Sanat takaisin




CIMG2265

Originally uploaded by marylkayoe

Perun tässä nyt kaikki puheeni eiliseltä. Unohtakaa, ei mitään nähtävää. Japaniblogaus jatkuu toistaiseksi.

Tänä aamuna oli taas mieli maassa, ja erinäisten saatujen palautteiden vuoksi tuntuu taas siltä, että olen ihan kelvoton ja eihän tästä mitään tule.

Ja yhtäkkiä ymmärrän että sehän pitää paikkansa. Ei siis se, että olisin jotenkin tyhmä tai huono tekemään tiedettä sinänsä, että muka en osaisi esittää tiedettäni loisteliaassa valossa ja häikäistä kuulijoitani nerokkailla vasta-argumenteilla.

Vaan se, että musta ehkä ei ole tähän, koska, ei tiedettä voi tehdä näin olemattomalla itseluottamuksella! Miten ihmeessä olen voinut tämän asian sivuuttaa kaikki nämä vuodet, vaikka sen on monesta suusta kuulunut: jos aiot pärjätä, sun pitää uskoa ittees ihan sairaalla tavalla, olla tarpeeksi hullu ajaaksesi eteenpäin ideoitasi silläkin uhalla että ne on ihan pielessä. Ei labranjohtaja (johon tää mun muka-valitsema tie olis johtamassa) voi musertua negatiivisesta palautteesta niin, että haluaa mennä työpöytänsä alle itkeskelemään ja kuuntelemaan 90-luvun hitaita. Eikä tässä nyt edes tarvitse ajatella että oltaisiin vetämässä Nobel-tason tutkimusta; ei sitä ihan tavallistakaan granttipyöritystä voi johtaa ihminen, jonka mielialat heittelee kuin [insert sopiva kielikuva].

Bipolaarista ei oo tieteentekoon. Elävä esimerkkihän mulla on. Paras ois vaan nyt keskittyä tähän työntekoon niin että palkka jatkaa juoksemistaan ja harkita vakavasti jotain tavallista työtä.

Blogaan seuraavan kerran kun on jotain sopivan hupsua kirjoitettavaa. Tai serotoniinitasot nousee sopivalle levelille. Tai kun palaan viikonlopun sukellusretkeltä.

(Hahmotan kyllä että tämä on ns. hetken huumassa kirjoitettu juttu, mutta hei, omapahan on blogini.) 

Advertisements

5 thoughts on “Sanat takaisin

  1. Hei, tääkin kuulostaa ihan multa ja mun duunilta! 😀 Älä lannistu, täytyyhän meillekin paikka löytyä… Sitä paitsi statistiikkojen mukaan, vaikka bipolaarisista tms. iso osa päätyy kykyjään kehnompiin duuneihin, niin jokusesta prosentista (oisko ollu jopa 20…?) tulee sitten ihan yltiöpäheitä – etköhän sinä ainakin mahdu siihen settiin. (mitä itseeni tulee, olen ajatellut, että ellei graafikkona leipä irtoa, niin seuraavaksi pitänee hankkia ammattikoulutus ja ruveta maalaamaan seiniä *g*). Ja nyt Finnconiin!

  2. Me ehkä ajatellaan sillai, että ihminen ei voi vaan päättää olla älykäs, jos ei oo, mutta että itseensä voi päättää uskoa. Siksi sitä, että sitä tiettyä itseään toteuttavan ennustuksen/harhan kaltaista itseluottamusta jota tiede tuntuu vaativan ei ole, ei välttämättä heti huomaa. Koska kaikilla oletetaan olevan, mutta jotkut vaan “ei käytä sitä”.
    Tai jotain semmosta.

  3. Vaikka ei tuntuisi siltä, että elämä voi jatkua jos on mennyt pöydän alle kuuntelemaan 90-luvun hitaita (onkohan näin huonoon jamaan joutuneille jo omaa tukiyhdistystä? pitäisi perustaa) niin kyllä se voi. Sitä paitsi käytyäsi Izulla pinnan alla asiat on ehkä taas mittasuhteissaan. Siis: onnea julkaistulle artikkelille ja voimaa työmantereen valintaprosessiin. Se siitä loksahtaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s