33

CIMG2794.jpg Hyviä puolia Japanissa: kun juhannus on takana, on kesä vasta oikeastaan tulossa. Huonompia: se kesä on nahkea ja kuuma eikä oikein ole vaatepartta, joka olisi mukava yllä.

Hienoa täällä on myös joukkoliikenteen toimivuus ja se, miten voi katsoa juna-asemalla määränpäänsä tai mahdollisten junanvaihtojen mukaan optimivaunun – sen, josta pääsee kevyesti ihmisvirran mukana kohteeseensa. Hiukan vähemmän hienoa on kuitenkin se, että jos ajatuksissaan (vaikka videopodcasteja katsellen) menee ensinnäkin epäoptimaaliin vaunuun ja sitten aivottomasti vaeltaa massan mukana vääristä lippuporteista ulos, voi joutua aseman väärälle puolelle. Ja jos kyseessä on Shinjuku, väärältä puolelta on hyvin, hyvin pitkä matka sinne oikealle puolelle.

Viime aikoina osun usein samoihin liikennevaloihin Riki-kunin kanssa, ja on tullut juteltua enemmän. Opin mm. sen, että Riki asuu vaimonsa kanssa vanhempien omakotitalon yläkerrassa yhdessä huoneessa. Ja viime kuussa Riki kertoi ryhtyneensä viinivalmistajaksi niinkuin kaikki muutkin kunnon japanilaiset tähän vuodenaikaan – eli, tehdään luumuviiniä luumuista ja sokerista ja mistälie sochusta. Mies oli hommasta niin innoissaan, että aikani (n. 4 viikkoa) jahkailtuani sain vielä raahattua kotiin puoleenhintaan myytäviä luumuja, asiaankuuluvan tonkan, viinan ja sokerin.

Luumut pestään, laitetaan tonkkaan. Tonkkaan kaadetaan niin paljon sitä kummallista palasokeria kuin mahtuu, ravistellaan nii että sokeria mahtuu enemmän. Ja täytetään tonkka mitäliesochulla. Ravistetaan, jätetään seisomaan viileään, auringolta suojattuun paikkaan 4-6 kuukaudeksi. Meiltä ei kyllä tähän vuodenaikaan löydy mitään viileää paikkaa, mutta ehkä tuosta jotain tulee. Tykkään luumuviinistä kovasti; voiskohan sitä lisämaustaa jollain kanelitangolla?

 

CIMG2798.jpgTänä aamuna sitten liikennevaloissa ylpeänä kerron Rikille että kas olen minäkin sentään jonkintasoinen keittiömestari, enkä mikään eilisen teeren poika joka ostaa vaan luumuviininsä kaupasta. Riki oli iloinen ja muistutti, että ei saa ruveta juomaan sitä viel moneen kuukauteen, ja kannattaa aina silloin tällöin sekoittaa lientä. Ja että hänen uusi projektinsa on alkaa tekemään kotona jogurttia. 

Wah!?

Mistäs sä ne bakteerit sinne saat, ja hetken epäilin että vitsaileeko se ja tarkoittaa oikeasti vaan että sen maito on mennyt pilalle keittiönpöydällä. Vaan ei, kuulemma Rikin äidillä on jostain ihan tavallisesta kaupasta saatavia bakteeripusseja, joilla jogurtin valmistaminen tapahtuu seuraavasti:

1) otetaan maito

2) lisätään bakteeripussin sisältö

3) odotetaan seuraavan päivään

Kovin helppoa siis, mutta Riki suunnittelee jo ottavansa tutkimuksen kohteeksi kaupalliset jogurtit: kuulemma kaupan jogurttia käytettäessä se maito pitää ensin vain lämmittää jonnekin 40 asteeseen inkubaation ajaksi.

Jaajaa. Sitä on kovasti miettinyt miten hienoa suomessa oli se, kun sai rasvatonta jugurttia litran paketeissa – olisko tässä saumaa lähteä korjaamaan omakohtaista puutetta? Naah, ehkä mä vaan pysyn tässä mun ruisleipäprojektissa.  

Voi surun päivää! Ylen Ykkösaamu-podcast-fiidini sanoo tylysti: "Ykkösaamu-podcastin päivittäminen on päättynyt 25.6. 2007"; veppisivuilla ei ole mitään päivitettyä tietoa aiheesta. Mitä mä nyt kuuntelen aamuisin? Onhan siellä toki sellainen radiosoitin mistä voi kuunnella ohjelmia jos sattuu olemaan kiinteästi netin ääressä – mutta kun radiotahan nimenomaan on parasta kuunnella samaan aikaan kun on liikkeessä… Ykkösaamu on ollut mun tärkein linkkini Suomen arkeen – miten mä nyt tiedän kuka siellä on valtiovarainministerinä, tai edes että mikä vuodenaika siellä on?   

