Radiohiljaisuus

Huomaan kauhuissani, että enhän ole blogannut todellakaan ikuisuuksiin. Sen sijaan että kirjoittaisin taas jotain semi-huolellista, ryin nyt vaan jotain pieniä asioita listaan mitä on sattunut.

En edes muista että kerroinko siitä, että 10km juoksukilpailuani edeltävänä iltana menin bileisiin joissa jouduin juttelemaan Uruma-shi:n pormestarin kanssa. (Uruma-shi on siis se kunta/kaupunki jonka alaisuuteen saareni kuuluu.) Eipä sen kummempia, vanhasta tottumuksesta höpisin japaninkielisiä korulauseita. Upposi hyvin.

No hyvä. Jokin aika sen jälkeen istuin täysin viattomasti kampuksen lokoisassa kahvitilassa juoden kahvia ja artikkeleita lukien, kun paikalle säntää instituutin johtaja seuranaan lauma jotain pukumiehiä. Yritin kiemurrella pois tieltä, mutta johtaja (pitkänlaiha ameriikkalainen) sanoi että ei ei, istu siinä vaan ihan rauhassa, tässä on jotain ihmisiä okinawalta, esittelen niille kampusta. Istun alas ja jatkan muina miehinä kahvini juontia, samalla kun johtaja selittää (tulkin kautta) että tässä on meidän hieno kahvitila jossa tutkijat voivat rentoutua, kuten tämä esimerkki tässä. Hymyilen ja jatkan lukemista. Johtaja höpöttää lisää PR-lauseita, ja sitten sanoo mulle että “haluaisitko sanoa pari sanaa itsestäsi?”

Vanhasta tottumuksesta nousen seisomaan, kumarran ja latelen japaniksi että oi kunnioitettavimmin tervehdittävät, tässä teitä puhuttelee yoe ja olen suomesta ja blaadilaadidaa PR-roskaa muutaman minuutin ajan, Okinawa ja japani ja luonto ja yhteistyö ja kulttuuri ja avoin sydän ja kansainvälisyys ja tulevaisuus ja koulutus ja niin päin pois.

Kun lopetan, pukumiesten joukosta tulee vanhin ja paksuin setä kättelemään tosi lämpimästi, sanoo että toivoo että mulla olis tosi pitkä ja menestyksekäs ura instituutissa. Multa meinaa mennä jalat alta kun näen että sen rintapielessä lukee että Okinawan varakuvernööri.

No hyvä.

Pari viikkoa tästä eteenpäin saan kiireisen mailin joltain administraattorilta, että Johtaja haluaa että tulen puhumaan tilaisuuteen jossa läsnä on lauma kansanedustajia, sellasesta budjetinleikkausryhmästä. Tilaisuus onneksi kesti osaltani vain varttitunnin, ja yoea kuulusteltiin sitäkin vähemmän, mutta sinä aikana ehdin vaikuttumaan positiivisesti näistä poliitikoista: KAIKKI puhuvat äärimmäisen hyvää englantia, kysyivät erittäin hyviä kysymyksiä ja olivat kohteliaita ja niinpoispäin. Tätä tilaisuutta varten otin sitten selvää että miten sanotaan väitöskirja ja epilepsia ja pikkuaivoihin liittyvät motorisen toiminnan häiriöt. Ei niitä tarvittu, mutta tiedänpähän.

No hyvä. Melkein tässä jo kaikki, paitsi että jotenkin jouduin vuosittaisen tutkijaseminaarin pääjärjestäjäksi, ja tänään käytyäni tuolla rannanpuolen toimistorakennuksessa keskustelemassa administraatioedustajien kanssa siitä että moneenko kahvitaukoon saadaan budjettia, törmään käytävällä pitkänlaihaan Johtajaan. Mitään sen suurempia selittelemättä Johtaja sanoo että hyvä, tarvitsen sua just nyt, ja johdattaa mut muutaman airueen seurassa yläkertaan missä on paraikaa kokoontumassa Virallinen Tarkastuslaitoksen Delegaatio – ne, joille pitää vakuuttaa että instituution toiminnassa ei ole mitään moitittavaa.

