Pakettinarut ja kissanviikset

2343049174_a4cd6b4436.jpgOn taas sellainen aika, että on keskityttävä olennaiseen. Eli kirjaamaan ylös hyviä asioita.

RockBand-peli pleikkarilla on kivaa! Kivempaa kuin luulin. Paitsi että kitaransoittamisesta menee sormet rakoille ja nyt ei voi soittaa. Huolestuttavinta on se, että kun siinä kiskoo kitarasooloa jossain Faith No More:n Epic:issä, tulee sellainen olo että haluaisi jotenkin kyetä taas soittamaan jotain ihan oikeasti.

Kuuleman mukaan oikeasti kitaraa soittavilla on ollut tapana dissata näitä kitarointipelejä. Eihän sillä touhulla ole juurikaan tekemistä oikean instrumentin SOITTAMISEN kanssa – mutta väittäisin että yhdessäsoiton euforia on kyllä ihan samaa juurta, tulee se sitten metallikielien oikeasta venguttamisesta tai muovisten nappien painelusta ruudun ohjeiden mukaan.

Kuuntelin tässä päivänä muutamana New York Academy of Sciences’n podcastia aiheesta “miksi kaakao on terveellistä” – sanoivat siellä esim. että jos tehtäisiin laki, että kaikkien ihmisten pitäisi syödä päivittäin pikkuisen tummaa suklaata, saataisiin valtaisat kansanterveydelliset hyödyt.
Googlasin sitten aikani ja opettelin keittämään oikeata kaakaota – en oikeen koskaan oo tykännyt NesQuick-liemistä, joten olen jotenkin kuvitellut etten varsinaisesti tykkää kaakaosta. Meni siihen pieni hetki kun testaili eri kombinaatioita, mutta nyt illat pelastaa tämä:

Kasari hellalle, ja siihen kaakaojauhetta, pari kierrosta nutmegiä myllystä, kanelia, korianteria, ihan pieni ripaus suolaa, muutama kuivattu chilirengas ja ihan vähän sokeria. Kaasuliekki päälle ja heitellään maustehia kuumalla pohjalla hetki ennenkui lisätään tilkka vettä, ja sit vähän lisää, niin et tulee tasainen tahna, koko aika sekoitetaan. Kun se alkaa höyrytä, heitän sekaan palan vielä tosi tummaa suklaata (kun ny sattuu sitä olemaan) ja aletaan lisäämään ihan pieni loraus kerrallaan maitoa ja sekoitetaan aina kunnes sekoitus alkaa taas höyryämään ennenkuin lisätään lisää maitoa. Kun maku on sopiva, lämmitellään kunnes ihan melkein kiehuu ja sit kaadetaan hyvään kaakaomukiin.

2343878793_dded022db5.jpgKun selkä on kurja, ei pääse salille eikä muutenkaan urheilemaan. Liikuntaa korvatakseni oon alkanut jäämään työnmatkalla pois metrosta kahta pysäkkiä aiemmin, Chikatetsu-Akatsukan kohdalla, josta on valtatien reunaa marssien noin kolmen vartin kävelymatka työpaikalle.
Valtatien reunan tarpominen on kyllä vähän vähemmän kivaa, ja tuossa eräänä aamuna kun olin herännyt muutenkin liian aikaisin eikä tuntunut olevan oikeen mitään selkeetä syytä olla työpaikalla mihinkään (määrättyyn) aikaan, lähdin sivupoluille etsimään vaihtoehtoreittiä. Ja vot, siinähän se Hikarigaokan puisto oli sopivasti matkalla, ja Shirako-joki ja satamiljoonaa pientä temppeliä ja ikivanhaa japanilaista puista kartanoa. Kiertoreittiin kuluu aikaa vartin verran enemmän ja saa kulkea rappusia ylös ja alas, mutta ei se uramenestys ole ennenkään ollut viidestätoista minuutista kiinni.

Sonyn uusi eReader PRS505 on myös tosi kiva! Olihan se edellinen laiteversiokin jo ihankiva, mutta hyvä idea oli täysin pilattu suljetulla tiedostoformaatilla. 505 lukee yhtä sun toista tiedostomuotoa, ja open source-version hallintaohjelmalla siihen saa latailtua vaikka aamuisin tuoreimpia uutislehtiä. Ja voi kuunnella musiikkia samalla kun lukee. Kevytkin on. Ja vasta nyt tajuan että Cory Doctorow esimerkiksi julkaisee kirjojaan Creative Commons-lisenssillä, että luettavaakin siihen saa.

Tutkailin myös ensi kertaa hiukan tarkemmin noita kirjastonhallintajuttuja, niinkuin Google Books Search:in “My Library“-osaa ja LibraryThing:iä, ja huomaan mihin niitä tarvitaan: ei voi ihminen muuten muistaa, mitkä kaikki Pratchett-kirjat sitä on lukenut ja mitkä vielä puuttuu välistä.

Alunperin olin kyllä vähän skeptinen sähkökirjan suhteen; olen kuitenkin niitä, jotka humaltuvat kirjakauppojen, erityisesti vanhojen kirjojen kauppojen tuoksusta, ja joka on ollut huono käyttämään kirjastoja koska on tahtonut omistaa kirjansa. Mutta toisaalta – jos puhutaan jostain Diskworld-novelleista (joita toki arvostan suunnattomasti nerokkuutensa vuoksi) tai muista joita luetaan halpoina pokkareina – siis sellaisia, joissa sisältö on se juttu eikä esimerkiksi kauniit kuvat tai mahdollisuus tehdä reunamerkintöjä – niin ihan turhaahan on puita niitä varten kaataa. Makulointiin ne menee ennemmin kuin myöhemmin enivei.

Samainen Cory Doctorow on esittänyt, että eBook-reader-laitteilla ei ole tulevaisuutta. Onhan ne toki aika kalliita.  sähköinen mustenäyttö on selkeä mutta edelleenkin aika hidas käyttöliittymänä (sivujen kääntelyyn riittää kuitenkin). Ja yllättävästi ne eBookit tuppaa maksamaan melkein saman verran kuin paperiversiot – tämä toki kertoo vain siitä, miten halvasti ne halpispokkarit tuotetaan. Olen silti kuitenkin aika vaikuttunut tilanteesta, jossa laitteeni sisäiselle muistille – tai murto-osalle siitä – olen saanut mahtumaan enemmän romaaneja ja muuta kuin ehdin lukemaan vuodessa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s