natsu no hi




natsu no hi

Originally uploaded by marylkayoe

Sellasta se. Törsäsin ja ostin riistokapitalistisesta ja oikeudettomasta iTunes-liikkeestä Neumannin Albion-levyn. Se tais olla ensimmäinen omistamani ostettu musiikkikasetti aikoinaan. Oi tätä lyriikkaa 🙂

Hän kertoi mulle vapaudesta ihmisen /
jonka toivo palauttaa vain voi
Hän kertoi linnunradan joskus syntyneen /
haaveista ihmissydämen

Postilaatikkoon tupsahti postikortti aurinkoisesta Kaliforniasta.
“Terveisiä täältä. Mulla on sairaan kurjaa, ja tylsää, en tee muuta kuin odotan että aika kuluisi, että lounastunti päättyisi, niin että voisin mennä ravintoloihin anelemaan töitä. Vihaan tarjoilijantyötä mutta ei tällä elämällä muuta tee. Noh, ajattelin kirjoittaa sulle että muistan kun meillä oli hauskaa. Nyt loppui kynästä muste niin vaihdoin toiseen kynään. Toivottavasti nähdään!”

Siis tämä kortti oli tarkoitettu naapuriin, mutta niinkuin on ennenkin jo todettu, paikallinen postilaitos kiikuttaa meille kaiken ulkomaankielisen materiaalin.

Kotikulmien vakioasukki, musta ja liikkumaton mies, on ollut yllättävällä päällä viime aikoina. Siis musta se on ihan oikeasti, ihossa on ihmeellinen musta väri, en ole varma onko se likaa vai vauriota. Kului vuosia ennenkuin näin miehen liikkeessä; yleensä se aina seisoi hievahtamatta, vaikkapa kesken askeleen, jossain kadunkulmassa. Eri kadunkulmassa aina toki. Nukkui aina yhdellä rappusella kotimatkani varrella. (eikä muuten kerjää, niinkuin ei kukaan täällä vaikka oikeasti ovatkin kodittomia toisin kuin jotkut turistikerjäläiset.)

Niin siis, viime aikoina miehen ihonväri on hiukan vaalentunut, ja useasti olen nähnyt hänet… in action. Eräänäkin iltana mies oli polvillaan jalkakäytävällä – edessään onigirinkääreet ja sanomalehdenviipale, jolle hän oli asettanut paperiinkiedotun suklaakonvehdin. Näin jo kaukaa että jotain erikoista on tapahtumassa joten osasin hidastaa askeleita, niin että näin kuinka mies suunnattoman hitaasti ja huolellisesti ja nautiskellen avasi konvehdin ja asetti sen sanomalehden päälle, ennenkuin ryhtyi suoristamaan konvehtipaperia.

Toisena iltapäivänä mies istui maassa siinä yhdessä mutkassa nojaten selkäänsä roskapönttöön. Jalat suorana, kädet ristissä rinnan päällä, silmät kiinni – ja naureskeli jollekin hiljaa itsekseen, hyväntuulisena.

En voinu olla jäämättä miettimään – vaikka toki jalat ei pysähdy – minkälainen muistikuva tai ajatus saa ihmisen noin hyvälle tuulelle. Itse en varmaan kykenisi edes liikkumaan noilla näköaloilla, konvehtien syömisestä puhumattakaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s