Takaisin päiväjärjestykseen

Korjaus edellisessä mainostamaani ohjelmaan: Suomessa 23.4. – 8.5, eli ei, en lennä Sushirajan porukoiden kanssa samalla koneella, harmi! Olis muuten voinut jopa ehtiä vaihtamaan kuulumiset. Perinteiseen tapaan ensimmäisenä suomiperjantaina meinaan istua iltaa TinTin Tango:ssa, eli 25.4. n klo 18-20 alkaen olen siellä. Saa tulla sanomaan moi.

Muutaman viikon tässä oli ehtinyt olla hirveesti stressaamatta työnteon määrästä – syystä siitä, että yleinen työvitutus painoi niin kovasti päälle ettei ehtinyt stressaamaan. Valitettavasti löysin behavioraalis – farmakologisen yhdistelmäratkaisun, jolla tuo ylenpalttinen negatiivisuus saadaan pidettyä kurissa – ja avaan silmäni huomaamaan aivan järjettömän kiiretilanteen. Todo-listalla on tällä hetkellä:

1) Fellowship of the JSPS – hakemuksen (voisko ton kääntää “JSPS:n ritarit”?) vääntäminen, DL maanantaina, ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että mun ja pomon käsitykset siitä, mitä ko. rahalla tehtäisiin on täysin eriävät. Ensi versio juhlavista laadidaa – ja superlatiivi – sepustuksista sais olla valmiina n. tunnin sisään.

2) Artikkeli nr.2:n (no oikeasti se on #3 mut se välissä ollu oli niin huono ettei sitä kehtaa laskea) valmistaminen submittointia varten, DL käytännössä ensi viikon perjantai

3) luennon valmistaminen Suomen-reissua varten; vedän siis seminaarin Viikissä 25.4. klo 14, aiheena “mitä emme tiedä pikkuaivoista”. Kokemukseni mukaan diojen ja tekstin kannattaa olla valmiina viikkoa ennen, eli myöskin DL on ensi viikon perjantaina.
Osa materiaalista on toki samaa kuin Okinawalla, mutta kun yleisö on erilaista, pitää juttukin esittää aika lailla eri tavalla.

“Kiirettä pitää” – ilmaus ei tee oikeutta tilanteelle. Ikävästi vielä kaikki nämä kolme on sellaisia, jotka ei vaan tapahdu äärettömälläkään työntekemisellä jollei inspiraatio iske. Piih. Pahoittelen jo etukäteen kaikille niille, joiden kanssa kommunikaatiota tai muuta tulen laiminlyömään.

Nyt kun kerran prokrastinoinnin makuun pääsin, en malta olla raportoimatta Erittäin Tärkeitä Havaintojani. Nimittäin, niistä naapurin hyvännäköisistä pojista joiden ikkunoissa ei edelleenkään ole verhoja.

Talossa asuu nyt siis laskujeni mukaan 2-4 nuorehkoa miestä, jotka eräänäkin iltana ilahduttivat naapuruston silmiä koikkelehtimalla trendikkäästi kalsareissa olohuoneessansa. Elo on siellä melko rauhallista ja sopuisaa; yksi pojista on selkeästi parturikampaaja ja siistii tovereidensa tukkaa ammattimaiseen tyyliin. Lopputuloksena ei kuitenkaan ollut mitään tylsää sarariman-tukkaa, vaan villejä ponihäntiä jotka sojottaa eri suuntiin.

Kun ei enää ole niin kylmä, että ikkunoissa olisi tarkenemisen kannalta pakko pitää verhoja, yritän viestittää heille että kannattais hankkia verhot pitämällä omia verhojani auki – tällöin siis heiltä näkyy meille kuin samassa talossa asuttaisiin. Luulisi nyt gaijin-elon näkemisen vavisuttavan tasapainoista japanilaista wa:ta ja zen:iä ja feng shuita; viimeistään sen, kun vietettiin iltaa RockBandin tahtiin jammaillessa, luulisi karkottavan pojut hankkimaan vaikka sanomalehteä ikkunansa tukkeeksi. Vaan ei; tiedä häntä, inspiroiko Nirvana:a repivä punatukkainen kitaristisankari vai mikä, mutta pojat vastasivat kaivamalla esiin kuulokkeet, DJ-miksaussetit levynpyörityslaitteineen ja alkoivat kimpassa scratchaamaan.

2 thoughts on “Takaisin päiväjärjestykseen

  1. Noh, sehän saattaa vaan olla positiivinen asia ettei lennetä samalla lennolla. Kun samassa yhtälössä on mukana 5 kk:n ikäinen vauva ja mannertenvälinenlento, se täyttää ainakin minun mittapuulla täydellisen katastrofin tunnusmerkit…

Leave a Reply to Minna H. Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s