Elävä planeetta




asema-in

Originally uploaded by marylkayoe

Selkäkipuisena vapaa-aikaa yhtäkkiä on vähän enemmän. Ei voi viettää aamupäiviä salilla, eikä lauantai-iltoja “tuhrata” ninjatreeneissä. Istuminenkaan ei oo kovin rok, eli sen sijaan että istuisi tuntikausia säätämässä vaikkapa sukellusvideoita, on parempi lojua vaaka-tasossa soffalla ja katsella videoita.
Sain kaverilta lainaan BBC:n Planet Earth-sarjan neljä ensimmäistä jaksoa DVD:llä. Minähän oon tietty muinaisista ajoista alkaen ollut täysin hallittavissa luontodokkareilla (perimätieto kertoo, että perheeseemme hankittiin aikoinaan väritelkkari että voisin katsoa niitä luontojuttuja väreissä) – mutta kun on viimeiset N vuotta asunut ilman televisiota, on jäänyt hyvin vähälle tuollaisen videomuotoisen luontoinformaation saanti.

Ja voi hyvänen aika että on hienoa materiaalia se – ei voi muuta kuin kiitellä ja kumarrella BBC:n suuntaan. Selkäkipukin unohtuu kun saa hemmotella korviaan David Attenboroughin tutulla äänellä, ja kun kuvausryhmä kuukausien Afganistanissa kökkimisen jälkeen saa kuvattua lumileopardin herättämässä pentuaan lumisella kivijyrkänteellä, huomaan pidättäväni hengitystäni. Kaunista, kaunista – ja perhanan BicCamera ei myy mulle sarjaa Blu-Ray:na vaan pitää ihan ameriikoista tilata se. (Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä totean että ei, tässä DVD-formaatissa ei vaan oo tarpeeks resoluutiota mulle.)

Hiukan vähempiresoluutioista viihdettä tarjoaa sitten muinaiset Cousteaun Odysseiat, jossa alkuperäismateriaalikin on rakeista ja ääniraita litteää. Ei väliä. Olen matkustanut (uudestaan – kai mä näitä olen ihan pienenä katsonut) kapteeni Cousteaun mukana pitkin meriä ja ihmetellyt muinaisia sukelluslaitteistoja – aivan uskomattoman miehekästä touhua se muuten on ollut. Olen myös ihmetellyt, että kuinka on voinut merien tila päästä niin kehnoon jamaan kuin se nyt on, vaikka meillä oli noin loistava PR-mies niille jo vuosikymmeniä sitten.
Ihan hillitöntä riemastusta herätti kuitenkin jakso, jossa etsittiin Atlantista Kreetan liepeiltä – ja mä tajuan että hitto mähän OLEN sukeltanut tuolla, ja joo oli ruukkuja pohjassa. 🙂 🙂
Kovin on kaunis planeetta meillä.
Katsoin videota pikkuprinssi Harryn seikkailuista Afganistanissa – ja siinäkin kiinnitin lähinnä huomiota kauniiseen maisemaan.

Jottei kuitenkaan menisi elo ihan liian mukavaksi, pistin taas sunnuntaiksi herätyskellon soimaan aamuviideltä ja raahasin selkä vääränä (kyllä, tää ei ollu kauheen hyvä juttu) kassillisen sukellusrompetta Fuji-vuoren ohi Yugawaraan, missä vietin koko päivän harjoitellen tasapainotusta, suusta-suuhun-hengitystekniikkaa vedessä sekä yritin epätoivoisesti oppia riisumaan ja pukemaan varusteet päälle vapaasti parin metrin syvyydessä kelluen. Jooh, onnistuuhan se, mutta ei mitenkään kovin smoothisti… onneksi en tiedä montaakaan tilannetta jolloin tätä pitäisi käyttää – ainoastaan sen, että jos tulee ns. iso hätä. Siis hätä, jonka pienemmät versiot neuvotaan hoitamaan diskreetisti märkäpuvun sisään.

Ihan sukellusjunkie on tästä tytöstä tullut. Siis mehän oltiin yhessä keskivertonuhjuisessa uima-altaassa, mutta meikä fiilistelee ihan kybällä siellä harjoitellessaan tasapainouintia kasvot ylöspäin kun ikkuinoista auringonvalo kimmeltää… likahiukkasissa. Lieneekö sitten se, että pitää koko aika keskittyä siihen rauhalliseen hengittämiseen, mutta tuollainen parituntinen tekee mielelle melkein samaa kuin loma.




pelastettu pehmovalas

Originally uploaded by marylkayoe

Aikaisemmin kerroin kummallisista naapureista, jotka muuttivat tiehensä mutta jättivät tavaransa pihalle. Nyt on sellaista ilouutista minulla kerrottavana, että pikkuhiljaa pinosta on tosiaankin alkanut katoamaan tavaraa; uudenuutukaisen näköinen ilmankosteutin ja tyylikäs kissahylly meni kai ensimmäisenä, ja epäilen että eräällä lähikodittomallamme on päässään uusi pipo. Ketään en ole pinoilla nähnyt, mutta jotenkin muovikassit ovat tyhjentyneet. Onneksi kuitenkin siististi niin, että ei ole roskat levinneet paikalta esimerkiski meidän zen-puutarhan puolelle. Löysin pihaltani siihen hylätyn pyykinkuivatustelineen, joka ilmeisesti ei sitten ollutkaan niin kiva että henkilö ois halunnu kantaa sen kotiinsa asti; kävin sijoittamassa sen takaisin pinoon, ja… vilkaisin muutamaan kertaan ympärilleni pimeällä kujalla… ketään ei näy… ja menin kotiin mukanani iihqu-söötti-pehmomiekkavalas, jolla paralla oli vielä Kamogawa Sea World:in hintalappu. 🙂 🙂 ❤ Oikeastihan en koskaan moista ostaisi, krääsää on muutenkin liikaa ja aivan erityisesti en halua tukea mitään tahoa joka laittaa valaan akvaarioon, mutta tämähän oli vain ja ainoastaan hyväntekeväisyyttä. Mietityttää vain, että kysyttiinkö kyseisen perheen lapselta että saako valasherra jäädä kissojen ja muiden naapureiden armoille…

Lapsen on hienoja kyllä. Taannoin YouTubessa oli suosittu video, jossa pari pentua saa aivan hillittömän riemukohtauksen saatuaan joululahjaksi… mikähän se oli, pelikonsoli kai. Vanhempien joulukin tais olla ihan hyvä siinä perheessä – itse pääsin nauttimaan samasta luonnonihmeestä eilen: noin kuusivuotias poika, jonka silmät laajenee teelautasen kokoisiksi kun tuon sille tuliaisen, posket lehahtaa punaisiksi ja pienet nyrkit alkaa viuhoa ilmassa – YES! YESS! YEEEAAAHH!!!

Erityisen hienoa tässä oli tietysti mulle se, että kyseinen pikkulahja ei ollut pelikonsoli, eikä robotti, vaan säilöttyjä aivonviipaleita mikroskooppilaseilla. 🙂 🙂

Advertisements

3 thoughts on “Elävä planeetta

  1. Luultavasti tiedät, mutta pakko se on postata. 🙂
    Jos tuota Planet Earthia ameriikoista tilaa, niin kandee tsekta, että siinä on tuo David Attenborough eikä Sigourney Weaver. Britti vs. jenkki versio.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s