11 thoughts on “33

  1. Mä kokeilin jugratehtailua kaupallisista jugurteista Suomessa, hyvää tuli mutta seos tosiaan täytyi pitää suht lämpimänä alussa. Bulgarianjugurtti oli paras juuri. Japanissa on niin mukavaa kun tykkään nimenomaan tästä täkäläisestä maustamattomasta, suht rasvaisesta jugurtista joka on viel edullista niihin maustettuihin minipaketteihin verrattuna, ei tartte itse väsätä.
    Mutta hei, Hana…masa (muistinko nyt oikein? :-)) myy ainakin meidän kulmilla puolen litran maustamattomia, vähärasvaisia paketteja halvalla.
    YLE:n touhuista (hatusta arvattuna) sen verran että tuo muutos voipi liittyy siihen että niillä on joku suuri Areena-remontti ollut siellä ilmeisesti justiinsa. Koititko katsoa Areenan osiosta?
    Mulla loppui edellisillan puolysiuutisten katselu aamuisin, kun lopettivat 25.6. ko. lähetyksen streamauksen RealMedia-formaatissa ja nykyinen Win-joku-formaatti pätkii sietämättömästi mitä ikinä yritänkin. 😦 Ja lisäks tietty enää ei ole enää mitään suoraa linkkiä vikaan uutiseen vaan se vaihtuu joka päivä. Plääh.

  2. No joo, mäkin arvelin että Areena on syyllinen… En tiiä, ainakaan duunista en oo päässyt mihinkään Areena-materiaaliin käsiksi, ja Ylen sivuilla myös sanotaan että “YLE Areenan radio-ohjelmisto ei toistaiseksi ole niinikään tekijänoikeussyistä kuultavissa ulkomailla.”
    Niin että kivakiitti. Ää… musta on sinänsä niin hienoa että rupeavat ylipäätään jakamaan juttujaan netissä, Elävä Arkisto ja toi Areena vaikutti hienolta – ja ymmärtäähän sen että ei meitä ulkosuomalaisia ole niin paljoa että meitä varten kannattas mitään erikseen lähteä podcasteja tekemään. Surettaa silti. Mä olisin ihan valmis maksamaan (jotain pientä mutta kuitenkin) siitä, että saisin Ylen materiaalia iPodiin, ettei tarttis kaikkea katsoa YouTubesta…
    Hmm on siellä ilmeisesti vielä tarjolla jotain reaaliaikaisia lähetyksiä, mut niitä nyt ei aikaeron takia vaan voi kuunnella. Yksittäisiä lähetyksiä ehkä voi kans ladata koneelle, mutta hei, kiinnostavan materiaalin etsiminen käsin päivittäiskäyttöä varten on viime vuosituhannen juttuja…
    Nyt tulee sellanen olo että tässä “radioammattilaiset leikkii intternettiä”.

  3. Areenan podcast-tilausosoitteiden tilauslistan pitäisi avautua lähiaikoina. Puheohjelmia pitäisi olla tarjolla ladattavaksi ulkomailla ihan entiseen malliin, tässä vain siirtymä julkaisutavasta toiseen aiheutti pienen ennakoimattoman hikan. Olette oikeassa siinä että meidän olisi pitänyt osata tiedottaa katkoksesta paremmin.

  4. Tuija – jihuu! 🙂 🙂 Kaikki fanipisteet Ylelle ja otan kitinäni takaisin – heti kun pääsen taas Petri Kejosen, Sakari Kilpelän ja Janne Mällisen äänten seuraan:) Tietysti tämä ei pelasta Joy:ta tv-uutislähetysten puutteelta…

  5. Hei, Yoe.
    Tämä kommentti ei liity mitenkään tähän nimenomaiseen entryysi. Sain blogisi linkin yhdeltä tutulta (hei, Anna!), ja tämä on osoittautunut todella kivaksi ja hyödylliseksi. Olen muuttamassa Tokioon kuukauden päästä ja vaikka olen kaupungissa muutaman kerran käynyt, en tiedä Japanissa asumisesta ja olemisesta yhtään mitään…
    Missasin myös tuon secondlaiffikierroksen, mutta olen kovin tyytyväinen, että aiotte vielä jatkaa niitä opastettuja käyntejä. Kukaties pappa jonain päivänä innostuu mukaan… Samoin Sula Pinta on todella hyvä juttu, koska olen vasta perehtymässä koko virtuaalimaailmaan. Ongelma vain on se, että olen tottunut viettämään aikaani ihan muualla kuin verkossa ja SL vaatii kyllä aikamoisen istumalihassession. Mutta SL:n mahdollisuudet on uskomattomat: näin juttua (kiitos taas, Anna!) Pariisin Les Halles -alueen suunnittelukilpailusta, taidenäyttelyistä ym. joita sinne järjestetään. Hienoa.
    Sulla oli myös juttu virtuaali-Ruotsista. Itse asiassa Suomen Japanin lähetystö on tehnyt nettiin japaninkieliset Suomi-sivut. Ne on suunnattu koululaisille ja on aika kivat – jonkinlainen haalea virtuaali-Suomi siis, vaikka eivät perustu samaan ajatukseen kuin Ruotsilla.
    Mä jatkan sun blogin seuraamista tarkkaan, se on hieno!
    Arska

