Korallisaarilla tuulee ja on käärmeitäkin

Tuulee niin että usein on hankalaa paitsi sukeltaminen myös juokseminen. Lämpötilat ovat romahtaneet niin että en enää useinkaan nuku riippumatossa ulkona (tarvitsisi makuupussin); sisällä futonilla nukkuessa kuulen öisin kuinka hiiret rapistelevat seinissä, ja mietityttää pitäisikö hankkia kissa. Ei niin että niistä hiiristä niin paljon haittaa olisi (taloudessa, jossa ei ole ruokatarvikkeita), mutta jos ne houkuttelee kämppiksiksi käärmeitä niin en tykkää. (Ovat taas liikkeellä, etsimässä talvikoloja, pari nähty yliajettuna tiellä).

Talvi. Tänään oli auton lämpötilamittarin mukaan vain +18 astetta kun illalla ajelin töistä kotia. Piti pysähtyä ostoksille, limuautomaatti toi onnea kun tarjolla oli taas kuumaa sitruuna-hunajamehua. Lämpimikseni olen keitellyt glögiä (myös tuoreella inkiväärillä!) ja umeshuuta. Vielä ei ole tarvinnut kaivaa lämpöpeittoa kaapista mutta aamuisin tykkään lukea internettiasiat peitonaltakäsin, odotellessani että oma lämmöntuotanto käynnistyy. Gekot on melkein kaikki kadonneet, joskus harvoin vielä kuuluu reipas kja-kja-kja. Onneksi kiiltomatoja on vielä puutarhassa, on sillai niinkui seuraa kun palaa kotiin pimeällä. Tähdet on kirkkaampia kuin kesällä, kun ilmankosteus on tippunut – en ole muuten ennen nähnyt tähdenlentoa autossa ajaessani pitkät valot päällä.

Viime aikoina en ole tehnyt mitään muuta kuin töitä ja nukkunut. Hämmentävästi tämä tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä asialta. Tilasin pyöröleikkuriin uudet terät ja vot, aivoleikkeiden luonti muuttui kertaheitolla helpommaksi, ja on päässyt jopa ihan yrittämään ottaa selvää miten aivot toimii sen sijaan että vain kiroilisi epäonnistuvia kokeita.

Pidin myös esitelmän instituutin kuukausiseminaarissa labramme vuorolla; yleisön joukossa ollut 9-vuotias kuulemma pysyi jutussa hyvin kärryillä puoleen väliin saakka. En ole ihan varma, onko tämä hyvä asia vai huono. Kukaan ei kuitenkaan nukkunut.

Käsittämätöntä, että vuosi on lopuillaan. Tässä pitäisi ihan oikeasti alkaa kasaamaan sitä hakemusta omaa labraa varten… hyvä juttu on se, että jossain tuolla mielen sopukoissa on alkanut kypsyä ajatus siitä “ydinkysymyksestä” jonka ympärille koko hakemus kieputetaan. Huono juttu on se, että itsetunto ei ole vieläkään noussut millekään riittäville tasoille tätä ajatellen. Kuvittelen kuitenkin, että ensi vuonna kykenen kirjoittamaan tähän blogiin jotain tiedettäkin, ehkä.

Itsetunnossa siis on vielä paljon korjattavaa, mutta kokkaustaito on toinen juttu kokonaan. Olen tämän vuoden aikana keittänyt itselleni n. 4 kertaa kananmunan, pari kertaa laittanut pikapuuroa, lämmittänyt mikrossa spagettia ja… siinä se kai oli. Hämmentävää.

Tosiaankin, tuulee. Huolestuttaa, pitäisköhän mennä rakentamaan jonkinlainen suoja-aita tomaatintaimilleni.

10 thoughts on “Korallisaarilla tuulee ja on käärmeitäkin

  1. Ehkä sä et ole laajalti tunnettu kokkaustaidostasi muutenkaan joten ihan turha ottaa siitä stressiä. Keskity vaan niihin tärkeämpiin asioihin siellä ja ruoki ittes rauhassa ulkoruokinnan keinoin. 🙂

  2. Tiede olisi tervetullutta nyt, kun opinnot ovat siinä vaiheessa että höpinöistäsi voisi jotain ymmärtääkin 🙂

    Hyvää joulua! (kai siellä on tonttulakkeja?)

  3. Okei, kissa-votet laskettu 🙂 Vielä pitäisi miettiä että miten ihmeessä sitä voi pitää mitään elollista olentoa kotona (aloe vera-kasvin lisäksi) jos ei oikeasti ole koskaan kotona… toisekseen ei ole selvää että talonomistaja asian hyväksyisi (vaikka luulen että hyväksyntä löytyisi jos se viettäisi yhden yön talossa kuunnellen sitä melskettä).

