Railoja paratiisissa

Miyagi island, on which I live, is very far from the Miyagi prefecture, where the conditions are disastrous. Presently we are no worse affected than what the possible inability to fly into Tokyo in the near future. Situation is still developing, but unless the ocean floor starts to shake nearer to Okinawa, we are in no direct danger. In mainland, aftershocks and tsunamis are still occurring, transport, communications, electricity and gas are affected/disrupted in many areas including Tokyo. It will take long time before everything is back to normal, even if the Fukushima atomic reactor will not melt.

Jatkan tässä siis tapani mukaan blogaamista aina kun on jotain luonnonmullistusta. Tämän perään sopii huomiota herättämättä mainita henkilökohtaisemmasta mullistuksesta: huolimatta kaikesta työstä viimeisen vuoden aikana, instituutin nobelistijohtoryhmä päätti, ettei tee musta vielä itsenäistä tieteentekijää ja professoria. Taistelu oli ankara, koko nykyinen professorikunta ja dekaanit teki kaikkensa taivutellakseen board of governorsin ohittamaan seikan johon koko homma kaatui: olivat päättäneet, että eivät halua palkata henkilöitä instituutin sisältä.

Viimeiset viikot olivat hermoja raastavia, en nukkunut, syönyt, käytin kaiken liikenevän energian (omani ja kavereitteni; jälkimmäisten tuki ja pitkäpinnaisuus oli äärimmäisen tärkeä tekijä siinä etten ns. musertunut) asian edistämiseen, kirjoitin sähköposteja mm. Torsten Wieselille (ja sain vastauksia) ja kiskoin joka narusta jotta saisin päättäjät uskomaan, ettei mun palkkaamiseni ole nepotismia. Loppujen lopuksi lautakunta oli järkähtämätön; valtaosa jäsenistä ei ole edes japanilaisia, ja käyvät harvoin Okinawalla, joten heitä ei vähempää voisi kiinnostaa mun yhteyteni paikalliseen väestöön tai miten kauhean hyvä laitoksen jäsen olisin.

Pari viikkoa sitten tiedekunnan johtaja kutsui mut puheilleen ja kostein silmin kertoi että ei onnistunut.

*huokaus*

Ei tässä muu auta kuin lähteä sakkokierrokselle. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan eikä Japani uppoa alta, lähden huhtikuun alussa Princetoniin.

Aivan asiaan liittymättä: joopa, tätä kirjoittaessa Fukushiman ydinreaktorin seinä kosahti. Huono juttu. Vielä huonompi juttu – päätellen siitä, miten pahasti mua kismittää – on aiheen liepeillä liikkuvan misinformaation ja juorunnälkäisyyden määrä. Joka ainut kynnelle kykenevä – ja niitä on muuten pirun paljon – postailee mihin sattuu ihan mitä hyvänsä on mistään kuullut tai uutisikanavalla nähnyt. Itse istun liimattuna NHK:n virallisen tiedotuskanavan ääreen, mutta jos ihminen haluaisi saada jotain oikeaa ja kriittistä tietoa googlaamalla tai twitteristä niin aika turhaa olisi hänen työnsä.

Uskoni ihmisen järjellisyyteen Tositilanteessa kuitenkin rauhoittaa mua; luotan siihen että kukaan joka on oikeasti katastrofialueella ei jättäydy facebook-tiedotteiden varaan vaan ymmärtää kuunnella viranomaiskanavia.

Advertisements

14 thoughts on “Railoja paratiisissa

  1. Voihan harmi:( Mutta ei muuta kuin tsemppiä Princetoniin!

    Disinformaatiota tuntuu liikkuvan niinkin luotettavaksi kuvittelemassani uutislähteessä kuin Ylellä, jossa uhriluvut ainakin ovat olleet useaan otteeseen jotain ihan muuta kuin NHK:n kanavalla. Ihmettelen vaan, että jos NHK ilmoittaa uhriluvuksi yli 200, niin miten ihmeessä se voi samaan aikaan Ylen sivuilla olla jo 300. No, ehkäpä tuollaisista pikkuvirheistä ei välitä kukaan muu kuin tällainen niuho…

    t. Maria, joka aina satunnaisesti käy täällä lueskelemassa kuulumisia, muttei ole tainnut kertaakaan kommentoida

    • Moi Maria! 🙂

      Informaation oikeellisuus ei ole koskaan triviaali asia varmistaa, mutta tällaisissa tilanteissa joissa asiat tapahtuvat nopeasti, rikkinäinen puhelin-ilmiö sekä sensaationnälkäisyys hankaloittavat tilannetta ennestään ja suhteellisuudentaju katoaa.

