Kloonaamaton apina ja pahvinen Paris Hilton




talvi tulossa

Originally uploaded by marylkayoe

Yle (ja kaikki muutkin) uutisoi että Apinan kloonaaminen onnistui. Hienointahan tässä on se, että mä näin kyseisen otsikon punttisalin telkkarissa ja ihan itte ymmärsin mistä oli puhe!

Siltä varalta että joku ei YLEn artikkelin jälkeen jaksa enää lukea sitä Naturessa julkaistua alkuperäisartikkelia (Byrne & al) tai edes selkokielistä uutisjuttua  lienee syytä selventää, että ei meillä ei ole nyt uutta “Donnie”-nimistä klooniapinaa, joka poseerais parrasvalossa identtisen “vanhempansa” kanssa. Apinaa ei siis kloonattu eikä sitä edes yritetty.

Tiivistetysti, tutkijat käyttivät somatic-cell nuclear transfer (SCNT) – menetelmää tuottaakseen apinan kantasoluja hedelmöittymättömistä apinan munasoluista. Eli, otetaan munasolu, kerätään sieltä kaikki tuman geenit pois (ei siis kosketa niihin muihin DNA tai RNA-pätkiin jota solujen sisällä on, huomioikaa tämä), ja ammutaan geenipyssyllä tilalle uudet geenit jotka on kerätty aikuisen apinan ihosoluviljelmistä. Tämän jälkeen “annetaan” luonnon tehdä tehtävänsä, munasolu jakautuu ja jakautuu ja sitten meillä on näppärästi paljon soluja joista voi kehittyä hermosoluja, ihoa, sydänsoluja ja josvaikkamitä.

En nyt kuitenkaan dissaa työtä, päin vastoin. Vaikka teoriassa homma on yksinkertainen, käytännössä se käsittää lukemattomia aivan tolkuttoman vaikeita ja monimutkaisia operaatioita. Yksi Byrne & al:n työn onnistumisen askelia oli se, kun he päättivät olla käyttämättä tiettyä voimakasta värjäystä ja ultraviolettisäteilytystä munasolun omien geenien poistamiseen, vaikka tämä menetelmä on toiminut muissa lajeissa, ja sen sijaan käyttivät Oosight-nimisen firman polarisaatioimagointia. Ylipäätään jokainen prosessin askel on pitänyt kirjoittaa uusiksi. Tässä tekijöiden tiivistelmä menetelmästä, teille kaikille pikku kotibiologeille:




ohayoo

Originally uploaded by marylkayoe

A primary culture of fibroblasts was established from a skin biopsy of an adult rhesus macaque male (male 1) and prepared for SCNT as previously described. Mature metaphase II oocytes were rendered spindle-free using the Oosight imaging system (CRI, Inc.) and a donor somatic cell nucleus was introduced into a cytoplast through electrofusion. Reconstructed embryos were activated 2 h after fusion by exposure to 5 mM ionomycin (CalBiochem) for 5 min followed by a 5-h incubation in 2mM6-dimethylaminopurine (DMAP), placed in HECM-9
medium and cultured at 37 uC in 6%CO2, 5%O2 and 89%N2 until the expanded blastocyst stage. The ICMs of selected SCNT blastocysts were plated onto MEF feeder layers and cultured in ES cell culture medium for 5–7 days. ICMs that attached to the feeder layer and initiated outgrowth were manually dissociated into small clumps with a microscalpel and replated onto fresh MEFs. After the first passage, colonies with ES-cell-like morphology were selected for further propagation, characterization, low-temperature storage and in vitro and in vivo differentiation, as previously described.

Syy miksi tästä tietysti kohkataan (sen lisäksi, että media kuvittelee että nyt on klooniapinoita) on se, että oletettavasti tämä menetelmä toimisi paremmin ihmissolujen kanssa kuin ne jotka toimii vaikkapa lampailla tai sammakoilla. Ja yleensä aina muistetaan mainita siitä, miten kantasoluilla voidaan pelastaa ihmishenkiä kun voidaan tuottaa vaikkapa uutta maksakudosta potilaalle eikä ole hylkimisongelmia.
Totta, totta. Toisaalta, sittenkin kun homma on hanskassa, ei niitä potilasspesifisiä kantasoluja mitenkään kauhean nopeasti tai halvasti tuoteta, joten tuskin tästä mitään ihmiskuntaa yleisestipelastavaa lääketieteenhaaraa tulee vaikka ehkä Michael Jacksonille saataisiinkin uusi nenä. Se mistä yleensä ei puhuta, on potilasspesifisten kantasolujen tuomat mahdollisuudet tutkia esimerkiksi harvinaisia tauteja (voitaisiin ottaa tuntemattoman aivodegeneraatiotaudin vaivaamalta potilaalta ihonäyte, kasvattaa neuroneita ja tehdä sitten lääketestejä niillä potilaan sijaan) … puhumattakaan kaikista perustutkimuksellisista näkymistä.

Ihan toisenlainen – mutta oikeastaan hyvin samanlainen – uutinen Science-lehdestä: tyypit on saaneet muutettua yhden lajin eliön toisen lajin eliöksi vaihtamalla “käyttöjärjestelmän” eli siis, omat geenit ulos ja toisen lajin geenit sisälle ja vot, eliö muuttuu toisen lajin edustajaksi. Ihan ei olla vielä sillä tasolla että pienellä määrällä hämähäkin geenejä voisi nörtti muuttua hämikseksi – tutkimuksen kohteena oli pari lähisukuista bakteerilajia – mutta silti hitsin kiintoisaa.

Että tällaista.

Niin se Paris Hilton? Kuulin Science-lehden podcastista, että tyypit oli todenneet, että jos laittaa pahvisen Paris Hiltonin uroshiirten häkin viereen, ne unohtaa kipunsa ja vaivansa. Naarashiiret ei reagoineet samalviisii. En löydä alkuperäisartikkelia, että joudutte nyt vaan uskomaan sanaani.

2 thoughts on “Kloonaamaton apina ja pahvinen Paris Hilton

  1. Joo, nää Paris Hilton (she is a drug, a pain-killer!) jutut on hauskempia kuin omien juttujen kirjoittaminen. Niinpä laitoin sivuilleni
    pikku kommentin (linkki:Tulevaisuuden tiede, sitähän tämä nimenomaan on).

  2. Joo, mäkin bongasin ton Paris-asian ei-ihan-alkuperäisenä, Tiede-lehden sivuilta
    Mutta eikös tuon vois tulkita melkein niinkuin vanhana kunnon “Lyö vasaralla varpaaseen niin ei enää hammassärkyä niin muista”-ratkaisuna? Parisin näkeminen aiheuttaa niin pahan stressin että pienet naarmut tunnu enää missään… Jos näin tosiaan on niin mä olen ehkä enemmän koiras- kuin naarashiiri.
    (Koitin olla kommentoimatta anonyymisti mutta systeemi ei halunnut jostain syystä lähettää mulle lupaamaansa rekisteröintivahvistusmeiliä. Höh.)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s