Diving in foreign country, maybe you are divine under some stress.

CIMG2748.jpgDecisions, decisions.

Pomo hyökkäsi kimppuuni tuossa männäviikolla kesken lättyjenteon ja tivasi, olenko tehnyt kesälomasuunnitelmia. Hämäännyin kun vastahan mä olin pisimmällä lomallani vuosikausiin, mutta tosiaankin firmalla on sellainen kiva tapa, että heinä – ja syyskuun välisenä aikana kaikkien on oltava töistä poissa 7 päivää, mielellään peräkkäistä. Tämä on kivaa kesälomamielessä, mutta tylsää siinä mielessä että sitä voisi haluta käyttää nekin lomapäivät esimerkiksi kun matkustaa kotomaahansa johonkin muuhun aikaan. No, enivei.

Sukeltamaan siis pitäisi päästä, niinkuin viime vuonnakin. Olen tätä tässä jo itse asiassa jonkin aikaa yrittänyt järjestää; lähetin viime vuoden mestaan mailin jo viikkoja sitten, jossa hyvin kauniisti kysyin että mahtaisko sinne tänäkin vuonna mahtua. Vaikka paikan henkilökunta ei englantia tainnut, firman pomon vaimo oli 100% sujuva englanninkielessä ja olin aikaisemminkin kommunikoinut sinne englanniksi – niin kirjoitinpa nytkin tuolla kielellä (varuilta kyllä kirjoitin siihen pahoitteluita ja vakuutin että kyl mä osaan puhua ja kuunnella japania).

Vastausta ei kuulunut; ja pyysin uskollista Hokkaidotyttöä kirjoittamaan kirjeen puolestani japaniksi. Tyttö teki hyvää työtä, kirjoitti asiallisemmin kuin minä englanniksi, käyttäen kaikkia asiaankuuluvia kohteliaisuusmuotoja tasapainoitettuna tarvittavalla kiireellisyyden tunteella – ja siitäkin on nyt kulunut kaksi viikkoa.

Tänään sitten ajattelin että ei auta kuin kiusata Hokkaidotyttöä taas ja pyytää häntä soittamaan paikanpäälle suoraan – mutta joutosurffatessani löysin kivan webbisaitin jossa kertovat Ishigaki-saaren sukelluskeskuksesta, jossa on yksi englantia puhuva opas ja ehkä maailman parhaat vedet mantarauskujen ihailuun. 

Laitoin sitten tiedustelumailin Ishigakille, että onko ihan täyttä jo – ja sieltä tulikin vastaus saman tien.

CIMG2749.jpg Ja nyt kärvistelen. En osaa päättää. Mennäkö samaan paikkaan kuin viimeksi, jonka Tiedän kuuluvan maailman parhaisiin kohteisiin, ja samoin Tiedän saavani taatusti kokenutta sukeltajaseuraa (pääjehu on Jaques Costeaun tuttu) – mutta maailma on liian iso ja täynnä hienoja juttuja että vois tuhraa aikaa käymällä samassa paikassa kahdesti! Ishigakilla olis niitä rauskuja, ja ilmeisesti kans priimavedet, mutta kun saarella kerran on oma lentokenttäkin, niin se ei vaan voi olla yhtä ihastuttava paikka kuin Zamami, jonka infrastruktuuri oli olemassa ainoastaan sukellusta varten. Englanninkieli on aina boonus, mutta siitä seuraa sitten se, että voi joutua samaan veneeseen rasittavien ulkomaalaisten turistien kanssa ja sitten automaattisesti tulee hengattua puhtaasti ulkkariseurassa. Vaihtoehto "molemmat" on siitä hankala, että kun sukeltamisen ja lentämisen välillä pitää pitää 24h kaasunvaihtoaikaa, niin menisi kallisarvoinen lomapäivä hukkaan…

Onpas nyt hankalaa ja kurjaa. Ajatella, kotimaanlennolla (=ilmaista kun on noita maileja kertynyt) pääsee tropiikkiin sukeltamaan, eikä osaa päättää mihin menisi. Pitäis kuitenkin tässä nyt jotenkin valita…

4 thoughts on “Diving in foreign country, maybe you are divine under some stress.

  1. お邪魔します
    vau, luin tuon vanhankin artikkelin ja pakko päästä kokeilemaan!
    Ilmeisesti ennen kuin saa mennä veden alle pitää käydä joku kurssi?
    T: Kasi
    p.s. oletko koskaan käynyt Japanese Profiency Testeissä?
    (日本語能力試験)

  2. Heh:) Sukeltaminen ON hienointa, mitä ihminen voi tehä.
    Kävin testissä toissa vuonna, leveli 3 puhtaasti läpi. Tarkoitus oli mennä tänä vuonna kakkoseen, mut tuskin jaksan nähdä sitä vaivaa että opiskelis tarpeeksi kanjeja että selviäis lukutestistä….

  3. Jokunen vuosi (5-6?) sitten oltiin Ishigakilla, heti kultaista viikkoa seuraavalla viikolla. Hauskaa oli siina mielessa, etta olimme suurinpiirtein ainoat turistit koko saarella; saaren ympari kiertavalla turistibussikierroksella mukana oli kuljettaja, opas ja me. Samoin ainoalla tekemallamme sukelluskeikalla ei ollut meidan lisaksemme kuin opas.
    Sen sijaan hauskaa ei ollut se, etta paikalliset luulivat kaikkia valkoisia amerikkalaisiksi ja kohtelu oli paikka paikoin nihkeaa. Oltiin muistaakseni itapuolella ja ainakaan siella sukeltaminen ei ollut kovinkaan mielta sykahdyttava kokemus, maisemat olivat aika tylsat.

  4. Rauskujako..? Koetin aamusnorkkeloinnilla bongata merikilpikonnia Mauin riutoilta kun kollegat olivat havainneet, mutta otukset olivat ilmeisesti menneet jonnekin piilottelemaan. Huomenna uusi yritys, sillon ei konfe enää häiritse harrastuksia. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s