Tokyo Beach – every day is special




tokyo teleport station

Originally uploaded by marylkayoe

Kulutettuani tämän tähänastisen työttömänelämäni hiihtäen pitkin Chiban ja Tokion takamaita ninjatreenivälineet olkalaukussa (au, au, au tätä ihanaa lihaskivistystä – siitä onkin jo aikaa…) päätin torstaina ottaa vapaapäivän ja mennä harrastamaan rauhanomaisempaa japanilaista perinnelajia – kaupungillaoleilua. Ja vaikka Ikebukuron Tobu-tavaratalossa lienee vielä useampikin kolkka jota en ole läpiluuhannut – muusta Ikebukurosta puhumattakaan – niin yhtäkkiä se vaan iski: vaikka jatkan Japani-nimisen valtion asukkaana, niin Tokio on kohta mulle kahden lentotunnin päässä oleva matkakohde. Tuntui hölmöltä jäädä tallaamaan samoja polkuja Ikebukuron aseman liepeillä, ja porhalsinkin siis aamupäivävarhain Rinkai-junalla Odaibaan, missä tuli vierailtua useinkin ihan tämän japani-elon alkumetreillä. 

Tokyo Teleport oli paikoillaan niinkuin aina ennenkin, mutta kun huomasin että eihän täällä ole vielä mikään auki tähän aikaan, sain viettää hyvän tovin Tokyo Beachin maantienvärisellä sannalla. Laineet liplatti niinkuin merellä aina, ja kun talviaikaan biitsi on lähes autio – seuranani oli vain muutama karkuteillä oleva koulutyttö, vanhempi herrasmies ja epätoivoinen muotikuvausporukka joka stailasi mallejaan kesän biitsikatalogiin – niin olipa varsin ja rauhoittavaa; jopa niin, että kun kauppakeskusten äänekkäät ovet aukenivat en rynnännytkään suin päin shoppaamaan turhuuksia. (Tuoksuvat kylpysuolat, sievät japanilaiset keittiöpyyhkeet ja luomukosmetiikka ei varmaankaan kuulu turhuuksiin?) 
Toyota MegaWeb-näyttelyhallissa kävin koeajamassa sievän ja automaattisesti liikkuvan e-com sähköauton sekä koeistumassa ehkä vielä sievemmän iQ-tyttöauton (en jaksanut lähteä koeajamaan kun sitä olisi pitänyt itse ohjata, toisin kuin sähköautoa). Kitchin pääkallopaikka VenusFortista löytyi venäläinen ravintola, josta löysin hyvinkin tutunlaisen lihapiirakan. 
Junassa oli aikaa katsella kanssamatkustajia, maisemia ja Frendien jaksoja iPodilla. Joskus täällä on vaan niin rauhallista. Illallista syötiin Gotandan takakujalla 7052 Franklin Ave. -nimisessä hampurilaispaikassa (nomnom!) ja jälkiruokaa Shibuyan onnellisimmassa jäätelöbaarissa nimeltä ColdStone, missä säihkysilmäiset jäätelökokit valmistavat annoksesi huidellen samalla moniäänisesti musikaalikappaleita. Perjantaina kävin uimassa, lounastin nepalilaisessa ravintolassa, kävelin läpi Harajukun, Meguron, Marunouchin, Yurakuchon ja Ginzan. Kyl tokio on niin kiva.
Tokihan on hyvä muistaa, että ollaan kuitenkin eksoottisessa ja rankassa maassa. Viime talvena vierailtiin Asama-laskettelukeskuksessa (snoukkamusavideo), ja voisi se hyvinkin olla listalla tänäkin vuonna. Paitsi että ko. vuori yllättäen purkautui tällä viikolla. Live-vebbikameravideo antaa vähän sellaisen kuvan että voi olla että puuterilumi ois ollut hakusessa – jollei tuhkalla snoukkaa. Tuhkaa saatiin ilmeisesti Tokiossakin ko. aamuna, mutta kun en herännyt kovin aikaisin niin naapurinmummo oli varmaan ehtinyt lakaista sen jo pois kun heräsin.
Advertisements

One thought on “Tokyo Beach – every day is special

  1. Olipas ärhäkän näköinen tuo Asaman purkaus. No joo, ei tietenkään mikään Pinatubo, mutta kuitenkin. Ja ennustivat ihan nappiin vieläpä. Menikö hissit uusiksi vai pitääkö ne vaan kaivaa sieltä tuhkan alta esiin?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s