo aito se; ja joo olen täällä ihan töissä enkä opiskele. Enkä ole edes englanninopettaja vaan aivojen tutkija.

Mies pysähtyy risteyksessä. “Heeee…. no, minä nyt olen vain tällainen tavallinen salaryman… ” 

Vilkutetaan että ja, mata; mä meen vasemmalle ja se oikealle. Jään miettimään että sanooko kukaan olevansa tavallinen palkollinen, jos on jossain firmassa töissä, vai ollaanko siellä aina koodareita tai myyntiedustajia tai projektipäälliköitä, nokialla tai sulakkeella tai missäikinä. Sitäkään en itse asiassa tiedä, että vaikka täälläkin toki kun länkkärit tapaa niin jos ollaan Nokialla töissä niin sanotaan että olen töissä Nokialla tai että olen headhunter, mutta jos japanilaiset tapaa niin sanooko ne että ne on salarymaneja vai onko ne Sony no sarariman? 

CIMG2683.jpgTänään aamulla metrojunassa kun matkustin töihin, vieressäni istuva sievä nuori OL-esque nainen nukahti olkapäätäni vasten. Vietin koko matkan kauhistellen, että mitä jos sen pitää nousta ennen mua, ja se joutuu heräämään ja tajuamaan kaikkien nähneen kuinka se on nukkunut rumaa gaijinia vasten. Tai vielä pahempaa, jos se herää useita pysäkkejä ennen määränpäätään ja joutuu sitten miettimään että mitähän nää kaikki ihmiset ympärillä ajattelee, ja uskaltaako vaihtaa penkkiä vaikuttamatta epäkohteliaalta… kun podcasti loppui, en siis kaivanut iPodia käsilaukun pohjilta esiin vaihtaakseni seuraavaan, etten tönisi tyttöä raakaan todellisuuteen. 

Onneksi kuitenkin molemmat ajettiin päättärille asti. Nousin 10 s ennen pysäkille saapumista ja kadotin itseni vaunusta ennenkuin tyttö ehti huomata. Jälkeenpäin tunsin itteni kyllä AIKA tyhmäksi.

Lopuksi: tämä on jo vaanha uutinen, tämän kuun ekalta viikolta, mutta mä oon edelleenkin viikkoja jäljessä kaikista uutisfiideistä. Enivei. Otsikko oli “IBM brings nature to computer chip manufacturing” ja vaik kyse ei ollutkaan siitä, että Big Blue yhdistäisi voimansa suuresti fanittamani Nature-tiedelehden kanssa, juttu on melkein yhtä hyvä: Ibari ilmoitti aikaansaaneensa itsensäkokoavia siruja, joissa signaalit kulkee 35% nopeammin kuin tavallisissa vastaavissa. Kohta varmaan voin ostaa kaupasta pussin “multimedialäppäriainesta”; kaada kulhoon, lisää vain vesi ja hifiä maun mukaan, ja vot, läppäri kokoaa itsensä.

One thought on “Tavallinen palkollinen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s