Hyvät Delegaatit, tapasitte tuolla aiemmin laboratorionjohtajia, mutta halusin esitellä teille vielä yhden henkilön – tässä on ihan oikea TUTKIJA.” … ja taas Yoe höpöttää, hymyilee, kumartaa ja käyttää kohteliaisuusmuotoja sattumanvaraisessa järjestyksessä. Mainitsen tulleeni Tokion RIKEN – instuutista (yleisö kohahtaa), ja että kuinka uskon suuresti että OIST-instituutilla on mahdollisuus kasvaa joskus vielä todelliseen MIT-luokan maailmanmaineeseen …

Puuh.

Tuntuu siltä että saattas olla ehkä hyvä alkaa taas vähän opiskelemaan tuota japania. Tai käydä kampaajalla. Siltä varalta että Keisari piipahtaa syömään Yoen Kotileipomon leipää.

Oleellisempaa kuitenkin on, että nyt se on sitten niin, että minähän en saareltani muuta. Löysin nimittäin tienposkesta hevosen. Meillä synkkas välittömästi. Ei tarvinnu miettiä kohteliaisuusmuotoja. Porkkanakin kelpas.

6 thoughts on “Radiohiljaisuus

  1. Kahvinjuonnin lomassa ja uutisten päätteeksi oli mukava lukea, mitä Okinawalle kuuluu. Parissa kohtaa kahvi oli kyllä mennä väärään kurkkuun! Onko se sitä networkkausta vai sen seurausta, että vientiä on joka paikkaan? Itse kun olen ottanut tavaksi pääsääntöisesti kieltäytyä kaikesta ei-välttämättömästä, mikä menee mukavuusalueen ulkopuolelle. Ehkä siitä syystä se comfort zone tuntuu kutistuvan kutistumistaan. Hmmm…

    Hih hih, “Hai, löysin köyden ja vein sen kotiin. Enhän mie huomannu, mitä köyden päässä oli…”. Voitkin alkaa ratsastella saarella kuin se Ue-sama siinä yhdessä tv-sarjassa.

  2. Dia, totta! Kiitos muistutuksesta …
    Toni: menin vaan avaamaan pääni väärässä paikassa. Vaikka allekirjoittaneen japanintaito on noin suurinpiirtein kolmivuotiaan tasolla, Johtaja kun ei osaa kieltä lainkaan ja kuulee puheeni vain ammattimaisen simultaanitulkin kautta on varmaankin nyt siinä uskossa että puhun kuin natiivi. Ja jotenkin täällä ollessa on unohtanut kokonaan taidon sanoa “ei” kaikenlaisille karmeille asioille… tottunut siihen, että paikalliset on niin onnessaan jos punatukkainen länkkäri sanoo yhtään mitään japaniksi että ei sillä sisällöllä niin väliä.

    Niin siis minähän en networkkaa kuin konferensseissa, yleisesti ottaen Okinawa on tehnyt musta mökkihöperön erakon joka tykkää että päivittäisiin sosiaalisiin kanssakäymisiin riittää hepan taputtelu ja aasin rapsutus.

    (noin puoli tuntia tämän blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen sain mailin, että nyt olis finanssiministeriöstä tulossa Tärkeitä Jannuja, voisitko tulla taas puhumaan niille keskiviikkona?)

    Hevosen nimi on Haru, ja sen liepeiltä löytynyt itseäni päätä lyhyempi mies kertoi että olis ratsastuksenopettajakin. Kunnon “Venäläisten” suolakurkkujen lisäksi hevosella ratsastaminen onkin ollut niitä harvoja asioita, joita mun elämästäni Japanissa on ollut puutetta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s