    Jarkko, mitäh, en oo tunnettu kokkaustaidoistani?? Entäs mun kuuluisa … ööö… öö… jeesatkaa vähän, kai mä oon joskus jotain ruokaa laittanut?… Ulkoruokinnan kanssa on kyl se ongelma että täällä ei ole mitään ulkoruokintapaikkoja (naapurin banaanipuita ei lasketa).

    Dia, 🙂 Katsotaan nyt. Ehkä tää tästä… Okinawalla on muuten maailman korneimmat joulukoristeet! Kuvitelkaa japanilaiset kurisumasu-härpäkkeet mutta buustattuna amerikkalaisella massiivisuudella ja ylettömyydellä…

  4. +18 kuulostaa paremmalta kuin tämä Regensburgin -10 ja tuuli Siperiasta. Lenkkeily on vähän ongelmallista kun on aina joko liian kuuma (ylämäki) tai liian kylmä (alamäki). Ja sit tietenkin ne lipat tossa jääkelissä. Ei sitä jäätä toisaalta niin paljon ole että jääraudat tarvitsis.
    Miltä kuulostaisi sellaset ekologiset hiirenloukut, jotka jumittaa hiirun sisälle ja aamulla loukut voi sitten tyhjentää toiselle puolelle saarta? Vai pitäisikö olla joku cicada-ansakin?
    Sun semma taisi mennä just ku pitääkin, eka 1/2 tuntia yleisluontoista johdantoa, jonka kaikki ymmärtää ja se toinen 1/2 sit sitä hehkutusta omista tuloksista. Tarkoittaa kääntäen sitä, että vanhemmat tieteenharjoittajat haukottelevat ensimmäisen puolen ja nuoremmat sen toisen puolen, eikä siis kenenkään kärsimykset mene sietämättömiksi. 🙂

    • Hmm, hiirenloukku … tosiaankin muistelen että täällä on kaupoissa näkynyt yhden sun toisenlaisia loukuttimia, sekä jotain hiirenkarkotuspalleroita joita kai kuuluu sijoitella strategisiin paikkoihin (vähän niinkuin noi torakankarkotinpalikat, jotka totta puhuen on toimineet!). Pitänee käydä tutkimassa.

      Semmassa oli vähän joo tollanen pointti, vielä sillä kuorrutuksella että iso osa yleisöstä ei ole edes aivotutkijoita niin piti selittää asiat juurta jaksaen. (mm. laitoin yleisön taputtamaan rytmikkäästi demonstroidakseni faasivasteita neuroverkon synkronisaatiossa…) Omien tuloksien hehkutus jäi kyllä vähän pinnalliseksi, kun ei noita tuloksia ole oikein nimeksikään asti – oikeastaan mulla on lähinnä melkein valmis ajatus että mitä näillä käytössä olevilla käsitteillä ja koeasetelmilla ja analyyseillä VOIS tehdä:)

  5. Yoe
    Jarkko, mitäh, en oo tunnettu kokkaustaidoistani?? Entäs mun kuuluisa … ööö… öö… jeesatkaa vähän, kai mä oon joskus jotain ruokaa laittanut?… Ulkoruokinnan kanssa on kyl se ongelma että täällä ei ole mitään ulkoruokintapaikkoja (naapurin banaanipuita ei lasketa)

    Onhan Yoe tunnettu legendaarisesta tappomättösuklaakakusta! Sopisi täydellisesti japanilaiseen jouluunkin.

    • Ermm…. nyt kyllä täytyy todeta, että legendaarinen tappomättösuklaakakku ei ole alunperin todellakaan mun käsialaani; sain reseptin Seannalta. Mutta tosiaan… pitänee leipaista moinen joskus ja katsoa uppoaako se okinawalaisiin (tai nirsoihin belgialaisiin tekoälykköihin):)

  6. Yoe: Ermm…. nyt kyllä täytyy todeta, että legendaarinen tappomättösuklaakakku ei ole alunperin todellakaan mun käsialaani; sain reseptin Seannalta. Mutta tosiaan… pitänee leipaista moinen joskus ja katsoa uppoaako se okinawalaisiin (tai nirsoihin belgialaisiin tekoälykköihin):)

    Saako kysyy reseptii? 🙂 Nimestä päätellen siihen menee ainakin kolme suklaalevyä ja tarjotaan suklaakastikkeen (ja defibrillaattorin) kera?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s