Ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin




palkintovendari

Originally uploaded by marylkayoe

Kaikessa häslingissä lääkärikäynnillä tänään (tajusinkin että
 ei se yritäkään kertoa mulle että kyllä mun pitäisi mennä töihin vaikka on luu poikki vaan kysyä että miksi mä niin kovasti haluan töihin) unohdin ottaa valokuvan röntgenkuvasta. Hyvältä kuulemma näytti, ja saan ottaa kipsin pois jalasta aina kun olen liikkumati. Jalka ei tunnu omalta, ja sääri näyttää puolet laihemmalta kuin toinen. Lääkärireissulle seuraksi lähtenyt palomies sanoi että olen muutenkin laihtunut; yksijalkaisena en uskalla puntarille koikkelehtia mutta aika vähän olen viime aikoina syönyt.

Urheilua on tullut kuitenkin harrastettua. Eilen oli pakko käydä työpaikalla ilmoittamassa virallisesti että olen sairaslomalla. Vaikka vähän huijasin ja menin osan matkasta taksilla, kotiin päästyä oli olo kuin olisi oikein kunnolla käynyt kiskaisemassa intervallitreenit punttiksella. Joka päivä on syytä jollain tapaa kyllä liikutella itseään – yksikin kotona lahottu päivä niin alkaa disintegroitumaan paitsi ruumis myös mieli.

En oo juonut kahvia tai juonut alkoholia kolmeen viikkoon (äh no lasillisen kumpaakin), vähentänyt sokerin minimiin (vain kolme levyä Fazerin suklaata! kiitos lähettäjille 😉 ja syönyt punaista lihaa vain nimeksi. Yritän joka päivä reippaasti suorittaa tunnin mittaisen Pilates-sarjan. Ehkä tää on terveeksi mulle.

Pääministeri Taro Aso (ihan oikeasti melkein muistin että sen nimi on Taro Aho…;) (aho tarkoittaa idioottia) on taas ollut vauhdissa, ja haukuttuaan lääkärit lyttyyn viime viikolla jatkoi haukkumalla myös sairaat ihmiset. Kehtaavatkin olla huolehtimatta terveydestään ja joutua sairaalaan ja sitten Aso joutuu maksamaan veroillaan niiden hoidosta.

Nokia löi hanskat tiskiin täällä eikä siis meinaa enää japanilaisille myydä puhelimiaan. Just kun mä ajattelin että niillä alkais olla sellanen puhelin että se kelpais mulle …

Eipä muuta. Päätöksiä kypsyy, ehkä, tai pakko on jotenkin tehdä. Huolettaa että en ole tarpeeksi yrittänyt löytää niitä mahdollisuuksia. Ehkä sitä ois täältä Tokiostakin löytynyt joku puolivillainen postdoc-pesti. Niin kiitoksia kaikille töihin ilmoittautuneille, voisitteko nyt ensi alkuun vaikka suunnitella mulle yhden labrabudjetin viideksi vuodeksi ja pläänin että mitä se labra mukamas sit tutkisi? Ja kertoa, että miten ihminen muka voi kuvitella elävänsä jollain hiton etelänmeren saarella palmujen alla viis vuotta??

Nykyinen duuni painaa päälle kuin yletön syyttäjä, vaikka siis olen virallisesti sairaslomalla. Kaikenlaista vaatimusta tulosraportoinnista ja dokumentoinnista pukkaa sellaista tahtia, että taas pyörähtää mieleen ajatus välttää vaikeuksia ottamalla loparit maanantaina.

Palomies kertoi, että kun Keisari kävi vierailulla jossain laitoksessa (mihin Palomies oli määrätty seisomaan kaartivartiossa), koko rakennuksesta peitettiin huolella kankailla kaikki vessojen ovet. Kysyin että mitäs jos se kysyy sulta että missä on vessa? Palomies kertoi että a) jos Keisari kysyy jotain niin hän ei saa vastata ja b) vessat peitetään koska eihän keisarit käy vessassa. (Ja nauroi toki päälle.) 

3 thoughts on “Ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin

  1. Jaa miten pärjäisi viisi vuotta palmujen alla? Noooh, ei tule nyt kyllä mieleen yhtään mitään keinoa…
    Vaikka Okinawalle muuttaessa kannattaa Suomen lippu tatuoida otsaan tai ainakin laittaa paidan hihaan, missään muualla Japanissa en ole saanut niin huonoa kohtelua kun luulivat jenkiksi.
    Oikesti mun piti kertoa, että käydessäni nukkumassa taas kerran liikenneturvallisuusluennot eli uusimassa korttini näyttivät videon jossa isi ajoi kännissä kolarin ja tappoi ihmisiä. Sillä aikaa kun isä istui linnassa niin äiti tappoi itsensä, tyttö kieltäytyi menemästä kouluun ja kaiken kukkuraksi videon horrori tiivistyi siihen, että poika värjäsi hiuksensa punaiseksi.
    Vieruskaveri katseli vähän kummissaan kun vääntelehdin ja yritin pidätellä naurua…

  2. Joo Sty näki kans tuon inspirationaalisen videon, missä poika leikkelee perhevalokuvista isäänsä pois… 🙂 Ehkä näihin uppoaa voimakkaampana kauhukuva punatukkaiseksi värjäytyvästä jälkikasvusta kuin rujot ja aidonnäköiset kuvat murskaantuneista uhreista.

  3. Mulle kävi ranteen murruttua just noin että jo kolmen viikon kipsauksen jäljiltä lihaksista oli osa häipännyt ja puristusvoima oli ihan mitattavasti heikentynyt. Se kyllä palautui varsin nopeasti kun kättä vaan viitsi käyttää (aloin mm. piruuttaan kantaa kauppakassin juuri sillä heikommalla kädellä). Olisko ollut 6 viikon päästä seurantakäynti fysioterapeutilla ja kaikki oli jo normaalia ja myös näytti siltä. Ei huolta, siis…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s