      Onneksi kuitenkin uskon, että kunhan tilanne rauhoittuu, pinnalle jää pääasiassa asiallista ja oikeellista tietoa. Eri asia sitten on se, mihin suuntaan tapahtumat kääntävät yleisön asennoitumista ydinvoimaan….

  2. Parahin Yoe! Ensiksikin piti tulla tänne sanomaan, että hyvä kun sä oot kunnossa. Tässä kun on vielä “tilanne” päällä ja tuulet ovat suosiollisia ainakin tällä hetkellä mitä tulee ydinvoimaloiden lukuisiin ongelmiin, niin eihän tässä voi muuta kuin toivoa jatkon sujuvan paremmin. -Syvä huokaisu, hiljaisuus ja osanotto- Tietysti olen myös pahoillani tuon ammatillisen vastoinkäymisen vuoksi. Toivotan hurjanlaisesti tsemppiä sakkokierrokselle ja hymyä peppuun 🙂
    Olen muuten myös vähän seurannut tuota NHK:ta, joka yhtäkkiä ilmaantui Tampereella kaapeliin. Aika paljon kammottaa iltapäivälehtien lööpit mitä väkisinkin näkee kun ei voi kävellä kaupungilla silmät kiinni. Mutta on näihin raflaaviin otsikoihin ja “jutuntynkiin” syyllistyneet muutkin. Ihan sydän märkänee…
    No mutta, toivotan siis hyvää vointia.ja taktikointia 🙂

  3. Hirppis, kiitos terveisistä. Sakkokierros varmaan koituu kaikin puolin hyväksi, vaikka sen alkuun saattamiseen on vielä aikaa ja paljon surkeilua edessä. Nähtäväksi jää, miten paljon pystyn edes blogaamaan odotettavissa olevista jäähyväistilaisuuksista… mutta katsotaan niitä sitten kun nämä oikeammat katastrofit on siirtyneet todo:ssa jälleenrakennus-osastoon.

  4. Todella kurjaa tuo, etteivät antaneet sulle omaa labraa. Olisit varmasti sen ansainnut. Sakkokierros tosin kuulostaa siltä, että lähdet arkipäivän paratiisista tieteelliseen nirvanaan, mutta lähteminen varmasti on tuskallista. Onnea matkaan joka tapauksessa!

    Ja tiedotusvälineiden toiminnassa lähinnä olen ihmetellyt uutisoinnin konservatiivisuutta. Melkein yhdeksän Richteriä aivan rannikolla, kymmenmetrinen tsunami ja parikymmentä kuollutta? Haloo? Katastrofin todelliset mittasuhteet vasta paljastuvat vähitellen. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tämä voi olla se viimeinen oljenkorsi joka rikkoo korviaan myöten velkaantuneen Japanin taloudellisen selkärangan. Toivottavasti ei kuitenkaan.

  5. Melkein ensimmäisenä järistykseen jälkeen tarkistin, että onhan Yoen Okinawa suojassa Honshun takana. Onneksi on.

    Koko onnnettomuudessa ehkä harmittaa eniten sen vaikutukset ydinenergia-asenteisiin Euroopassa ja etenkin Saksassa. Menikö kaikilta politikoilta ohi se, että ongelmana oli nimenomaan tsunami?

    Ikävää, ettet saanut lottovoittoa labran muodossa, mutta kun luin kuvauksesi työstä mitä teit sen eteen en voinut ajatella kuin että “huh, onpas siistiä”. Tyttö sinä olet tähti ilman omaa labraasikin 🙂

  6. Pingback: #53 Yoe Japanin katastrofista: “Kyllä tämä tästä” « Sula Pinta

  7. Pingback: Alexander6

  8. Pingback: Alexander7

  9. Pingback: ROY

  10. Pingback: EDUARDO

  11. Pingback: TERRENCE

  12. Pingback: TRACY

  13. Pingback: WALLACE

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s