  6. Iihk, kiitos Arska – tää päivä vaatii positiivisuutta jotta siitä pääsee läpi:) Ja tervetuloa Tokioon vaan, muista ilmoittautua suurlähetystöön niin sitten voidaan törmätä viimeistään itsenäisyyspäivän bileissä.
    Joo mun japaninopettaja toi mulle lehtileikkeitä siitä koululaisten virtual Finland- jutusta, kovasti taas sain selitellä hänelle että miksi nyt Suomen koulutusjärjestelmä on niin maailman paras (kun jutussa tähän viitattiin). Hyvä homma. Mutta tosiaankin, kun japanilaisia (ja muitakin ei-suomalaisia;) SL:ssa on hurjat määrät, ei välttämättä olisi tosiaankaan hullumpi idea rakentaa Suomi-promo-juttua 3D-muotoon. SL:ssahan ei siis yleensä kannata niinkään lähteä markkinoimaan varsinaista tuotetta (eli vaikkapa nyt kontenttia suomalaisille) vaan brändiä (matkailunedistämiskeskus, kuuluuko? 🙂
    Hyvä että Sula Pinta on löytänyt kiinnostuneita – pysy kuulolla, virallisia retkiä tehdään varmasti lisää (ehkä enemmän kunhan kesän suomalaisissa aiheuttama pakottava tarve olla ulkona haihtuu;) mutta meanwhile, tule toki käymään Kievarissa sen aukioloaikoina (lauantai-aamuisin klo 10-11 🙂

  7. Heh, ainahan voitte viilentää tonkkaa käärimällä sen märkään pyyhkeeseen ja hyödyntämällä haihtumisen jäähdyttävää vaikutusta.
    Kuinka vahvaa tuosta homebrew-luumuviinistä tulee valmistuessaan?
    ps. Onnittelut, sikäli kun tuo otsikon 33 tarkoittaa jotakin ikääsi liittyvää.

  8. Hmm … jotenkin mä en nää että märät pyyhkeet homehtumassa keittiönnurkassa kolmen kuukauden ajan on se sisustusjuttu minkä mä just ekana haluan… 😉 kun musta ei kuitenkaan ole vaihtamaan niitä pyyhkeitä päivittäin;) mut eiköhän se riitä että pidän tonkan varjossa.
    Kaupasta ostettuna luumuviini ei oo kovin vahvaa, sellasta 14%:sta ainakin Choyan versio (Choyalla on hämmentävät englanninkieliset webbisivut, joilla paitsi kerrotaan luumuviinin historiasta ja terveysvaikutuksista myös opetetaan japaninkieltä)
    Enkä kyl näe sitäkään että tuo on varsinaisesti onnittelun aihe 😉

  9. Kas, onnittelut. Itse täytin toukokuussa 37, ja täytyy myöntää, ettei juhlimisessa ole enää näillä vuosiluvuilla mitään mieltä. Voisi melkein unohtaa koko ikääntymisen —

  10. Ehdin sulle suositella jo Päivä Tunnissa – ohjelmaa korvikkeeksi, mutta niinhän on jo Ykkösaamukin mestoilla. 🙂
    Kannattaa Areenan tarjontaa selata ohjelmittain, (areena.yle.fi/selaa), koska niistä ohjelmista, joista podcast-oikeudet on, fiidi näkyy ko. ohjelmasivulla.

  11. Kun olin pieni, me tehtiin äidin kanssa viiliä ja jogurttia niin, että kaupasta ostetusta purkista otettiin lusikallinen “juureksi”. Jogurtin valmistaminen onnistuu kätevästi vaikkapa niin, että lämmittää maidon ensin reilu kädenlämpöiseksi (40 astetta olisi ihanteellinen), pistää maidon termariin ja jogurttilusikallisen sinne sekaan, sekoittaa ja jättää yön yli tekeytymään. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s